Aluevaltaus

Terttu kertoi ilahtuneena, että nyt vihdoin Israelin ystävät on toivotettu tervetulleeksi pitämään tilaisuutta Ruukkiin. Samaan hengenvetoon hän kertoi, että meitä on toivottu laulamaan kyseiseen tilaisuuteen, joka pidetään Ruukin seurakuntalossa 31.1. 2012 klo 18.30. Sinne saadaan vieraaksi myös Rafi Shimon, joka on jo pari kertaa käynyt Raahessa. Ja tietysti matkassa on myös toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri, joka toimii samalla englanninkielen tulkkina.
Minä tunnen tiettyä lukkarinrakkautta Ruukkia kohtaan, joten itse puolestani olen valmis lähtemään tuolloin liikeelle, vaikka yleensä olen koettanut vältellä pitkän matkan laulureissuja. Paavola ja Ruukki tekevät poikkeuksen.

Lepopäivä lauleskellen

Eilen neljäntenä adventtisunnuntaina olimme sitten Jedidot-porukalla kiertueella Pattijoki-Paavola-akselilla. Pattijoella messussa lauloimme vastausmusiikiksi tekstien välissä Marian jouluvirren, jossa on heprealainen sävelmä. Ehtoollisen aikana ehdittiin laulaa yksi laulu, virrestä 26 osa säkeistöistä, ennen kuin riennettiin itsekin ehtoollispöytään. Päätöslauluna Ahti Sonnisen sävellys Une Haarnojan runoon Rauhaa, vain rauhaa. Sitten ehdittiin pappilaan lähetyskahveille ennen kuin lähdimme Paavolaan. Siinä vaiheessa miehitys vaihtui hiukan, kun yksi naisista ei joutanut mukaamme Paavolaan ja kun mieheni tuli meille kuskiksi ja pitämään pienen joulusaarnan vanhuksille. Keli oli liukas emmekä meinanneet löytää perille, mutta ehdimme sovittuna aikana paikalle. Talon väki oli laulavaista, kymmenkunta laulua laulettiin yhdessä. Minulla oli mukana vuoden 2009 Kauneimmat joululaulut -vihkoja, jotka jätin taloon muistoksi. Naisten kanssa lauloimme tuon samaisen Rauhaa, vain rauhaa. Lisäksi Lapsen joulurukous, Sydämeni lennä ja E. Pyöriän ja M.T. Toljamon (?) ihanan Hiljaa luona seimen, jonka nuotin sain joltain opiskelukaverilta Raumalla. Laulujen päätteeksi kahvittelimme vanhusten kanssa ennen kotiin lähtöä.
Kotona ehdin olla puolitoista tuntia ennen kuin piti lähteä pyöräilemään Saloisiin Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen, jossa kirkkokuoromme lisäksi oli laulamassa Mieskvartetti ja joka tilaisuus radioitiin Pookissa. Parin yhteislaulun aikana minua nukutti tavattomasti, suu vain aukeili autonomisesti, vaikka taju oli kankaalla. Lähtiessä sieppasin uuden tukun lauluvihkoja mukaani, toki kysyen suntiolta siihen luvan. Ties missä niitä taas tarvitaan.
Kun olin pyöräilemässä kotiin päin, mies tuli vastaan ja käski pyörtää. Hän sai ajatuksen, että käydään nyt kylässä Seijan luona, joka oli aamulla soittanut. Istuttiin siinä tovi ennen kuin lähdettiin liukastelemaan vihdoin kotiin.

Evakkomummujen luo

Kirkkokuoromme eräänä jouluperinteenä on ollut käydä, yleensä itsenäisyyspäivänä, laulutervehdyskäynnillä Salonkartanon vanhusten luona. Vaan nyt he ovat remontin alta evakossa Softpoliksessa. Menemme siis sinne huomenna kirkonmenojen jälkeen, vaikka siellä ahtaampaa onkin. Mutta piskuinen kuoromme mahtunee sekaan.

Turvallista ja levollista itsenäisyyspäivää!

Israel-matkan muisteluilta Saloisissa

Tuula Kaisa pyysi taannoin, voisinko tulla kitaran kanssa Israel-iltaan laulattamaan jotain aiheeseen sopivia lauluja. Lupasin hövelisti, ja niin tänä iltana lähdimme miehen kanssa pikkupakkaseen pyöräilemään kitarakotelo miehen selässä. Väkeä oli koolla runsaasti, myös Raahen lähetyspiiriläiset oli kutsuttu. Jollain muullakin kuin minulla taisi tutusti käsityö mukana. Itse en hirveästi ehtinyt edistää virkkuutani.
Aluksi juotiin iltakahvit nauttien falafel-pitaleipiä, makeana palana kookospiirakkaa. En ollut ennen tätä iltaa mukamas ennättänyt tsekkailla lauluja saati suunnitella yhdessä Tuula Kaisan kanssa, mutta mukaan ottamastani kansiosta löytyi pari sopivaa piirtoheitinkalvoa, lisäksi pari laulua laulettiin virsikirjasta ja yksi ulkomuistista. Ei tarvittu monisteita.
Hyvin pysyi kitara lämpöisenä ja vireessä miehen selkää vasten. Ja saatiin vähän hyötyliikuntaa.

Muutos suunnitelmaan

Emme saaneet kokoon tarpeeksi porukkaa sunnuntaita 11.12. ja Pattijokea varten, mutta lyötiin Sanna-kanttorin kanssa lukkoon toinen päivämäärä, neljäs adventtisunnuntai 18.12. Silloin on messu, joten vastausmusiikin ja päätösmusiikin lisäksi varataan jotain ehtoollisen aikana laulettavaksi.
Tarkoitus on tällä viikolla jo yrittää kokoontua harjoittelemaan, koska seuraavalla viikolla yksi on joukosta poissa. Samalla katsottaisiin lauluja sitä Paavolan vierailua varten. Koetin haeskella eri joululauluihin sointuja. Harmittaa, että olen hukannut jonnekin Matilta saamani joululaulusoinnutuskoosteen. Se saattoi hukkua jossain vaiheessa koululla.

Pattijoki ja Paavola

Kanttori-Sanna soitteli äsken ja kyseli meitä palvelemaan musiikilla sanajumalanpalvelukseen Pattijoelle kolmantena adventtisunnuntaina. Lähetin saman tien naisille sähköpostia. Samana pyhänä olisi tarkoitus juoda kirkkokahvit läksiäisten merkeissä. Ritva on saanut viran muualta. Sanna toivoi, että laulaisimme myös Ritvalle jotain. Olemme olleet läksiäisiä laulamassa pari kertaa ennenkin, joten sopivaa matskua löytynee vanhastakin ohjelmistosta. Katsotaan nyt, löytyykö meistä kelpo joukko.
Ehdottelin naisille, että samoilla harjoituksilla voitaisiin hoitaa myös se tuleva Paavolankodin joululauluvierailu.

Kohti joulutunnelmia

Käly soitteli taannoin. Hän on töissä eräässä vanhusten hoitokodissa, ja hänelle oli tullut mieleen kysyä lauluvierailulle. Laulamaan vanhuksille ja laulattamaan heitä. Idea innosti. Niin minua kuin muitakin naisia. Tarkoitus olisi käydä joululauluvierailulla joulukuun puolella. Mukavaa päästä harjoittelemaan joululauluja myös Jedidot-porukalla. Kunhan nyt taas löytyisi se harjoitteluaika.

Fiba

Rapatessa sattuu ja tapahtuu, niinkuin sanonta ei kuulu. Viime viikolla pastori soitti ja kysyi meitä laulamaan isänpäivän illaksi. "Tämä tuli vähän äkkiä", vastasin rehellisesti ja ehdotin, eikö ylistysryhmä voisi olla vuorostaan laulamassa. Vastahan olimme viime kuussa Pattijoella vastaavassa tilaisuudessa. Lupasin kuitenkin kysellä naisilta, kuten teinkin. Mainitsin viestissäni naisille, etten itse olisi kyllä lähdössä laulamaan, mutta tilaisuudessa on kanttori paikalla, mikäli asiasta jotain tulee. Mutta kuinkas ollakaan, Sailalta tulikin vastaus, että kyseiseen tilaisuuteen oli jo muutama viikko sitten eräs toinen pastori kysynyt Sailan johtamaa ylistyslauluryhmää. Olimme naisten kanssa huojentuneita, että päästiin säikähdyksellä. Mutta jäin jälleen miettimään tuota informaation kulkua ja päällekkäisten pyyntöjen toistuvaisilmiötä. Voisi kuvitella, että tilaisuuksia valmistelevan työryhmän kokouksista joku voisi kirjata muistion, joka sitten jaettaisiin kaikille työryhmän jäsenille sähköpostitse, niillekin, jotka eivät mahdollisesti olleet palaverissa. Ja tietenkin työnjaosta täytyisi sopia selvästi, kuka hoitaa mitäkin. Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta... toisaalta kuuluukin, kun jo useaan otteeseen olemme olleet vastaavanlaisessa tilanteessa. Onneksi tällä kertaa asia selvisi ennen kuin ehdittiin nähdä yhtään vaivaa lauluja hakien ja harjoitellen. Onhan käynyt niinkin, että olemme menneet tilaisuuteen, jossa on sitten ollut pyydettynä toinenkin porukka. Toki molemmat ryhmät ovat silloin olleet äänessä vuorollaan, mutta paljon pienempi ohjelma-arsenaali olisi riittänyt. Se olisi erinomaisen kiva tietää jo lauluja valitessa ja harjoitellessa.
Josko minäkin jo tästä viisastuisin ja muistaisin kyselijöiltä varmistaa, onko hänellä valtuutus hoitaa asiaa... Luulenpa kuitenkin, että tässä tapauksessa nimen omaan meitä kysyneellä pastorilla sellainen oli, koskapa hän kertoi olleensa edellisviikolla kokouksessa, josta asiasta oli ollut puhe.
Mutta olinpa kuitenkin isänpäivänä laulamassa, kirkkokuoron kanssa aamujumiksessa. Oli kirkkomusiikkiliiton kolehtipyhä, jossa siis koottiin kolehti seurakuntien musiikkitoiminnan hyväksi. Sen tautta olimme laulamassa pari laulua. Vähän niinkuin näyttämässä, mihin rahat ovat menossa. Kovin isoa tuottoa ei tainnut tulla, kun kuorolaisia taisi olla enemmän kuin muita kirkkovieraita. Kuorossamme on noin tusina naista, ja isänpäivänä paikalla meitä oli yhdeksän... Laskekaapa siitä.

