Uusheräyksen kevätseurat menivät mukiin, niin sanoakseni. Mitähän sekin sanonta tarkoittaa, mukiinmenevä? Vaikka meitä kertyikin paikalle lopulta vain neljä ja vaikka kaksi sopraanoa puuttui, niin kohtuullisesti ja kelvollisesti laulut silti kai menivät. Minä tosin sekoilin sanoissa (kitarasointujen tuijottaminen vaatisi sanojen ulkoa oppimista, jolle aina ei ole aikaa...) ja kakkosääni välillä unohtui, mutta kaikkein vaikein kohta oli virsi 480. Bachin sävellys ei ole mikään helppo, korkealta matalalle ja kaikkea siltä väliltä. Mutta huikean ihana virsi se on, vaikka sitten hintelämmin laulettunakin.
Nyt vähän hermostuttaa, kun pitäisi kyetä käymään sairaalassa laulamassa. Sen tekee vaikeaksi aivan muut seikat kuin laulut.
Torstaina on ainut ilta, jolloin voimme kokoontua harjoittelemaan ensi sunnuntain Israel-iltaa varten. Täytyy nipistää hieman käsityöillasta.
Marko-pappi kyseli meitä rukousiltaan laulamaan, kun Pirkko Jalovaara on Saloisten kirkossa 31.3. Pyysin vastausaikaa tämän viikon keskiviikkoon, jolloin lomalainen palaa työpöydän ääreen ja päästään häntäkin pommittamaan keikkakyselyillä.
Tällaisia tiedossa ja epätiedossa lähitulevaisuudessa.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti