sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Triptyykki - trilogia - triathlon

Superkeikkapäivä on pulkassa. (Paimenpoika Matin blogista taisin saada selityksen tuolle päivä pulkassa -sanonnalle, harmi muuten, ettei Paimenpojan blogi ole enää saatavilla.)

Otsikon sanat viittaavat tietenkin päivän kolminkertaiseen laulukeikkailuun, vaikkei edes tuo urheilullinen termi täysin vastaa ajatusta. Siinä kun sentään laji vaihtuu.

Kokoonnuimme neljästään ennen messua harjoittelemaan. Kanttori pyysi laulutukea oman flunssansa takia siten, että niiden laulujen lisäksi, joihin olimme varautuneet, lauloimme "Kunnian", kas kun Veikko-pastori ei sitä tapaa laulaa, ja nyt Jouni-kanttorikin halusi jättää yksinlauluosuudet pois.

Messun jälkeen jatkoimme harjoittelua, koetimme katsella jo valmiiksi jotain illaksikin, kun silloin ei enää ehtisi. Muut olivat ehtineet jo syödä, kun ehätimme lounaalle. Sitten alkoivat seurat, joissa jatkoimme Siionin matkalauluilla. Oli paljon ohjelmaa, laulua ja puheita. Iloitsin erityisesti Pirjo Laukan lausumista Helvi Juvosen runoista "Martta" ja "Mutta suurin kaikista". Harmitti vain, kun jonkun kännykkä alkoi soida kesken runon!

Aulikki lähti jo vähän ennen seurojen loppumista perunannostoon, minä jäin Tertun kanssa loppuun asti, sain Tertulta kyydin kotiin. Silvolan Heikki tuli ihan halaamalla kiittämään (vaimonsa nähden, vaan ei minun mieheni nähden). Se oli mukava juttu, kun itsellä oli sellainen olo, että laulut menivät sinnepäin, kutakuinkin, kohtalaisesti. Kitaraakin jouduin virittämään ennen laulua (onneksi sen hokasin ennen kuin aloimme laulaa!) No, Keijo olikin jo ennättänyt ilmoittaa ohjelmanmuutoksista, nyt tuli yksi ohjelmanumerokin lisää, kun virittelin paksua e-kieltä.

Se samainen kieli vaivasi uudestaan tai edelleen vielä nyt illalla Sanan ja rukouksen illalla. Kun siinä ei ollut oikein mahdollisuutta rukata, niin varoin sitten vain soittelemasta sitä. Tuntui, että sellainen varpaisillaan olo ei voi oikein suotuisasti vaikuttaa laulamiseen, mutta kyllä vain nytkin Marjatta kiitteli lauluamme illan päätössanoissaan.

Kai voisi todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Lisäksi taisimme todeta, että nyt voisi riittää hetkeksi. Keikkailu.

1 kommentti:

  1. Jippii! Paimenpoika tuli takaisin! Palautan hänen osoitteensa "linkkilistalle" oitis, niin samalla siitä tulee jälleen oikeasti lista...

    VastaaPoista