Lisää huiveja

Nyt olen loppusuoralla noiden Jedidot-huivien kanssa. Vihreä on vielä hivenen kesken. Sen väri näytti muuttuvan eniten salamavalon alla.

Tässä on Annun, Sailan ja minun huivit.
Mutta nyt arvausleikki: Minkävärisen huivin olen tehnyt itselleni?

Laulu lapsipuolen asemassa

Viikko sitten pidimme kirkkokuoroharjoitukset omin nokkinemme, kun kanttori oli koulutuksessa. Eipä vain ollut tullut meistä kenellekään mieleen, ettemme me pääse seurikselle sisään, ellei joku tule avaamaan ovea. Onneksi Tarja-suntio oli työvuorossa ja palvelualttiina kipaisi avaimen kanssa paikalle. Hän kysyi, olemmeko kuorona laulamassa tulevana pyhänä kirkossa, "kun on se juhla". Ei meille kukaan ollut puhunut mitään laulamisesta, ensin en edes tiennyt, mistä juhlasta oli puhe. Se oli 70- ja 75-vuotiaille järjestetty yhteinen syntymäpäiväjuhla. Olemme muutaman kerran olleet Jedidot-porukalla laulamassa sellaisessa juhlassa. Minua jäi asia mietityttämään. Kerrankin olisi ollut Pooki-radiointi, kun jumis alkoi jo kymmeneltä. Mutta oliko kukaan murehtinut kirkkoon mitään ekstramusiikkia? Eipä ollut tainnut. Muistelen kaihoisasti niitä aikoja, kun Jorma oli meillä vielä pappina. Hänelle oli erityisen tärkeää, että radiokirkossa kuului niin veisuuta kuin vähän muutakin laulantaa. Olimmekin usein Jorman pyynnöstä jumiksissa laulamassa.
Olen todennut usein ennenkin, että musiikkia tullaan ajatelleeksi vasta viime tingassa, jos lainkaan. Siitä lienee ollut kyse usein silloinkin, kun meitä on kysytty johonkin tilaisuuteen muutaman päivän varoitusajalla.
Oppi-isä Lutherukselle musiikki oli tärkeää. Eikä pelkästään hengellinen musiikki, vaan hän osasi arvostaa musiikkia sinänsä Jumalan lahjana.

Vähän toisenlainen keikka

Lauantaiaamuna lankapuhelin soi - mikä on aika harvinaista, olemme arvelleet laittaa mekin koko värkin pois, kun anopillakin on enää vain kännykkä. No, aivan hyvä, ettemme vielä ole sitä hyljänneet. Eräs tuttava oli vailla laulutukea. Hän tapaa käydä säännöllisesti, vissiin joka lauantaiehtoo, vaimonsa kanssa vierailulla paikallisessa vanhainkodissa. Mies pitää yleensä pienen hartauspuheen ja alussa, välissä ja lopussa laulellaan virsiä. Vaimo tapaa laulattaa. Mutta nyt oli vaimo Helsingissä käymässä, niin miehensä soitti minulle, joutaisimmeko me tulemaan kaveriksi veisailemaan. Minähän hövelisti lupasin, en edes hoksannut tunnustella, onko ääntä ja missä kunnossa.
Viideksi sitten pyöräilimme vanhainkodille, jossa jo väkeä istui rivissä ja joille oli jo virsurit jaettu syliin. Laulettiin aluksi Kirkasta, oi Kristus, jonka jälkeen mieheni piti alkurukouksen. Minä kokeilin, oliko talon piano vireessä, ja olihan se. Niinpä koetin säestää virsiä pianolla. En suinkaan osaa soittaa koraalikirjoista, en millään ehdi lukea kahta nuottiriviä, kun f-avain olisi edelleen minulle visakallolle kovan opettelun takana. Mutta minäpä olen ostanut miehelleni lahjaksi virsikirjan, johon on kaikki virret soinnutettu! OKL:n opeilla pystyy välttävästi säestämään mitä vain riittävän simppelia ja soinnutettua.
Yllätyin, miten laulavaista ja virkeää porukkaa aulaan oli kokoontunut. Kun kirkkokuoron kanssa käymme toisessa vanhainkodissa joululauluja laulamassa, niin siellä väki on selvästi huonokuntoisempaa ja melkeinpä peteissään makoilevaa. Nämä mummut haastattelivat vielä meitä uusia tulokkaita ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa, ja huikkasivat iloiset heit.
Vaikka olin päivän mittaan hienoisesti harmitellut lupautumistani, niin "keikan" jälkeen oli todella hyvä mieli. Kiittelinkin laulutuokion päätteeksi asukkeja innokkaasta ja vireästä veisuusta. Ystäväpariskuntamme tekee hienoa ja arvokasta vapaaehtoistyötä noilla vanhainkotivierailuillaan.

Lauluni juurilla

Tähän vanhenemiseen liittyy nostalgiset muistelut, olen ollut huomaavinani - jo vuosia. Tuossa kuorosta pyöräillessäni ajatukset harhailivat kauas lapsuuteen saakka sitä miettien, mistä tämä kuoroharrastus oikein on aanut alkunsa ja juurensa.
Varhaisimmat kuorolaulumuistot ovat syöpyneet mieleen. Kerran muistan nuorimman isoveljeni olleen mukana koulun kuorossa, kun kuusijuhlassa lauloivat "En etsi valtaa, loistoa". En ollut silloin vielä itse koululainen. Kyseinen Sibeliuksen säveltämä laulu on siitä saakka ollut rakas. Toisen kerran muistan olleeni äidin kanssa jossain pyhäkouluväen yhteisessä juhlassa kirkonkylällä seurakuntakeskuksella. Siellä lapsikuoro lauloi "Kellot kaikuu" - ja sekin oli mieliinpainuvan upea esitys ja kokemus.
Kolmas muisto on sellainen, että silloin olin jo koululainen ja pääsin jo itsekin kuoroon. Oli kevätjuhla, luultavasti keväällä 1973, kun olin tokaluokkalainen. Oikeasti kuoroon otettiin vain isompia oppilaita, mutta Maire-ope oli saanut luvan valita kuoroon pari alaluokkalaistakin. Minä ja Lea päästiin mukaan laulamaan "Ken on luonut sinitaivaan". Se laulettiin Kauhajärven kirkossa. Jälkeen päin olin hirveän otettu, kun Maire-opettaja kehui minua, että olin osannut käyttäytyä hienosti, seistä aloillani suorassa ja totisena, kun taas Leaa hän vähän moitiskeli kikattelusta. Asia jäi mieleeni, kun olin aina ajatellut, että Lea on open lellikki.
Kun Kivistön Mikko tuli opettamaan koulullemme, myös kuorolauluun tuli aivan uutta ulottuvuutta, kun hän alkoi harjoituttaa jopa kaksiäänistä laulua. Taas pääsin mukaan, kun harjoiteltiin kuusijuhlaan "Maa ja taivas riemuitkaa" ja "Ilon päivä verraton". Se oli ensimmäinen tuntumani varsinaiseen kuorolauluun.
Ja sitten. Eräs naapurikylän mies tuli kysymään, joutaisiko meidän äiti mukaan Hyypänlaakson kuoroon, kun sinne tarvittaisiin lisää laulajia. Se oli kansalaisopiston kuoro, jota johti Asko K. Tynjälä, siviiliammatiltaan seminologi :)
No, äiti sanoi, ettei hän millään ehdi eikä jaksa ilta-askareiltaan, mutta että lähtisikö/kelpaisiko tuo meidän Aila. Olin myyty. Siihen saakka kun lähdin opiskelemaan ja pois kotikylältä, jatkoin jokaviikkoista kulkemista kuoroharjoituksissa. Ne pidettiin vuorotellen Kauhajärven ja Muurahaisen koululla. Pääsin sinne joko Tynjälän tai tuon naapurikylän Martin kyydissä. Esiintymisiä oli usein Kauhajärven kirkossa jumalanpalveluksissa tai vastaavissa, keväällä tietenkin kansalaisopiston kevätnäyttelyn yhteydessä.
Muistelen lämpimästi ja kiitollisena noita kuoroaikoja. En kuitenkaan tänne Raaheen asetuttuamme tullut hakeutuneeksi kirkkokuoroon. Ties olisinko tullut menneeksikään, ellei Tuomo-kanttori olisi eräänä aamuna linja-autopysäkillä kysynyt kuoroon. Sillä tiellä vielä.

Triptyykki - trilogia - triathlon

Superkeikkapäivä on pulkassa. (Paimenpoika Matin blogista taisin saada selityksen tuolle päivä pulkassa -sanonnalle, harmi muuten, ettei Paimenpojan blogi ole enää saatavilla.)

Otsikon sanat viittaavat tietenkin päivän kolminkertaiseen laulukeikkailuun, vaikkei edes tuo urheilullinen termi täysin vastaa ajatusta. Siinä kun sentään laji vaihtuu.

Kokoonnuimme neljästään ennen messua harjoittelemaan. Kanttori pyysi laulutukea oman flunssansa takia siten, että niiden laulujen lisäksi, joihin olimme varautuneet, lauloimme "Kunnian", kas kun Veikko-pastori ei sitä tapaa laulaa, ja nyt Jouni-kanttorikin halusi jättää yksinlauluosuudet pois.

Messun jälkeen jatkoimme harjoittelua, koetimme katsella jo valmiiksi jotain illaksikin, kun silloin ei enää ehtisi. Muut olivat ehtineet jo syödä, kun ehätimme lounaalle. Sitten alkoivat seurat, joissa jatkoimme Siionin matkalauluilla. Oli paljon ohjelmaa, laulua ja puheita. Iloitsin erityisesti Pirjo Laukan lausumista Helvi Juvosen runoista "Martta" ja "Mutta suurin kaikista". Harmitti vain, kun jonkun kännykkä alkoi soida kesken runon!

Aulikki lähti jo vähän ennen seurojen loppumista perunannostoon, minä jäin Tertun kanssa loppuun asti, sain Tertulta kyydin kotiin. Silvolan Heikki tuli ihan halaamalla kiittämään (vaimonsa nähden, vaan ei minun mieheni nähden). Se oli mukava juttu, kun itsellä oli sellainen olo, että laulut menivät sinnepäin, kutakuinkin, kohtalaisesti. Kitaraakin jouduin virittämään ennen laulua (onneksi sen hokasin ennen kuin aloimme laulaa!) No, Keijo olikin jo ennättänyt ilmoittaa ohjelmanmuutoksista, nyt tuli yksi ohjelmanumerokin lisää, kun virittelin paksua e-kieltä.

