Jedidot-ryhmälle uusi nimi? Perinteinen juhlajälkiruoka yllätysvieraille

Terttu yritti tavoitella minua eilen kesken kuoroharjoitusten. Terttu kertoi, että Mauri oli kertonut, että kirkkoherra oli kysynyt, pääsisikö Jedidot ensi pyhänä laulamaan Saloisiin Evankeliumijuhlien kiitosmessuun. He olivat Pulkkilassa olleiden naisten kanssa jo asiasta keskustelleet, ja heistä kukin saattaisi olla pääsemässä. Vain Liisa oli hieman epävarma. Kyllähän minäkin pääsen, etenkin nyt kun selvisi, että ei meitä Raahen kirkkoon tarvitakaan tekstinlukuun, kun sydänyhdistyksen kirkkopyhään yhdistys on itse joukoistaan jo hommannut tekstinlukijat - kuten itsekseni olin arvellutkin.
"Tulihan tämä vähän äkkiä", totesi Terttu. Ja minä vastasin: "No, eipä ole ensimmäinen kerta. Mutta jokohan tämä olisi viimeinen kerta."
Mietin itsekseni, miksi usein käy niin, että meitä kysytään laulamaan viimetipassa. Johtuuko se siitä, että kukaan muu ei ole ollut käytettävissä/ suostunut lähtemään lyhyellä varoitusajalla? Vai kenties siitä, että musiikkia on tultu ajatelleeksi vasta viime metreillä, ei suinkaan yhtenä oleellisena osana jumalanpalvelusta vaan jonain lisukkeena?
Olen tainnut jo aiemminkin leikitellä ajatuksella, että lauluryhmämme nimi voisi olla kuvaavampi, jos muuttaisimme nimeksemme "Pappilan hätävara".