Saila Seurujärvi trio

Kesäkuun alussa Pattijoen kanttori kehoitti meitäkin kutsumaan ihmisiä tulossa olevaan kirkkokonserttiin. Toki niin teinkin, loin mm. facebookiin tapahtuman ja lähetin kutsuja. Kovin laihoin tuloksin, mutta hyvä niin, koska sillä kertaa konsertti jouduttiin perumaan sairastapauksen vuoksi, ja tilalle saatiin lyhyellä varoitusajalla Nina Åström. Samassa lehtijutussa, jossa kerrottiin ohjelmamuutoksessa, kerrottiin myös, että Saila Seurujärvi trio yrittäisi uudelleen Pattijoelle tuloa syksyllä.
Tänään oli se päivä. Jälleen koetin kutsua ihmisiä sekä facebookin kautta että sähköpostein. Pari ihmistä sentään reagoi sähköpostiviestiini siitä kiittäen, ja yksi kollega oli vastannut facebook kutsuun "ehkä". Ilokseni hänet sitten urkuparvella näinkin miehensä kanssa. Mutta 76:sta sähköpostini saaneesta kirkossa oli about kaksi, ja toinen niistä oli edellämainitun kollegan mies...
Kuitenkin kaikitenkin, minusta riippumatta kirkko oli täynnä ja ilta oli juuri niin ihana kuin se aina kyseisen trion konserteissa on ollutkin.

 Anni Kaisa Karola, Saila Seurujärvi ja Lasse Heikkilä ovat aloittamassa huikean hienoa ja puhuttelevaa sessiotaan.

Soitinarsenaalia: kitaroita, lapinrumpu, viulu, harmonikka, triangeli, chimes, kulkuset (Lassen lapikkaiden nilkoissa), lautanen, tamburiini (jota Lasse soitti niin ikään jalallaan, samalla kuin käsin triangelia ja lautasta) ja ehkä eksoottisimpana puulaatikko. Lasse on mestari puunhakkaaja!

Unettoman yön paino ja vatsasäryt unohtuivat Taivaan Isän musiikkiterapiassa.

Tulikaste

Otsikon lainasin nuorimmalta jedidalta. Kun kysyin tänään Israel-illan jälkeen Arjan tunnelmia, hän vastasi, että tulikaste on ohi.
Olen tänään ollut aamusta asti liikkeellä. Messu ja seurat. Sitten Interfloran kautta kotiin kolmen jälkeen. Melkein kaksi tuntia ennätin kotona vanheta, ennen kuin nousin uudelleen fillarin selkään. Mutta olin unohtanut puhelimen hiljaiselle. Vasta liikkeelle lähdettyäni huomasin kännykkäviestin yhdeltä sairastuneelta jäseneltä. Siinä vaiheessa ajattelin, että pakotamme Tertun laulamaan kanssamme, vaikka ääni painuksissa, otetaan kolmen laulun sijaan vain kaksi. Mutta ei tertusta irronnut oikein pihaustakaan, joten meitä oli sitten kolme laulamassa. Liisa ehdotteli, että laulettaisiin vain yksiäänisesti, mutta päädyttiin sitten kompromissiin, ekat säkeistöt ja säkeistöjen alut yksiäänisesti. Homma pelitti sillä kurin.
Mutta mutta. Paikalla oli emeritus kanttori säestämässä yhteislauluja. Ihmettelin, miksi meitä ylipäätään oli kysytty mukaan. Kanttori olisi varmaan pyydettäessä soittanut jotain ihanaa pianolla. Minusta on resurssien tuhlaamista haalia samaan iltaan enempää kuin yksi muusikko tai musiikkiryhmä.

Seuraava sovittu palvelutehtävämme on marraskuun kolmantena sunnuntaina, veteraanijärjestöjen ja seurakunnan yhdessä järjestämä seurakuntailta. Se on sellainen palvelutehtävä, jonka koemme tärkeäksi. Jos sillä tavalla voimme osoittaa kiitollisuutta ja kunnioitusta niitä uhrauksia, joita sotien aikana annettiin isänmaan puolesta.

Lokakuun lauleskeluista

Uusi jäsenemme ei päässyt mukaamme torstai-illan koitokseen, mutta huomenna Israel-illassa hän on messissä, jHs.
Kovasti kuulemma olisi Pirkko Jalovaara toivonut, että "ne laulajat voisivat olla loppuun saakka", mutta Marko oli pitänyt puoliamme sakastissa. Lauloimme yhden laulun Veikon puheenvuoron jälkeen ja lisää rukouspalvelun alettua. Välillä kanttori-Jouni lauloi yhden laulun ja sitten me jatkoimme vielä muutamalla, varttia yli yhdeksään saakka. Sitten viittoilin Markolle alakertaan, että "finito", ja hän riensi laittamaan cd-soittimen soimaan. Aivan kauniilta ja sopivalta kuulosti Simo-Pekan herkkä laulu. Pakkasimme kimpsut ja livahdimme pimeään iltaan. Ilta oli jatkunut kuulemma puoli yhteentoista saakka. Huh! Onneksi lähdimme ihimisten aijoos. Ja silti olin perjantaina työpäivän jälkeen kuitti ja ventti.
Marko oli suloinen ja lähetti sähköpostitse vielä kiitokset: "Oli taas tosi kiva kun olitte paikalla soittamassa ja laulamassa :) "
Huomenna toivon mukaan on Tertullakin jo ääni paremmassa kunnossa. Hänkään ei pystynyt olemaan mukana torstaina, joten meitä oli urkuparvella neljä naista. Siksi jouduimme hieman mulkkaamaan seisomajärjestystä, kun Aulikki lauloi yksin alaääntä. Tuntui oudolta laulaa muualla kuin äärivasemmalla, mutta alakertaan oli kuulemma kuulostanut silti aivan hyvältä.
Huomenna vuorostaan Aulikki on poissa kuviosta, hyväntekeväisyysmatkalla itärajan takana. Kokoonnumme tuntia ennen tilaisuutta sillä porukalla, joka nyt sitten sattuu pääsemään paikalle. Kolme laulua on varattuna.

Kevennys

Jedidot pyydettiin laulamaan naistenpäiville Kultalaan, mutta emme luvanneet tulla, kun ne ovat syysloman aikaan.
Mutta onneksi ovat sentään saaneet sinne  Nina Åströmin...

Uutisentynkää

Tiistai-iltana kokoonnumme jälleen harjoittelemaan, ja silloin mukaan pitäisi tulla yksi lisää. Jänskää...

Eilen luin seurakuntapalstalta, että Jedidot on mukana Israel-illassa 14.10. Kai se sitten on, kun ihan lehden päällä ilimootetahan. Tässä taisi taas toteutua se, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Viimeksi harjoitellessamme koetin kysellä, milloinkahan meiltä odotetaan vastausta tuohon Israel-illan laulupyyntöön. Mutta se asia jäi sinälleen. Eipä tarvitse enää funtsia, olemmeko menossa vaiko emmekö.