Se samainen kieli vaivasi uudestaan tai edelleen vielä nyt illalla Sanan ja rukouksen illalla. Kun siinä ei ollut oikein mahdollisuutta rukata, niin varoin sitten vain soittelemasta sitä. Tuntui, että sellainen varpaisillaan olo ei voi oikein suotuisasti vaikuttaa laulamiseen, mutta kyllä vain nytkin Marjatta kiitteli lauluamme illan päätössanoissaan.

Kai voisi todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Lisäksi taisimme todeta, että nyt voisi riittää hetkeksi. Keikkailu.

Pätkä paikallislehden seurakuntatietoja -sivusta

Laitoinpa tällaisenkin muistoksi. Seurakuntatiedot ovat aina näin lauantaisin paikallislehdessä, kokonainen sivu viikon tapahtumista, tosin kesäaikaan riitti puolikin sivua. Kuten tuolta laatikkoilmoituksista voi hämärästi lukeakin, olemme laulamassa huomenna ensin messussa, sitten seuroissa ja illalla vielä Pattijoella Sanan ja rukouksen illassa. Jaa, täytyypä koettaa päästä tällä kertaa myös maanantain lähetyspiiriin, kun Maija Rostedt näyttäisi olevan vierailijana. Varmaan tällä kertaa helppo saada mieskin mukaan, hän kun vanhempineen on jo pitkältä ajalta Maijan perhetuttuja.

Kirppiksellä

Lähdin kitara selässä fillaroimaan pikkutihkussa kohti kirpparia. Jätin skittakotelon sinne venaan käydäkseni vielä pikaisesti postissa noutamassa paketin. Opettajien Lähetysliiton kalenterit olivat tulleet! Ei tarvinnut kaivaa henkkaria, kun postin rouva kuulemma tunsi minut ilmankin. Ilmeisesti on niin että Raahe on niin pieni paikka, että täällä kaikki tuntevat toisensa - paitsi tällainen muualta tullut... Onneksi voin aina kysyä Sailalta ihmisten nimiä!
Saila oli tietenkin valmiina kirpparilla, kun sinne palasin, mutta myös Aulikki oli ehättänyt paikalle. Terttu tuli vähän myöhässä, kun oli ollut ensin odottamassa Majakan parkkipaikalla. Laulelimme neljästään sillä aikaa, kun maijamyöhäinen pikkuasiakas kierteli myyntipöytiä ja teki löytöjä. Oli kai nähnyt ikkunoista valon ja tuli ovelle kopistoksille. Osa lauluista meni nappiin, mutta yhtä pitää minun vielä harjoitella. Siis sointujen, sanojen ja kakkosäänen seuraamista yhtä aikaa. Merkitsinkin jo joka säkeistöön soinnut, niin pystyn seuraamaan sanoja, enkä hukkaa sointujakaan. Pari muuta laulua tuntuivat menevän vähän kankeasti pienellä porukalla, mutta jospa sunnuntaina soisi kuitenkin paremmin, kuin ihmeen kaupalla.
Meillä oli lyhyt sessio, kun Sailalla oli kiire ammattamaan pikkupoikaa, jotta äitinsä pääsi Antti Tuiskun konserttiin. Minäkin ennätinhyvin ruokakauppaan, vaan sieltä tuli mies vastaan. Annoin kitaran hänen följyynsä ja hain vielä Uusheräyksen seuroja varten leipää ja sokuria, jotka olin luvannut sinne hommata. Bis zu Sonntag!

Jännäksi meinaa mennä

Lykkäsi myrkyn. Torstain harjoitusaika ei sovikaan Annulle, ja kun hän ei päässyt mukaan niihin viime torstain harjoituksiin, niin hän meinasi, ettei taida tohtia sunnuntaina tulla mukaan kummallekaan keikalle.
Nyt ei ole enempää särkymävaraa, jos meinataan saada se vähimmäismäärä neljä naista laulamaan. Kättä ristiin, jottei sairastuta eikä tule muuta estettä enää kellekään. Tähän mennessä meidän ei ole tarvinnut muistini mukaan vielä yhtäkään sovittua keikkaa perua väenvähyyden takia, ja toivottavaa olisi, ettei edelleenkään tarvisi.
(Väenvähyys ei ole meille ongelma niinkään yleisössä kuin omissa riveissä.)

Rekrytointia

Kun kirkkokuorotoiminta tänä syksynä alkoi toista viikkoa sitten, niin pidimme kuorossamme miltei hätäistunnon. Meillä Saloisissa on edelleen huutava (laulava) pula sopraanoista. Nyt viimeistään itse kukin kuorolainen on mietinyt tykönään, keitä voisi haastaa mukaan palvelemaan kuorossa.
Minä en ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä kehoittajana tai rekrytoijana. Mutta ilmeisesti asiassa oli aimo annos johdatusta, kun minulle tuli mieleeni eräs nuori äiti. Olemme tutustuneet Siionin Matkalauluseuroissa, hän on mukana Rauhan Sanassa, minä puolestani enemmän tuossa Uusheräyksessä. Vaikka olen tällainen paikkakunnalle muualta tullut ja tunnen vain hyvin vähän ihmisiä verrattuna niihin, jotka ovat lapsuutensa täällä viettäneet. Mutta näköjään joskus minunkin vähäisistä suhteistani voi olla hyötyä.
Tapasin mainitun nuoren äidin tänään perhemessussa ja lähetyslounaalla. Lounaan lomassa menin kysymään häneltä, mahtaako hän laulaa missään kuorossa. Kaikilla muilla asuinpaikoillaan hän on ollut kirkkokuorossa, mutta ei vielä täällä. Hän oli ilahtunut kutsustani tulla mukaan Saloisten kirkkokuoroon ja hän lupasi tulla, ei heti mutta pian.
Aikanaan itsekin lähdin mukaan kuoroon vasta, kun pyydettiin. Joskus se on vain pyytämisestä kiinni.

Temppelissä

Minun pitäisi tässä tietokoneen ääressä laatia uskonnonkoe 8-luokkalaiselle (siis yhdelle oppilaalle!) sekä historian ja biologian kokeet maahanmuuttajaoppilailleni. Sen sijaan olen viettänyt pitkän tovin selaten tietsikalle jemmattuja kuvamuistoja.

Löytyi muunmuassa ylläoleva kuva, joka on otettu Reiponkadulla sijaitsevassa Raahen Helluntaiseurakunnassa. Digikuvissa on sekin hyvä puoli, että niistä näkee, milloin ne on otettu. Tässä oli päiväys 29.11.2008 klo 14.53. Tuota kellonaikaa mä ihmettelin. Kalenterista tarkistin, että tuo on ollut lauantaipäivä. En kuitenkaan ollut merkinnyt muistivihkooni mitään Jedidot-keikkaa tuolle päivämäärä, mutta olenhan voinut unohtaa kirjoittaa muistiin. Tuskin minä millään muilla asioilla kitaran kanssa olen hellareilla vieraillut. Tieto tilaisuuden luonteesta voisi löytyä esim. Israelin Ystävien paikallisosaston toimintakertomuksesta tuolta vuodelta. Emme ole tainneet vierailla tässä temppelissä laulamassa muissa kuin Israel-tilaisuuksissa.

Samoilla lauluilla kahteen tilaisuuteen

Meillä oli eilen sellaiset miniharjoitukset. Ne kutistuivat aiotusta sekä ajallisesti että osanotollisesti. Menin ennen viittä Ollinsaaren seurakuntakodille. Muita odotellessani naputtelin pianolla melodioihin kakkosääniä. Kun Saila tuli suoraan töistä vähän ennen puolta, hän katseli ihmeissään ympärilleen, missä kaikki muut olivat. No, Annu oli ilmoittanut minulle sairastuneensa. Terttu tuli heti kun ennätti ja Aulikki ei ollutkaan lukenut sähköpostista, että aloitetaan jo viideltä eikä puoli kuudelta. Liisa oli ollut aikeissa tulla, mutta hänellä oli säilöntäkiireitä niin porkkanan kuin hirvenlihankin kanssa. Liisahan ei ole pääsemässä seuraavalle palveluskeikalle seuroihin, mutta silti hän oli vähän aikonut tulla harjoituksiin. Olin sanonut hänelle, että "tule ihmeessä, jos ei ole parempaa tekemistä". No, sitä kiireellisempää ja sikäli parempaa tekemistä oli ilmaantunut.
Ehdimme ja pystyimme kuitenkin laulamaan lyhyessä ajassa muutamia matkalauluja. Ennestään tutut käytiin nopeasti läpi ja uusia laulettiin hautumaan. Seuraavat harjoitukset sovittiin ensi viikon torstaille, mennään Sailan työpaikalle töiden jälkeen, niin hänellä ei mene aikaa siirtymiseen. Jospa siihen mennessä nuo kakkosäänetkin olisivat hioutuneet muotoonsa. Luulisi, jotta "Kerran kaunehin" -lauluunkin olisi olemassa jo ties kuinka monta sovitusta, mutta viitsinkö yrittää etsiä vai teenkö oman?
Harjoitttelun lomassa Saila kertoi Marjatan kysyneen meitä Sanan ja rukouksen iltaan Pattijoelle samana sunnuntaina, kun on nuo seurat. Ajateltiin, että mennään vaan, samoilla lauluilla, niin ei tarvitse sitä varten erikseen harjoitella - eikä etsiä lauluja.

Arkistosta pölähti

Tietokoneelle oli tallennettuna joukko kuvia, jotka mies nappasi viime keväänä suoraan valkokankaalta, kun katselin vanhoja diakuviamme. Niiden joukosta löysin myös tämän.
Kuva on otettu Raahen lukion juhlasalissa jonain vappuna, 90-luvulla, yhteiskristillisessä vappujuhlassa, jolla on täällä jo pitkät perinteet. Kuvasa näkyy myös ne ensimmäiset esiintymisasumme, jotka paikallinen kotiompelija teki meille, tummansiniset liivimekot. Aivan ihanaa rypistymätöntä kangasta. Mutta joillekin nämä ovat siis jo jääneet pieneksi. Muuten ajaton malli kävisi edelleenkin esiintymisasuksi.
Kuvassa on myös Eeva, joka meidän muidenkin kuvassa olevien tapaan lauloi sekä Saloisten kirkkokuorossa että tässä Jedidot-porukassa. Vasemmalta oikealle Eeva, Sanna, Saila ja Aila. Jaa, näköjään ennenkin on pärjätty neljän hengen kokoonpanollakin, mitä pidämme tällä hetkellä miniminä. Joskus minimisääntöön on tehty poikkeus, yhden kerran muistan. Juu, ja näköjään ennenkin on laulettu mikrofoneihin.

