Lauluni juurilla

Tähän vanhenemiseen liittyy nostalgiset muistelut, olen ollut huomaavinani - jo vuosia. Tuossa kuorosta pyöräillessäni ajatukset harhailivat kauas lapsuuteen saakka sitä miettien, mistä tämä kuoroharrastus oikein on aanut alkunsa ja juurensa.
Varhaisimmat kuorolaulumuistot ovat syöpyneet mieleen. Kerran muistan nuorimman isoveljeni olleen mukana koulun kuorossa, kun kuusijuhlassa lauloivat "En etsi valtaa, loistoa". En ollut silloin vielä itse koululainen. Kyseinen Sibeliuksen säveltämä laulu on siitä saakka ollut rakas. Toisen kerran muistan olleeni äidin kanssa jossain pyhäkouluväen yhteisessä juhlassa kirkonkylällä seurakuntakeskuksella. Siellä lapsikuoro lauloi "Kellot kaikuu" - ja sekin oli mieliinpainuvan upea esitys ja kokemus.
Kolmas muisto on sellainen, että silloin olin jo koululainen ja pääsin jo itsekin kuoroon. Oli kevätjuhla, luultavasti keväällä 1973, kun olin tokaluokkalainen. Oikeasti kuoroon otettiin vain isompia oppilaita, mutta Maire-ope oli saanut luvan valita kuoroon pari alaluokkalaistakin. Minä ja Lea päästiin mukaan laulamaan "Ken on luonut sinitaivaan". Se laulettiin Kauhajärven kirkossa. Jälkeen päin olin hirveän otettu, kun Maire-opettaja kehui minua, että olin osannut käyttäytyä hienosti, seistä aloillani suorassa ja totisena, kun taas Leaa hän vähän moitiskeli kikattelusta. Asia jäi mieleeni, kun olin aina ajatellut, että Lea on open lellikki.
Kun Kivistön Mikko tuli opettamaan koulullemme, myös kuorolauluun tuli aivan uutta ulottuvuutta, kun hän alkoi harjoituttaa jopa kaksiäänistä laulua. Taas pääsin mukaan, kun harjoiteltiin kuusijuhlaan "Maa ja taivas riemuitkaa" ja "Ilon päivä verraton". Se oli ensimmäinen tuntumani varsinaiseen kuorolauluun.
Ja sitten. Eräs naapurikylän mies tuli kysymään, joutaisiko meidän äiti mukaan Hyypänlaakson kuoroon, kun sinne tarvittaisiin lisää laulajia. Se oli kansalaisopiston kuoro, jota johti Asko K. Tynjälä, siviiliammatiltaan seminologi :)
No, äiti sanoi, ettei hän millään ehdi eikä jaksa ilta-askareiltaan, mutta että lähtisikö/kelpaisiko tuo meidän Aila. Olin myyty. Siihen saakka kun lähdin opiskelemaan ja pois kotikylältä, jatkoin jokaviikkoista kulkemista kuoroharjoituksissa. Ne pidettiin vuorotellen Kauhajärven ja Muurahaisen koululla. Pääsin sinne joko Tynjälän tai tuon naapurikylän Martin kyydissä. Esiintymisiä oli usein Kauhajärven kirkossa jumalanpalveluksissa tai vastaavissa, keväällä tietenkin kansalaisopiston kevätnäyttelyn yhteydessä.
Muistelen lämpimästi ja kiitollisena noita kuoroaikoja. En kuitenkaan tänne Raaheen asetuttuamme tullut hakeutuneeksi kirkkokuoroon. Ties olisinko tullut menneeksikään, ellei Tuomo-kanttori olisi eräänä aamuna linja-autopysäkillä kysynyt kuoroon. Sillä tiellä vielä.