Klimpiis

Näitä "kutsuntoja" tulee jostain syystä toisinaan samaan syssyyn useampia ja sitten voi olla pitkäänkin ihan hiljaista. Ajalle 20.3.-31.3. tulee yhteensä neljä lähtöä. Uusheräyksen seurojen ja sen sairaalavierailun jälkeen olemme ennättäneet käydä taas Israel-illassakin laulamassa, viime pyhänä helluntaiseurakunnassa, jossa vieraili myös Pekka Sartola. Olimme pitkästä aikaa koolla kuuden naisen voimin. Ja pitkästä aikaa piti totutella mikrofoneihin. Tosin ei niihin mitään totutella tarvitse, laulaa vain, eikä välitä, mikä siinä nenän edessä tököttää. Sanoin Aulikille, joka meinasi vaatia mikkien poistoa, että meidän on hyvä alkaa harjoitella, koska Evankeliumijuhlilla ei taatusti lauleta ilman mikkejä. Unohdin tyystin yhden heprealaisen biisin, naiset vähän ihmettelivät, mutteivät sanoneet mitään. Muistin itse vasta Hatikvan aikana. Vähän aikaisemmin olin yrittänyt palauttaa mieleen, mitä kaikkea olimmekaan harjoitelleet ennen tilaisuuden alkua. Huomenna on sitten Saloisissa rukousilta, jonne tulee Pirkko Jalovaara. Siitä tulee pitkä ilta, kun menemme harjoittelemaan jo varttia vaille kuusi ja tilaisuus alkaa seitsemältä ja kun meidän varmaan tarttee laulaa siellä loppupuolellakin rukouspalvelun aikana.

Tuula in memoriam

Se tiistainen sairaalavierailu, jota hivenen hermoilin ja ehkä pelkäsinkin, järjestyi yllättävän helposti ja hienosti. Kuljimme edeltä valmistettua tietä. Meitä kerääntyi peräti viisi terveyskeskuksen osasto 6:n ovelle. Terttu oli soittanut aiemmin päivemmällä ja varmistanut vielä, sopiiko tulla. Meidät kuulemma otettaisiin vastaan oikein mielellään. Tuulan perhettä oli koolla huoneessa. Pekka kertoili jotain sairauden loppuvaiheista. Hän oli kiitollinen siitä, ettei kipuja Tuulalla enää ollut. Pekan sanojen mukaan se oli jo kuin Taivaassa olisi. Sitäkin siis terminaalivaihe voi tarkoittaa. Aiemmin samana päivänä Pekka oli lakannut Tuulan kynnet kauniin punaisiksi.
Lauloimme tyttären toivomat laulut Oi katsohan lintua oksalla puun ja Paljon on aihetta lapsella kiittää. Lisäksi lauloimme vielä Oi sä laps' Jumalan. Sitten Pekka luki tutun rakkaan piamenpsalmin, psalmi 23, joka sai taas aivan uutta syvyyttä ja merkitystä tuossa hetkessä. Lauloimme vielä kaikin yhdessä virren Tule kanssani Herra Jeesus. Sitten hyvästelimme Tuulan, jonka silmät olivat hivenen raollaan. Kiitimme perhettä, että saimme käydä tervehtimässä ja he kiittivät meitä, kun kävimme.
Eilen Tuula nukkui pois.

Meneviä tulevia (ilosiakin, vaan ei enää kauheen silosia)

Uusheräyksen kevätseurat menivät mukiin, niin sanoakseni. Mitähän sekin sanonta tarkoittaa, mukiinmenevä? Vaikka meitä kertyikin paikalle lopulta vain neljä ja vaikka kaksi sopraanoa puuttui, niin kohtuullisesti ja kelvollisesti laulut silti kai menivät. Minä tosin sekoilin sanoissa (kitarasointujen tuijottaminen vaatisi sanojen ulkoa oppimista, jolle aina ei ole aikaa...) ja kakkosääni välillä unohtui, mutta kaikkein vaikein kohta oli virsi 480. Bachin sävellys ei ole mikään helppo, korkealta matalalle ja kaikkea siltä väliltä. Mutta huikean ihana virsi se on, vaikka sitten hintelämmin laulettunakin.

Nyt vähän hermostuttaa, kun pitäisi kyetä käymään sairaalassa laulamassa. Sen tekee vaikeaksi aivan muut seikat kuin laulut.

Torstaina on ainut ilta, jolloin voimme kokoontua harjoittelemaan ensi sunnuntain Israel-iltaa varten. Täytyy nipistää hieman käsityöillasta.

Marko-pappi kyseli meitä rukousiltaan laulamaan, kun Pirkko Jalovaara on Saloisten kirkossa 31.3. Pyysin vastausaikaa tämän viikon keskiviikkoon, jolloin lomalainen palaa työpöydän ääreen ja päästään häntäkin pommittamaan keikkakyselyillä.

Tällaisia tiedossa ja epätiedossa lähitulevaisuudessa.

Harjoitukset Majakalla

Eilen pykättiin kasaan hoppuharkat, sovittiin treffit Majakalle kuudeksi. Ei siis minnekään rannikon saareen, vaan Kohtaamiskahvila Majakkaan, jonka kantaviin voimiin Jedi-Saila kuuluu. Vein vähän parsakaalipiirakkaa mukanani, kun arvelin suoraan töistä tulevia naisia mahdollisesti hiukovan. Kahviteltiin ja tutustuttiin meille uusiin Siionin Matkalauluihin sekä aiemmin mainittuun virteen 480 - joka sekin oli muille entuudestaan outo. Milloin oikeastaan "Terveys ja sairaus" -osaston virsiä veisataan?
Koetamme järjestää vielä toiset harjoitukset joko torstaille tai perjantaille, kun Annu ei vielä tällä kertaa päässyt mukaan.
Esiintymisasustakin oli taas keskustelua. Kun on kesällä ne suuret juhlat täällä Raahessa, niin pitäisi vissiin tuohon pukeutumispuoleenkin paneutua. Meillä on toki jo kaksikin esiintymisasua, mutta kun porukka on vaihtunut, niin kaikilla ei ole sitä alkuperäistä sinistä pitkää liivimekkoa - ja joillekin se on jo jäänyt pieneksi. Toinen asu - joka näkyy tuossa blogini otsikkokuvassa, on joustamatonta materiaalia, ja yläosa on niin ikään joillekin knafti. Laulaminen ei ole vapaata, jos kangas kiristää rintakehää.

Reminiscere

Toisen paastonajan sunnuntain latinankielinen nimi tarkoittaa "Muista minua". Siitä sain ajatuksen, että kyseisenä pyhänä, 20.3., Uusheräyksen seurojen edellä messussa voisimme vastausmusiikiksi laulaa virren 480, joka muuten on ainut J.S. Bachin sävellys nykyisessä virsikirjassamme.
Viime harjoituksissa tulin kysyneeksi Sauli-kanttorilta, tietäisikö hän kyseiseen virteen löytyvän sovitusta. Hän lupasi etsiskellä. Viime pyhänä sitten jumalanpalveluksen jälkeen Sauli kysyi minulta, kuinka moniäänisen sovituksen tarvitsisimme. Hän lupasi vielä samana päivänä tehdä meille alltoäänen kyseiseen virteen.
Ja niin vain sain ihan kotiinkuljetettuna upean lahjan nuottipaperilla.

Toinenkin mies on ollut suureksi avuksi jälleen näidenkin seurojen musiikkitarjontaa kaavaillessani, nimitäin tuo oma mieheni. Kyllä tämä tästä taas!