Seuraohjelmasta

Tänään tuli Kalevilta, emeritus kirkkoherralta, sähköpostia liittyen tuleviin syysseuroihin. Viestin liitteenä oli seurojen kaavailtu ohjelma:

Maija Rostedtin lisäksi puheenvuoron käyttävät lähetyssihteeri Henri Oksanen ("olen lähetetty") ja Pattijoen eläkkeelle jäänyt kirkkoherra Tapio Hiltunen ("mikä on keskeistä uskossa"). Pirjo Laukka lausuu runoja, Jedidot laulaa, Tuula-Kaisa ja Keijo Mustonen juontavat ja Heikki Silvola päättää seurat. Lopuksi kahvit ja arvonta.

Tällä viikolla meidän pitäisi jo päästä harjoittelemaan, koskapa yksi laululintusistamme lähtee ulkomaanreissulle jo loppuviikosta, aikoen palata vasta muutama päivä ennen seuroja. Nyt jännään, sopiiko torstai harjoitusillaksi kaikille. Voisimme käydä lauluja läpi Ollinsaaressa käsityöpiirin jälkeen tai aikana.

Kiitosmessu

Olipa helppo keikka! Tuntui mukavalta mennä laulamaan ja tuntui mukavalta laulaa. Harjoitellessamme Saloisten kirkon urkuparvella kirkko oli vielä kutakuinkin tyhjillään, ja akustiikka mitä mainioin. Vanhastaan hyvin harjoitellut laulut soljuivat ilman kummempaa hiomistarvetta. Toki alkurukous pidettiin ennen harjoittelua, toivoin sen hillitsevän käsien vapinaa, minkä se tekikin.
Kun sitten jumis alkoi, kirkko olikin täyttynyt viimekesäisten Evankeliumijuhlien talkoolaisista, joita oli kutsuttu kiitosmessuun. Laulaessamme vastausmusiikiksi päivän kiitollisuuus-aiheeseen liittyen Paljon on aihetta sai huomata, että täysi kirkko söi ääntämme ja lisättiin pontta sen mukaan.
Ehoolliselle olimme varanneet neljä laulua, ja kanttorin kehotuksesta lauloimme ne kaikki (Siionin Kanteleesta 255 "Kaipaa peura" ja 112 "pyhä ja puhdas Vapahtaja" sekä Tässä pöydässä ja On kaikki valmista). Silti seurakuntakin ehti laulaa vielä molemmat virret ja kanttori etsi vielä lisävirrenkin. Harvinaista, mutta tosi mukavaa, että Saloisissa on noin paljon kirkkovieraita ja ehtoollisella kävijöitä.
Oli kiva kohdata ehtoolliselta palaava Rape, joka kyseli miestäni ja kiitteli laulujamme. Kuulemma soi hyvin ja laulut olivat freesejä.
Lauloimme sitten vielä päätösmusiikiksi Siikkarista laulun 305 "Ei silloin mitään puutu". Korhosen Samuel totesi jumiksen jälkeen, että "hyvä keikka, mä tuun toistekin kuuntelemaan"...

Arkistointi

Sain Liisalta tietooni, mitä naiset olivat Tuomo-kanttorin johdolla laulaneet Pulkkilassa Israel-illassa. Kirjoitin tiedot muistiin. Olen nyt muutaman vuoden pitänyt kirjaa - tai oikeastaan vihkoa - siitä, mitä, missä ja milloin olemme laulaneet. Viime aikoina olen lisännyt vielä tiedon siitäkin, ketkä kulloinkin ovat olleet messissä.
Tänä vuonna huomasin muistiinpanoilla olevan käyttöä sikälikin, kun kirkkoherra kysyi tilastoja varten esiintymislukuja. Itsellemme lisäksi on suureksi muistin tueksi se, että ohjelmisto on pantuna ylähä.

Jedidot-ryhmälle uusi nimi? Perinteinen juhlajälkiruoka yllätysvieraille

Terttu yritti tavoitella minua eilen kesken kuoroharjoitusten. Terttu kertoi, että Mauri oli kertonut, että kirkkoherra oli kysynyt, pääsisikö Jedidot ensi pyhänä laulamaan Saloisiin Evankeliumijuhlien kiitosmessuun. He olivat Pulkkilassa olleiden naisten kanssa jo asiasta keskustelleet, ja heistä kukin saattaisi olla pääsemässä. Vain Liisa oli hieman epävarma. Kyllähän minäkin pääsen, etenkin nyt kun selvisi, että ei meitä Raahen kirkkoon tarvitakaan tekstinlukuun, kun sydänyhdistyksen kirkkopyhään yhdistys on itse joukoistaan jo hommannut tekstinlukijat - kuten itsekseni olin arvellutkin.
"Tulihan tämä vähän äkkiä", totesi Terttu. Ja minä vastasin: "No, eipä ole ensimmäinen kerta. Mutta jokohan tämä olisi viimeinen kerta."
Mietin itsekseni, miksi usein käy niin, että meitä kysytään laulamaan viimetipassa. Johtuuko se siitä, että kukaan muu ei ole ollut käytettävissä/ suostunut lähtemään lyhyellä varoitusajalla? Vai kenties siitä, että musiikkia on tultu ajatelleeksi vasta viime metreillä, ei suinkaan yhtenä oleellisena osana jumalanpalvelusta vaan jonain lisukkeena?
Olen tainnut jo aiemminkin leikitellä ajatuksella, että lauluryhmämme nimi voisi olla kuvaavampi, jos muuttaisimme nimeksemme "Pappilan hätävara".

Pulkkila ja Tansania vielä kerran

Eilen kuoroharjoitusten jälkeen huomasin, että Terttu oli yrittänyt soittaa minulle. Juttelimme puhelimessa asiasta, josta kerron seuraavassa postauksessa. Mutta siinä jutellessamme kävi ilmi, että hän oli juuri palaamassa Pulkkilasta Israel-illasta ja että siellä oli mukana ollut muitakin Jedidot-naisia, Liisa, Aulikki ja Saila. En siinä muiden kiireellisten asioiden painaessa päälle ehtinyt tiedustella, mitä olivat laulaneet ja kenen säestyksellä (= oliko entinen kanttori lähtenyt avittamaan) - enkä sitäkään, miten oli mennyt. Haa, sitä kysymystä en ehkä haluakaan tehdä. Mitä jos saan kuulla, että meneekin paljon paremmin, kun minä en ole päsmäröimässä... Oikeasti tämä on minulle suunnaton helpotus. Hienoinen kynnys on ylitetty. Aina ei lähtöjen tarvitse olla minusta ja minun ehtimisistäni kiinni. Jos muilla riittää intoa, niin minun pääsemättömyyteni ei ole keikan esteenä.
Toinenkin helpotuksen huokaus liittyi tähän päivään. Sain aikaiseksi, että otin sen viheliäisen säkissä ostamani sian ja vein sen postiin. Lähetin sen takaisin. Olinpa jopa piilottanut c-kasettikotelon sisään kaksieurosen, korvaukseksi Suomi-Tansania -seuralle lähetyskuluista. Ja tietty maksoin vielä itse toiseen kertaan lähetyskulut. Kuudella eurolla olisin siis "saanut" pitää Taarab-musiikkikasetin, mutta pari euroa pienemmällä satsauksella pääsin siitä eroon ja sain mielenrauhan siitä asiasta. Ehkä sain samaan hintaan vielä yhden tehokkaan oppitunnin hätäisistä sikasäkkiostoksista.

Seurat seurannassa

Tällä tietoa meitä olisi jo se neljän minimi koossa syysseuroja varten. Joten pienellä riskillä saattaisi jo voida luvatakin, että olemme käytettävissä. Särkymävaraa tuossa ei kyllä tahdo olla. Yksi rouva on luvannut ilmoitella vielä, kunhan perheen suunnitelmat selviää. Kuudennesta naisesta ei ole kuulunut vielä juuta eikä jaata.
Vaan tänä aamuna yhtäkkiä hoksasinkin, että kyseisenä viikonloppuna mulla on myös kokousmatka Helsinkiin lauantaina. Koetin tuossa selailla VR:n sivuilta, mihin aikaan junia tulee takaisin, ehtisikö heti kokouksen jälkeen vai pitääkö jäädä stadiin odottelemaan yöjunaa. Olisi kyllä huomattavasti keveämpi nousta omasta sängystä kirkkoon kuin makuuvaunusta.

Eipä ole kuulunut mitään, ovatko muut naiset menossa sinne Pulkkilaan Israel-iltaan laulamaan nyt keskiviikkona ja ovatko saaneet säestäjää esim. entisestä kanttoristamme. Itse menen syksyn ensimmäisiin kuoroharjoituksiin.

Sika säkissä

Viime lauantain piispanvierailua varten koetin kuumeisesti haeskella suahilinkielistä hengellistä (ja riittävän yksinkertaista ja helposti opittavaa) musiikkia. Suomi-Tansania -seuran kotisivuilta löytyi mainos nuottivihkosta ja äänitteestä, sisältäen nimen omaan hengellistä musiikkia. Mutta se oli jo loppuunmyyty - mitä kyllä osasin epäilläkin, kun esittelytekstin yhteydessä luki "loppuu". Minulle tarjottiin toista tansanialaisäänitettä, kuulemma Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla äänitettyä Taarab-musiikkia. Siinä kiireessä ja hätäpäissäni lupasin ottaa sen. Eihän c-kasetti ollut hinnalla pilattu (4€+postikulut), ja ties vaikka siitä olisi jotain hyötyä. No, sitä ei kuitenkaan ehditty lähettää minulle viime viikolla. Piispa tuli ja me lauloimme sitä, mitä oli löytynyt, tervetulolaulun suahiliksi ja sitten yhden laulun suomeksi.
Tänään vihdoin lähetys tuli postissa. Kun lueskelin kasetin mukana tullutta esitettä Taarab-musiikista, aloin pelätä pahinta. "Islamilaista häämusiikkia" - ja kun laitoin kasetin soimaan, pelkoni osoittautui oikeaksi. Juuri sellaista musiikkia, jota minä en jaksa kuunnella. Tietenkin mä maksan Suomi-Tansania -seuralle tuon kasetin, mutta lähettäisinkö sen silti takaisin? Vai keksisinkö ketään, joka voisi tykätä tuosta musiikkilajista. Vai veisinkö esittelyineen kirpputoripöydälle?

Syysseurat tulossa

Ja välillä taas ihan oikeasti musiikkiasiaakin.

Emeritus kirkkoherra lähetti sähköpostia ja kyseli Jedidoja perinteisesti Uusheräyksen syysseuroihin laulamaan. Seurat ovat 9.10. ja ohjelmaan sisältyy messu, ruokailu ja seurat. "Saarnamiehenä" on kuulemma Maija Rostedt. Vastasinkin jo Kaleville, että minä ainakin tulen seuroihin, jos Jumala suo. Täytyypä ruveta kyselemään muiltakin naisilta, saataisiinko lauluporukkaa kasaan.

