Läpi tuiskun

Kiitos Aulikille, joka oli eilen illalla kuskina. Mitään herkkua ei ajo lumisateessa varmaankaan ollut. Sanoinkin Aulikille olevani kiitollinen, ettei minun tarvinnut ajaa. Ratin puristamisen jälkeen kitaran soitto olisi ollut entistä työläämpää.
Rattoisasti matkat kuitenkin sujuivat mukavassa seurassa, paluumatka suorastaan hurahti. Mutta silti juuri ennen lähtöä itsellä oli sellainen fiilis, että joka paikkaan sitä hulluuksissaan lupautuukin. Enkä kuitenkaan tohtinut sanoa suoraan, mitä ajattelin, kun eräs täti Lumijoen seurakunnasta pyyteli, että tulkaa pian taas uudestaan laulamaan.
Ihan hyvä fiilis illasta sitten kuitenkin jäi. Joitakin tuttuja sai tavata, ja sainpa tilaisuuden tervehtiä Johanna Kurkelan äitiä. Hän oli nimittäin ostanut tyttärelleen arvan, joka voitti. Tilaisuuden jälkeen minun piti käydä kysymässä häneltä, että onko kyseessä SE Johanna Kurkela. Tytär oli kuulemma paraikaa kotonaan käymässä ja siksi äiti oli ostanut arvan hänenkin nimellään. Pyysin kertomaan ihailijalta terveisiä. Mieltä lämmitti kovasti sekin, että tuollaisen lahjakkaan enkeliäänisen taiteilijan äiti kiitteli meidän lauluamme.
Israel-illan avasi Pekka Siitonen, juonsi Paavo Pato ja puheenvuoroja käyttivät Martti Heikkinen, Kaija Mäkinen ja Esko Rautio. Välissä yhteis- ja meidän lauluja. Joku oti tilaisuudessa kuviakin, mutta enpä sitten huomannut niitä kysellä. Itse unohdin ottaa kameran mukaan, vaikka oli tarkoitus saada meistä ryhmäpotretti, kun kerrankin oltiin kutakuinkin täydessä tämänhetkisessä kokoonpanossa: Saila, Aila, Aulikki, Annu, Liisa ja Terttu. Ja kun viimeksi meillä harjoitellessamme unohdin sen kuvan oton silloinkin.
Nyt ei ole tiedossa eikä sovittuna mitään lauluhommia ennen kesän Evankeliumijuhlia.