Väli-inventaario

Omena- ja kesäkurpitsakuorma ovat huventuneet tähän mennessä kutakuinkin puoleen. Omenoiden kanssa olemme päässeet jo yli puolen välin, kun eilen laitettiin pojalle evästä mukaan ja kun äsken sain antaa puolen sangollista punakanelia Huongille, joka kävi tuomassa meille sangollisen puolukkaa.


Kesäkurpitsajöötejä oli kahdessa isossa paffiloodassa yhteensä neljätoista, tyttärelle jätettiin kaksi, Jedidot-harjoituksiin vein neljä ja yksi on raastettu salaatteihin, yhteen maustekakkuun ja pakastimeen rasioihin uusia kakkuja varten, ja on siitä riittänyt eväspaloja kouluunkin. Kahdeksannesta kesäkurpitsasta raastoin tänään alkupään isännän pannuruokaan.


Äsken pesin yhden sangollisen omenoita tuohon tyrkylle, viimeinen sangollinen odottelee varaston lattialla.


Jos keskiviikkona vapaapäivänäni on kauhea sadesää, enkä viitsi puutarhahommiin, niin viimeistään silloin alan tehdä kurpitsasäilykkeitä. Tarkoitus on tehdä kurkkurelish-mukaelmaa hampurilaisia varten sekä puolukka-kurpitsahilloa. Viimeksi mainittuun käytän ensi alkuun pakastimessa olevat viimevuotiset puolukat ennen kuin kajoan Huongin tuoreisiin. Ajattelin keittää myös viimevuotiset mustaherukat hilloksi, niin on sitten aina jääkaapissa kyytipoikaa kanalle.


Mutta teenkö nimpparipäivän kunniaksi kouluun kurpitsakakkua vai omenapiirakkaa? Molempia, jos vain joudan.


Millan, laitan tulemaan saamani kurpitsakakku- ja omenapiirakkareseptit sähköpostitse.

Ei voi olla totta!! Nyt sitten, kun sain kirjoitettua jutun loppuun, huomasin, että tämä tuli TAAS väärään blogiin. Grrrr!! Ja minä kun en osaa (ja osaako kukaan) kopioida/ leikata enkä liimata bloggeriin kirjoitettua... menköön nyt tänne sitten. Höh.

Piispaa pappilassa

Olipa ihana piispanvisiitti! Meidän pikku lauluporukkamme typistyi entisestään, kun Annulle tuli ylipääsemätön este, mutta vedettiin biisit niinkuin vedettiin. Mies antoi ihan hyvää palautetta.
Pienimuotoinen tilaisuus alkoi kahvittelulla. Hyvä niin, koska olin itse myöhässä. Töistä Ruukista ajelin välillä ylinopeuttakin, ja ehdin kuin ehdinkin ennen piispaa sisään seurakuntakodille. Painelin vessaan vaihtamaan vaatteet ja ehdin sitten kahvittelemaankin. Alpo oli tehnyt hyvää omenapiirakkaa, jonka respetin hän tulosti meille Jedidot-naisille.
Kirkkoherra piti puheen, jossa hän esitteli seurakuntaamme ja hiippakuntaamme. Samoin kirkkoherran puhe lahjan antamisen yhteydessä oli erittäin hyvä. Piispa Andrew Gulle oli miellyttävä herrasmies, jota myös oli ilo kuunnella. Mika Pouke toimi tulkkina ja yhteyslaulun (virsi 501) säestäjänä. Piispa kutsui Raahen seurakuntalaisia käymään Tansaniassa, näkemään sen työn tuloksia, jota seurakuntamme tuki on mahdollistanut.

Tilaisuuden aikana Terttu supatti, voisiko sittenkin ajatella, että Jedidot lähtisi Pulkkilaan Israel-iltaan 21.9. mutta luin juuri Raahelaisesta, että silloin alkaa kirkkokuorojen harjoitukset. Se taisi ratkaista jutun lopullisesti. Esko Rautio voisi pyytää sinne vaikka Aaronin poikia.

Kansion äärellä

Piti vielä kirjoittamani, että harjoitusten jälkeen olisi pitänyt alkaa laatia historian koetta, mutta otinkin laulukansion siivouksen alle. Irtonuotteja oli vieläkin kesän jäljiltä siellä täällä, laittelin niitä aakkosjärjestyksessä takaisin kansioon. Samalla kun etsiskelin sitä huomenna tarvittavaa "Kaikki kansat" -nuottia. Toki se osataan ulkoa, mutta halusin varmistua, että annoin aloitusäänen oikealta korkeudelta, se kun lauletaan ilman kitarasäestystä, tällä kertaa siis rumpusäestyksin.
Eikä sillä hyvä, että järjestin nuotit kansioon. Selailin kansioni joululauluja, joita sitten ryhdyin pianon ääressä laulamaan. Siinä lauleskellessa joku tuli sisään. Luulin, että mies palasi asuntovaunuaskareiltaan, mutta iloiseksi yllätyksekseni tulija olikin keskimmäinen poika, joka yllättäen tuli käymään viikonlopuksi.
Pitkään laulamattomuus ja sen jälkeen liika laulu tuntuu nyt kurkussa. Oikeastaan mukava, että kuorot aloittavat taas pian uuden toimintakauden.

Piispankahvit

Tänään pitkästä aikaa pienimuotoiset harjoitukset Ollinsaaren srk-kodilla. Lähtiessä mulla keikkui fillarin korissa pieni pakastelaukku, jossa oli jäistä kaljamallasta Aulikille sämpylätaikinaan, sekä kassissa nuotit ja neljä kesäkurpitsaa. Selässä vinksotti kitarapussi. Ilokseni kaikki kesäkurpitsat tekivät kauppansa, kun Aulikki, Annu, Terttu ja Henri kukin valitsivat itselleen sopivan kokoisen.
Henri-lähetyssihteeri kysyi meitä piispankahveille laulamaan huomenissa, ja siksi kokoonnuimme harjoittelemaan tänään. Henri lupautui säestämään meitä afrikkalaisella rummulla. Tuo kyseinen piispavieras Andrew Gulle tulee nimittäin Tansaniasta.
Aluksi arastelimme ryhtyä käsiksi 7/4-tahtiseen suahilinkieliseen lauluun, mutta Henrin rummutus tuki tahdissa pysymistämme, kun vauhtiin päästiin. Toisena lauluna sitten vanha tuttu "Kaikki kansat", joka tosin on namibialainen sävelmä.
Pakkaan vaihtokamppeet nyt illalla jo valmiiksi autoon huomista varten, jotta pääsen jouheasti töistä, urheilukilpailuista kahvitilaisuuteen kahdeksi.
Meillä oli tänä iltana muuten Henrin lisäksi myös yllätysvahvistusta, kun Tertun lapsenlapsi Jenninoora lauloi kanssamme "Karibuni sana marafiki. Halleluja." Hän lupasi tulla huomennakin mukaamme. Keksi-ikämme laski roimasti :)

Seurakuntavierailu Tansaniasta

Eilen koulupäivän päätteksi lähetyssihteeri soitti ja kertoi, että seurakuntaan on tulossa viikon päästä harvinainen ja arvokas vieras, tansanialainen piispa. Hän kysyi, josko Jedidot voisi tulla laulamaan laulun tai pari suahiliksi. Nauroin ääneen ja vastasin, että tottahan toki, kas kun luulin, että hän puhui leikkiä. Mutta kyllä hän oli tosissaan. No, olemmehan laulaneet heprean lisäksi joskus ranskaksikin, vaikkei kukaan meistä ole sitä(kään) koskaan opiskellut. Lupasin alkaa selvittää, saadaanko porukkaa kasaan ja alkaa etsiä lauluja. Mutta se on vaikeaa, kun en erota edes khoisan-kieliä bantukielistä, saati bantukieliä toisistaan.
Perästä kuuluu.

Ekat huivit valmiina ja perillä

Innostuin salomoninsolmuista, kun netistä löytyi teko-ohje. Aulikki oli tehnyt kirpparilta huippulöydön, valtava määrä erivärisiä lankavyyhtejä erittäin edullisesti. Niitä ostettiin seurakunnalle lähetysmyyjäisiä varten, ja kävin itsellekin ostamassa. Sain nimittäin ajatuksen, että voisin virkata salomoninsolmuilla kaikille Jedidoille oman huivin, väritoiveen mukaan. Ensimmäisen huivin idean sain oikeastaan Liisalta. Kun olimme Aulikin luona harjoittelemassa ja kun samalla pengoin Aulikin vyyhtisäkkiä, niin Liisa bongasi lempivärinsä ja pyysi minua tekemään siitä itselleen salomoninhuivin, hän sitten maksaisi lähetykselle siitä. Siinä yhteydessä paljastui myös Tertun lempiväri, joten tein hänelle yllätykseksi myös oman huivin.





Terttu ja Liisa saivat jo kuvassa olevat huivinsa, lila Liisan. Annoin pari eri tilinumeroa, joista saivat valita mieluisan avustuskohteen: Uusheräyksen lähetystyö tai Kuusamon ETRA:n kasvisravintolahanke.
Annun lempiväri selvisi myös jo silloin, kun Sailan tekemiä ponchoja jaettiin. Aulikilta kysyin ollessani hänen luonaan tuppereilla, ja hän haluaa samanvärisen huivin kuin Liisalla. Itselleni aion tehdä samanvärisen kuin Tertulla. Vielä pitäisi selvittää Sailan ja Sannan lempivärit, mutta ei kiirettä, kun teen ensin nuo kolme.

Mennäkö vai eikö mennä

Taisi olla kevättä, kun Terttu kyseli IY:n puolesta, onnistuisiko keikka Pyhäjoelle 14.8. Totesin jo silloin, että tuskin mun puolesta, koska tuona viikonloppuna juhlitaan sisartani Etelä-Pohjanmaalla. Jostain syystä kuitenkin Tertulle oli jäänyt sellainen mielikuva, että minä en sanonut "ei". Asiaan palattiin uudestaan kesän alussa, kun olimme koolla isommalla porukalla. Uusin epuuni ja uskoin, että nyt meni perille. Tosin heitin ilmaan, että muut Jedidot voisivat kernaasti lähteä, pyytäisivät vain jonkun muun säestämään. En tiedä, ottiko kukaan koppia, mutta jätin keikka-ajatuksen mielestäni. Se palasi kuitenkin kummittelemaan vielä vähän ennen h-hetkeä. Kielsin kolmannen kerran, edelleen vakuuttaen, että mun puolestani muut voisivat halutessaan mennä, kunhan joku muu junailee harjoitukset ja lauluvalinnat.
En tiedä, olivatko muut Kielonsaaressa, mutta ainakin sähköpostiin tuli ehdotus ja harjoituskutsu asiaan liittyen. Aulikilta kysyinkin, olivatko olleet, mutta hän ei ainakaan ollut, kun ei ollut ollut sähköpostin ääressä eikä näin ollen tiennyt asiasta mitään.
No, nyt olisi tiedossa toinenkin "mennäkö vai eikö mennä" -keikka. Se olisi Siikalatvan suunnalla, Pulkkilassa syyskuussa ja sekin olisi IY:n tilaisuus. Omasta puolestani vastasin, etten voi muuttumassa olevan työnkuvani takia tietää kiiruistani enkä muutenkaan tahtoisi lähteä noin kauas. Pitäisikö minun kuitenkin tiedottaa muita tuosta kutsusta, vaikka en olisi sinne itse menossakaan? Ainakin se olisi reilua ja avointa. Eikä suurenkaan vaivan takana.

Uutta ilmettä

Tänne olisi mukava saada kuva uusista esiintymisasuistamme, jotka otettiin käyttään Evankeliumijuhlilla. Saila teki erivärisistä pellavakankaista ponchoja, joista kilvan valitsimme omamme. Aulikilla ja Annulla on luumunpunaiset, Tertulla ja Liisalla oranssit, minulla ja Sailalla vihreät. Kari otti Evankeliumijuhlilla kuvia, kun olimme laulamassa. Kunhan saan Aulikilta niitä kuvia, niin laitan sitten tänne. Lauantain lähetyslavakeikalla meillä oli toki vanhat lähetystunikame, jotka näkyvät tuossa blogin otsikkokuvassa. Kaikkein ensimmäiset esiintymisasumme, siniset liivimekot ovat jääneet viime aikoina käyttämättä, kun eräät ovat kasvaneet mekoistaan ulos. Ponchosta ei niin vain ulos kasvetakaan!

Höppänä

Tuo edellinen postaus meni ihan vikapaikkaan, se oli tarkoitettu aivan toiseen blogiini. Siksi se vaikuttaa ihan irtireväistyltä, ellei suorastaan asiattomalta. Eihän täällä ole mitään kommentteja, mistä kiitellä - etenkään, kun en enää itsekään pysty kommentoimaan.

:-(

Niin, ja ennen kuin edelleenkään kirjoittelen muuta, pahoittelen vielä kovaan ääneen sitä, etten edelleenkään pääse kommentoimaan OMAA blogiani!!??!





Olisi niin kiva kiitellä mukavista kommenteista heti sellaisen perään, mutta kun ei mun älyni piisaa nyt tälle kompastuskivelle. Ties vaikka se ei edes ole mun älystäni kiinni.





Mutta on kuitenkin aivan ihana saada niitä mukavia kommentteja, ja täytyy kiitollisena todeta, että toistaiseksi tänne ei muunlaisia ole vielä eksynytkään.



Nyt nauttimaan miehen loihtimasta kesäisestä ateriasta, ja sitten voisi kai jotain töitäkin ruveta vähitellen tekemään. Risusavottaa olis ja pärvötystä. Kirpparilta pitäisi hakea pari vyyhteä, kun lupasin naapurin Liisalle tehdä violetin huivin salomoninsolmuilla. Ja Tertulle teen oranssin yllätyksen. Ei vain huvittaisi täältä kotoa lähteä kaupungille, kun aina pitääs vaivootella muutinkamppehia...

Hedbergin synttärit

Olemme olleet laulamassa F.G. Hedbergin syntymäpäiväseuroissa monena kesänä (s. 15.7 1811 Saloisissa). Tänä kesänä synttäriseuroja ei erikseen vietetä, vaikka on juhlavuosi. 200-vuotissyntymäpäivää juhlittiin hivenen etuajassa menneenä viikonloppuna Evankeliumijuhlien merkeissä useamman tuhannen ihmisen seurassa.
Jedidot-naiset olivat talkoolaisina siinä missä muutkin raahelaiset (mm. ruokalippujen myyntiä ja kansliapäivystystä), mutta ehdimme palvella myös laululla.
Lauantaina piti vähän kiirusta, kun juhlakuoron harjoituksista livistettiin puoli yhdeksi lähetysareenalle. Lähetyssihteeri oli onneksi saanut siirrettyä meidän vuoroamme puolen tuntia, että ehdittiin sentään hetken olla kuoroharkoissakin. Jäähallin... lattialle... permannolle... oli pystytetty pieni lava, johon me viidestään kuitenkin sovimme mainiosti. Henrillä oli laittaa kitaraani piuha, ja vahvistin toimi hienosti, vaikka epäilin, että kitarastani olisi patteri jo kulahtanut. Laulutkin menivät mukavasti: pari afrikkalaisperäistä ja yksi Simojoen klassikko, Laulujen laulu, jonka ainakin Logos-kvartetti on levyttänyt. Lisääkin biisejä meiltä olisi voinut olla, mutta emme olleet varanneet muita nuotteja. Kas kun alunperin meidän piti olla klo 12 sessiossa, haastattelun molemmin puolin musiikkia, mutta se haastattelu oli siis jo ollut. No, parempi, että yleisölle jää sellainen olo, että jäi kesken kuin että kesti liian kauan.
Sunnuntaina olikin sitten vähän jännemmät paikat, aamuhartaudessa isolla päälavalla Koivuluodon juhlakentällä. Terttua vähän hirvitti, kun kaikille oli laitettu omat mikrofonit. Taas löytyi myös kitaralleni kaiutin ja piuha. Kiitos lavamestarille ja miksaajalle! Ex tempore oltiin sitten esilaulajinakin aamuhartauden yhteislauluissa, mutta olinhan minä sitä hieman aavistellut, että siihen voidaan tarvita. Lauloimme aamuhartauden yhteydessä kaksi laulua Siionin kanteleesta, 255 ja 305. Nuottiteline pysyi pystyssä tuulenpuuskista huolimatta. Kiitos pyykkipoikien, oikea sivukin kansiosta pyysi auki. Kaikki meni siis niin kuin pitikin, kiitos viimekädessä Taivaan Isälle!
Juhlakuorossa laulaminen menikin sitten enempi arpomalla, kun en ollut päässyt harjoittelupäivään Pattijoelle Norjan matkan takia, enkä Jedidot-päällekkäisyyden takia voinut olla tiiviisti myöskään noissa juhlien aikana järjestetyissä harjoituksissa. Tosin, jos lauantaina harjoittelu olisi alkanut klo 11, niin kuin piti, niin olisimme ehtineet omaksua paljon enemmän. Vaan oli se juhlakuoro kuulemma kuulostanut hienolta ja hyvältä silti. Vaikka se olikin paljon oletettua pienempi. Etelä-Pohjanmaan EvankelinenPuhallinorkesteri toi lisäpontta ja juhlavuutta.
Tästä osoitteesta löytyy kuva juhlakuorosta ja orkesterista.

Helteinen keikka Pattijoella

Pattijoen srk-kodilla ei tainnut pelata ilmastointi eilen Israel-illan aikana. No, kaukaisimmat vieraat olivat kuumuuteen tottuneita. Tandemilla ei tullut hiki, mutta salissa alkoi posket punottaa iltaa kohden. Olikin aika pitkä ilta, kun oli peräti neljä puhujaa ja yhden puhe lisäksi tullkittiin. Siitäköhän lie johtunut, että ekaa kertaa mulla oli jopa keikan JÄLKEEN väsynyt ja kyllästynyt fiilis. Että alkaisi jo riittää nämä Jedidot-laulutouhut. Aika usein sellainen tunne on ennen keikkaa, mutta yleensä jälkeenpäin on helpottunut ja tyytyväinen olo. Ei meillä kyllä laulutkaan niin kehnosti menneet, että sen takia olisi tarvinnut alkaa surra ja hautoa lopettamisajatuksia. Eikä ilta mutenkaan mitenkään kurja ollut, vaan aivan mukava. Vieraina olivat Rafi Shimon messiaanisesta Kehilat Hamaayan -seurakunnasta ja arabikristitty Hadi Dow Kulttuuri- ja taidekeskuksesta Haifasta. Viimeksi mainittu yllätti meidät puhumalla hyvää suomea. Hänen äitinsä on kuhmolaislähtöinen.
Lauloimme aluksi lähestyvän helluntain teemaan liittyen Bo, Ruach Elohim (Tule, Jumalan Henki) ja psalmin 123 jakeesta 2 tehdyn laulun. Illan loppupuolella lauloimme vielä yhden suomalaisen laulun (Psalmi 91 Simojoen sävelin, "Korkeimman suojassa") ja reipastahtisen Kumah Adonai, jonka sanat ovat niinikään psalmista (Ps. 3:2-5, 8-9)
Heinäkuun alussa on sitten vielä ne Evankeliumijuhlat, joihin olemme lupautuneet laulamaan niin lähetysareenalla kuin sunnuntain aamuhartauden yhteydessä. Saa nähdä, tuleeko pupu pöksyyn ja suru puseroon ison ihmisjoukon - ja mikrofonien - edessä.

Kuvamuisto

Kuva vuodelta 2007. Jedidot on meillä harjoittelemassa, vasemmalta Aulikki, Saila, Liisa, Terttu ja Sanna. Siinä vaiheessa Terttu oli tuorein tulokas, nyttemmin Annu.

Pöydässä näyttää olevan hyvännäköinen kakku, todennäköisesti keksipohjainen. En yhtään muista tuollaista tehneeni, mutta näköjään olen. Taitaa olla alkukesä, koska kliivia kukkii ja koska ulkona on valoisaa. Otin tämän kuvan Daliaa varten, kuvatervehdys ystävättäriltä.

Kesä kutsuu - kutsuja kesälle

Tupperin kutsuilla Terttu kävi supattamassa minulle, että Pattijoelle on tulossa Israel-ilta 9.6. ja että sinne tulee vieraaksi Rafi Shimon, mukava ja mielenkiintoinen persoona, joka vieraili pari vuotta sitten samoihin aikoihin Raahen seurakuntakodilla. Tuonne Pattijoen iltaan Israelin Ystävät olivat toivoneet Jedidoja laulamaan. Vastasin Tertulle, että kyllä minä ainakin itse tulen paikalle varmasti, jHs. Nyt on kyselykierros menossa, kuinka moni muu pääsisi. Tällä hetkellä on tilanne 4-1, siis neljä olisi pääsemässä, mutta Aulikki ei. Katsotaan nyt.

Evankeliumijuhlien aikana meillä on palveluvuoro sunnuntaiaamun hartaudessa. Se näkyi olevan jo ohjelmassakin painettuna. Lisäksi kuulin Tertulta, että läheyssihteeri oli kysellyt meitä myös soivaan lähetysnäyttelyyn. Siellä on ilmeisesti nonstop-musiikkia eri kokoonpanoilta.

Terttuhan se kyseli meitä myös Pyhäjoelle 14.8. Israel-iltaan, mutta vastasin jo hänelle, etten itse taida olla pääsemässä, kun edellispäivänä vietetään siskon (sekä isän, äidin ja veljenpojan) synttäreitä Kauhajoella. Muutenkaan en ihan hirveästi innostu noista ulkopaikkakuntien vierailuista. Epäekologista.

Pari kuvamuistoa

Löysin lisää kuorokuvia tietokoneen kansioista. Vaan ehdin jo hukata tiedon, miltä kesältä tämä ensimmäinen kuva on. Se on kuitenkin heinäkuulta Hedbergin synttäriseuroista. Ennen seuroja lauloimme messussa kokoonpanolla Liisa, Saila, Aulikki ja Aila. Jaa, kampauksesta päätellen tämä on viimekesäinen kuva!
Alempi kuva on otettu Raahen ystävyysseurakunnassa Lääne-Nigulan kirkossa, jossa lauloimme "projektikokoonpanolla". Mukana oli laulajia sekä Raahen että Saloisten kirkkokuorossa, sisältäen pari Jedidaa, Aulikki keskimmäisenä ja minä oikeassa laidassa katsojan näkökulmasta.

Laulajat vasemmalta oikealle Katriina, Kaisa, Eila, Aulikki, Sinikka, Hilkka ja Aila. Kuva on vuodelta 2005.

Kuoro pääsiäistunnelmissa 2009

Pari vuotta sitten pääsiäisenä Saloisten kirkkokuoro vieraili Raahen kirkossa pääsiäisyön messussa, kun kerta oma kanttorimme Sauli oli silloin työvuorossa. Vajaa tusina meitä nykyisinkin tavallisimmin on paikalla, vaikka ihan pienesti on kokoonpano vaihtunut. Edelleen olemme alttopainotteinen kuoro, kun taas Raahen kirkkokuorolla on sopraanovalta. Hankalapa tuota on tasoittaa, en minä ainakaan kuoroa vaihda :-(

Näköjään kanttorikin laulaa yhtä ääntä, siis vähintään kolmiäänisesti menee tuo laulu, ellemme sitten taas laula tenoria Sailan kanssa. (Vasemmalla toisena oleva Sanna samoin kuin oikealla laidalla minun edessäni seisova Saila ovat siis myös Jedidot-leidejä. Loput Jedi-leidit ovatkin sitten Raahen kirkkokuorossa.)

Muistelen, että tuo Raahen visiitti onnistui hienosti, ja syytä olikin, messu kun radioitiin paikalliseen PookiRadioon. Tosin radiointi loppui ennen loppuhuipentumaa "Nyt kiittäkäämme Kristusta, Hän ylösnousi haudasta..."

Ihan outo

Lehtori Musa soitti päivänavauksessa unkarilaisen tanssin - jos tunnistin biisin oikein. Välitunnilla kiittelin häntä musiikista, josta juttelumme siirtyi oppilaisiin. Hän kertoi, miten jotkut oppilaat sanovat aina uusista biiseistä, että "en mä ole koskaan tätä kuullu, en mä tunne tätä, EI ME OSATA TÄTÄ"... Mä tunnistin ilmiön oitis ja kerroin vastaaviin kommentteihin törmänneeni eräässä kuorossa. Ja että eräs syy, miksi luovuin siitä kuorotouhusta oli se, että aina kun ehdotin jotain laulua kuorolauluvihkosta, eräs rouva tokaisi "aivan outo". Tulkitsin sen tarkoittavan jotain sellaista, että turha tyrkyttää uusia lauluja opeteltavaksi. Tietenkin tulkitsin myös henkilökohtaisemmin miettien, että jos laulua olisi ehdottanut joku muu, se ei olisi aiheuttanut äkillistä torjuntareaktiota.
Ihmettelimme ynnä ja yhtenä lehtori Musan kanssa moista epäloogisuutta. Etteikö koulussa olekaan tarkoitus oppia mitään uutta? Ehkä vanhalta rouvalta epäluuloisuuden uutta kohtaan jotenkin ymmärtäisi (vaikka mä en ymmärtänytkään), mutta että nuoretkin ihmiset tukeutuvat vain vanhaan tuttuun aivan kuin kuvitellen, ettei heillä ole edes edellytyksiä oppia mitään uutta...

Laulumaraton

Synttäripäiväni ilta meni sitten tyystin Saloisten kirkossa rukousillassa (jossa siis oli vierailijana Pirkko Jalovaara). Menimme sinne naisten kanssa harjoittelemaan jo ennen kuutta ja kymmenen jälkeen pastori Visuri johdatti loppurukoukseen ja iltavirteen. Lauloimme rukouspalvelun aikana aina muutaman laulun kerrallaan, väliin Sauli-kanttori säesti jonkin virren, niin että penkeissä rukousvuoroaan odottelevatkin saivat välillä laulaa. Illan päätteeksi kanttori mietti ääneen, kuinkahan monta laulua illan mittaan ehti tulla. Minä pidin jonkinsortin kirjaa meidän lauluistamme, ja kokoanpa tähän niitä luetteloksi niin paljon kuin muistan:

• Kun joku on lähellä Jeesusta (T.K.)


• Kuule meitä, Isä Jumala (J.L)


• Virsi 480 (J.S.B)


• Lahjalaulu (J.L)


• Minä laulan ja miksi en laulaisi (P.S)


• Niin kuin on hanki valkoinen (L.H.)


• Sana (L.H.)


• Ei silloin mitään puutu (SK 305)


• On kaikki valmista (J.L.)


• Korkeimman suojassa (P.S.)


• Tänä iltana (P.S.)


• Lähdimme liikkeelle (P.S.)


• Paljon on aihetta


• Oi sä laps Jumalan (SML 154)


• Syntiemme tähden (P.S.)


• Hän ohitse ei kulje (P.S.)


• Tule Rauhan Henki (P.L.)


• Sinun varaasi kaiken laitan (P.L.)


• Voi Hänen rakkauttaan (A.B./J.L.)


• Silloin kun en itse jaksa (P.L.)


• Kaukaa sinua hain (J.L.)


• Kuule minun ääneni (P.S.)


• Tuskaan maailman (P.S.)


• Ristin luona paras paikka on (E.L./J.S.)


• Yksi nimi ylitse muiden (P.S.)

Nimikirjaimista tunnistanee gospelmuusikot Jaakko Löytyn, Pekka Simojoen, Lasse Heikkilän, Petri Laaksosen, Tommi Kaleniuksen ja Jukka Salmisen. Ja Bachin Johanin.

Klimpiis

Näitä "kutsuntoja" tulee jostain syystä toisinaan samaan syssyyn useampia ja sitten voi olla pitkäänkin ihan hiljaista. Ajalle 20.3.-31.3. tulee yhteensä neljä lähtöä. Uusheräyksen seurojen ja sen sairaalavierailun jälkeen olemme ennättäneet käydä taas Israel-illassakin laulamassa, viime pyhänä helluntaiseurakunnassa, jossa vieraili myös Pekka Sartola. Olimme pitkästä aikaa koolla kuuden naisen voimin. Ja pitkästä aikaa piti totutella mikrofoneihin. Tosin ei niihin mitään totutella tarvitse, laulaa vain, eikä välitä, mikä siinä nenän edessä tököttää. Sanoin Aulikille, joka meinasi vaatia mikkien poistoa, että meidän on hyvä alkaa harjoitella, koska Evankeliumijuhlilla ei taatusti lauleta ilman mikkejä. Unohdin tyystin yhden heprealaisen biisin, naiset vähän ihmettelivät, mutteivät sanoneet mitään. Muistin itse vasta Hatikvan aikana. Vähän aikaisemmin olin yrittänyt palauttaa mieleen, mitä kaikkea olimmekaan harjoitelleet ennen tilaisuuden alkua. Huomenna on sitten Saloisissa rukousilta, jonne tulee Pirkko Jalovaara. Siitä tulee pitkä ilta, kun menemme harjoittelemaan jo varttia vaille kuusi ja tilaisuus alkaa seitsemältä ja kun meidän varmaan tarttee laulaa siellä loppupuolellakin rukouspalvelun aikana.

Tuula in memoriam

Se tiistainen sairaalavierailu, jota hivenen hermoilin ja ehkä pelkäsinkin, järjestyi yllättävän helposti ja hienosti. Kuljimme edeltä valmistettua tietä. Meitä kerääntyi peräti viisi terveyskeskuksen osasto 6:n ovelle. Terttu oli soittanut aiemmin päivemmällä ja varmistanut vielä, sopiiko tulla. Meidät kuulemma otettaisiin vastaan oikein mielellään. Tuulan perhettä oli koolla huoneessa. Pekka kertoili jotain sairauden loppuvaiheista. Hän oli kiitollinen siitä, ettei kipuja Tuulalla enää ollut. Pekan sanojen mukaan se oli jo kuin Taivaassa olisi. Sitäkin siis terminaalivaihe voi tarkoittaa. Aiemmin samana päivänä Pekka oli lakannut Tuulan kynnet kauniin punaisiksi.
Lauloimme tyttären toivomat laulut Oi katsohan lintua oksalla puun ja Paljon on aihetta lapsella kiittää. Lisäksi lauloimme vielä Oi sä laps' Jumalan. Sitten Pekka luki tutun rakkaan piamenpsalmin, psalmi 23, joka sai taas aivan uutta syvyyttä ja merkitystä tuossa hetkessä. Lauloimme vielä kaikin yhdessä virren Tule kanssani Herra Jeesus. Sitten hyvästelimme Tuulan, jonka silmät olivat hivenen raollaan. Kiitimme perhettä, että saimme käydä tervehtimässä ja he kiittivät meitä, kun kävimme.
Eilen Tuula nukkui pois.

Meneviä tulevia (ilosiakin, vaan ei enää kauheen silosia)

Uusheräyksen kevätseurat menivät mukiin, niin sanoakseni. Mitähän sekin sanonta tarkoittaa, mukiinmenevä? Vaikka meitä kertyikin paikalle lopulta vain neljä ja vaikka kaksi sopraanoa puuttui, niin kohtuullisesti ja kelvollisesti laulut silti kai menivät. Minä tosin sekoilin sanoissa (kitarasointujen tuijottaminen vaatisi sanojen ulkoa oppimista, jolle aina ei ole aikaa...) ja kakkosääni välillä unohtui, mutta kaikkein vaikein kohta oli virsi 480. Bachin sävellys ei ole mikään helppo, korkealta matalalle ja kaikkea siltä väliltä. Mutta huikean ihana virsi se on, vaikka sitten hintelämmin laulettunakin.

Nyt vähän hermostuttaa, kun pitäisi kyetä käymään sairaalassa laulamassa. Sen tekee vaikeaksi aivan muut seikat kuin laulut.

Torstaina on ainut ilta, jolloin voimme kokoontua harjoittelemaan ensi sunnuntain Israel-iltaa varten. Täytyy nipistää hieman käsityöillasta.

Marko-pappi kyseli meitä rukousiltaan laulamaan, kun Pirkko Jalovaara on Saloisten kirkossa 31.3. Pyysin vastausaikaa tämän viikon keskiviikkoon, jolloin lomalainen palaa työpöydän ääreen ja päästään häntäkin pommittamaan keikkakyselyillä.

Tällaisia tiedossa ja epätiedossa lähitulevaisuudessa.

Harjoitukset Majakalla

Eilen pykättiin kasaan hoppuharkat, sovittiin treffit Majakalle kuudeksi. Ei siis minnekään rannikon saareen, vaan Kohtaamiskahvila Majakkaan, jonka kantaviin voimiin Jedi-Saila kuuluu. Vein vähän parsakaalipiirakkaa mukanani, kun arvelin suoraan töistä tulevia naisia mahdollisesti hiukovan. Kahviteltiin ja tutustuttiin meille uusiin Siionin Matkalauluihin sekä aiemmin mainittuun virteen 480 - joka sekin oli muille entuudestaan outo. Milloin oikeastaan "Terveys ja sairaus" -osaston virsiä veisataan?
Koetamme järjestää vielä toiset harjoitukset joko torstaille tai perjantaille, kun Annu ei vielä tällä kertaa päässyt mukaan.
Esiintymisasustakin oli taas keskustelua. Kun on kesällä ne suuret juhlat täällä Raahessa, niin pitäisi vissiin tuohon pukeutumispuoleenkin paneutua. Meillä on toki jo kaksikin esiintymisasua, mutta kun porukka on vaihtunut, niin kaikilla ei ole sitä alkuperäistä sinistä pitkää liivimekkoa - ja joillekin se on jo jäänyt pieneksi. Toinen asu - joka näkyy tuossa blogini otsikkokuvassa, on joustamatonta materiaalia, ja yläosa on niin ikään joillekin knafti. Laulaminen ei ole vapaata, jos kangas kiristää rintakehää.

Reminiscere

Toisen paastonajan sunnuntain latinankielinen nimi tarkoittaa "Muista minua". Siitä sain ajatuksen, että kyseisenä pyhänä, 20.3., Uusheräyksen seurojen edellä messussa voisimme vastausmusiikiksi laulaa virren 480, joka muuten on ainut J.S. Bachin sävellys nykyisessä virsikirjassamme.
Viime harjoituksissa tulin kysyneeksi Sauli-kanttorilta, tietäisikö hän kyseiseen virteen löytyvän sovitusta. Hän lupasi etsiskellä. Viime pyhänä sitten jumalanpalveluksen jälkeen Sauli kysyi minulta, kuinka moniäänisen sovituksen tarvitsisimme. Hän lupasi vielä samana päivänä tehdä meille alltoäänen kyseiseen virteen.
Ja niin vain sain ihan kotiinkuljetettuna upean lahjan nuottipaperilla.

Toinenkin mies on ollut suureksi avuksi jälleen näidenkin seurojen musiikkitarjontaa kaavaillessani, nimitäin tuo oma mieheni. Kyllä tämä tästä taas!

Seuroihin

Nyt olen saanut naisilta varmistuksen koskien Uusheräyksen kevätseuroja 20.3. Liisa on silloin reissussa, mutta näillä näkymin kaikki muut olisivat käytettävissä, joten annoin jo myönteisen vastauksen Kaleville sähköpostitse.
Tuossa meinasi tulla yksi kiirekeikkakin, mutta se onneksi sitten peruuntui.

UH 20.3.

Emeritus kirkkoherralta tuli jälleen sähköpostia koskien tulevia Uusheräyksen kevätseuroja Raahessa. Seurat ovat 20.3. alken messulla, jatkuen lounaalla ja seuroilla. Sekä messuun että seuroihin meitä toivottaisiin laulamaan. Lupasin alkaa taas selvittää, saadaanko riittävästi laulajia kokoon. Nyt on vasta kolme lupautunut. Mua vaivaa keskeneräiset asiat. Tämänkin haluaisin mahdollisimman äkkiä selvyyteen. Mutta minkäs sille mahtaa, jos kaikki eivät voi tietää menemisiään parin kuukauden päähän.
Hyvässä toivossa ryhdyin kuitenkin jo selailemaan Siionin Matkalauluja ja löysin jälleen pari kolme aiemmin minulle tuntematonta, mutta aivan upeaa laulua. Olisi kiva päästä niitä laulamaan!

Läpi tuiskun

Kiitos Aulikille, joka oli eilen illalla kuskina. Mitään herkkua ei ajo lumisateessa varmaankaan ollut. Sanoinkin Aulikille olevani kiitollinen, ettei minun tarvinnut ajaa. Ratin puristamisen jälkeen kitaran soitto olisi ollut entistä työläämpää.
Rattoisasti matkat kuitenkin sujuivat mukavassa seurassa, paluumatka suorastaan hurahti. Mutta silti juuri ennen lähtöä itsellä oli sellainen fiilis, että joka paikkaan sitä hulluuksissaan lupautuukin. Enkä kuitenkaan tohtinut sanoa suoraan, mitä ajattelin, kun eräs täti Lumijoen seurakunnasta pyyteli, että tulkaa pian taas uudestaan laulamaan.
Ihan hyvä fiilis illasta sitten kuitenkin jäi. Joitakin tuttuja sai tavata, ja sainpa tilaisuuden tervehtiä Johanna Kurkelan äitiä. Hän oli nimittäin ostanut tyttärelleen arvan, joka voitti. Tilaisuuden jälkeen minun piti käydä kysymässä häneltä, että onko kyseessä SE Johanna Kurkela. Tytär oli kuulemma paraikaa kotonaan käymässä ja siksi äiti oli ostanut arvan hänenkin nimellään. Pyysin kertomaan ihailijalta terveisiä. Mieltä lämmitti kovasti sekin, että tuollaisen lahjakkaan enkeliäänisen taiteilijan äiti kiitteli meidän lauluamme.
Israel-illan avasi Pekka Siitonen, juonsi Paavo Pato ja puheenvuoroja käyttivät Martti Heikkinen, Kaija Mäkinen ja Esko Rautio. Välissä yhteis- ja meidän lauluja. Joku oti tilaisuudessa kuviakin, mutta enpä sitten huomannut niitä kysellä. Itse unohdin ottaa kameran mukaan, vaikka oli tarkoitus saada meistä ryhmäpotretti, kun kerrankin oltiin kutakuinkin täydessä tämänhetkisessä kokoonpanossa: Saila, Aila, Aulikki, Annu, Liisa ja Terttu. Ja kun viimeksi meillä harjoitellessamme unohdin sen kuvan oton silloinkin.
Nyt ei ole tiedossa eikä sovittuna mitään lauluhommia ennen kesän Evankeliumijuhlia.

Huomenna Lumijoelle

Pakkanen näyttää kiristyneen, mutta ei auta, huomenna täytyy tareta lähteä sinne Lumijoen keikalle. Saila ja Terttu menevät jo edeltä muiden Israelin Ystävien johtokunnan jäsenten kanssa, mutta me loput heittäydymme kimppaan ja teettelemme lähtöä puli viiden tietämillä. Näistä lauluista huomenissa sitten valikoituu tarvittavat:
- Ose Shalom
- Nisgav Adonai
- Avinu Malkenu
- Chesed LaChem
- Siionin Kanteleen laulu 155 "Siion, Siion"

Koskapa en osaa tällä näppäimistöllä kirjoittaa heprealaisia kirjaimia, niin nuo heprealaiset nimet ovat latinalaisittain mukaeltu.

Muisto

Tallentelin kuvia tietokoneelle ja siinä sivussa törmäsin tähän kuvaan, joka palauttaa mieleen hyviä muistoja. Kuva on otettu Romaniassa Zalaun kaupungissa, nuoren baptistiseurakunnan väliaikaistiloissa. Kuvassa on yksi nykyinen ja yksi entinen Jedidot, Aila ja Dalia. Lainakitara, mutta Dalian oma viulu, jonka toimme hänelle takaisin Suomesta. Kun Mihantan perhe aikanaan joutui jättämään Suomen, ei Dalia tohtinut kuljettaa viuluaan mukanaan. Lupasin silloin tuoda sen hänelle jonain päivänä.

Kyseinen tilaisuus oli vapaamuotoinen ja lämminhenkinen. Laulettiin paljon, ja laulujen sanat oli heijastettu seinälle, joten kieltä taitamatonkin saattoi yrittää yhtyä ylistykseen. Vapaan sanan osuutta käytimme sitten hyväksemme. Pyysin Dalian tulkiksi. Halusin puhua suomeksi, koska Romaniassa asuu suuri unkarilaisvähemmistö ja koska halusin antaa romanialaisveljille ja -sisarille näytteen unkarin sukukielestä. Halusin salaa myös ihmisten huomaavan, miten hyvin Dalia ymmärtää tuota outoa puheenpartta.

Esitimme Pekka Simojoen laulun "Matka on alkanut".

Lumijoelle 16.1.

Nyt on varmistunut, että meitä pitäisi olla koossa tarpeeksi, jotta tohdimme lähteä Lumijoelle Israel-iltaan. Loppiaisena kokoonnutaan täällä meillä sopimaan lauluista ja harjoittelemaan. Tänään lähetin oman ehdotelmani skannattuine nuotteineen sähköpostina Jedidoille. Jospa Israelin Ystävien paikallisosaston hallitukseen kuuluvat jäsenemme osaisivat meille kertoa, mitä meiltä odotetaan tuossa illassa, kuinka monta laulua meidän pitäisi varata. Sikäli laulujen löytäminen on tällä kertaa helppoa, että kaikki ohjelmistomme laulut ovat Lumijoella ennenkuulumattomia. Tai siis ainakaan me emme ole niitä siellä laulaneet.