Kukkuluuruu!

Olen kylläkin lupaillut olevani vaite hyvän aikaa täällä areenalla, mutta joskus voi nyhjästä tyhjästäkin. Nimittäin. Tapasin ilokseni pitkästä aikaa pariakin Jedida-ystävätärtä viime viikonloppuna kirkkoreissulla. Tertun kanssa ehdin sitten illemmalla vielä kunnolla jutellakin ja vaihtaa kuulumisia. Tai siis... Terttu on kylläkin lukenut mun kuulumisia toisesta - eikun neljännestä - blogistani, mutta minä sain nyt ajantasaista tietoa lähinnä koskien kotiseurakunnan musiikkielämää.
Kuulin, että Jedidoja on kovasti kyselty laulamaan sinne ja tänne. Erityisesti Israelin ystävät, mutta myös jonnekin sellaiseen paikkaan/ tilaisuuteen, mihin ei ennen ole tullut kutsua. Terttu ei vain nyt muistanut, mikä lafka se oli. Kaikille kysyjille naiset ovat tarjonneet ei oota. Siitäkin huolimatta, että heille on ehdoteltu, että voisivathan he laulaa ja pyytää jonkun ulkopuolisen säestämään. Eivät vissiin kysyjät ja ehdottelijat ole ymmärtäneet, ettei Jedidot ole Jedidot ilman kakkosääntä. Me molemmat altot olemme nyt muualla. Ainakin toistaiseksi.
Sanoinkin Tertulle, että ihan hyvä ihmisten oppia huomaamaan, ettemme me aina ole saatavilla.

No se mun vielä tekee mieli näistä musiikkiasioista rehvastella, että tulevana lauantaina, jos Herra terveyttä suo, olemme mieheni kanssa mukana eräässä äänityssessiossa - kylläkin vastoin kaikkia aikaisempia hyviä päätöksiämme...  Olen ollut aina äänekkäästikin sitä mieltä, ettei kaikkien poppoiden eikä solistienkaan kandeis tehdä omaa cd:tä. Mutta tämä projekti, jossa olemme osallisena, ei ole ihan laaduton. Kyllä kehtaa.

Ohi on

Enää helatorstain kirkkokuorokonsertti ja sen jälkeen jään lauluharrastuksista reilun vuoden tauolle. Siis toki laulan varmasti joka päivä, mutta vain itsekseni ja privaatisti.

Sunnuntaina oli kevään viimeinen Jedidot-palvelutehtävä, lähiseudun sotiemme veteraanien seurakuntaillassa. Kiitos ja ylistys me "kaikki" kolme olimme koolla (Arja, Annu ja Allekirjoittanut). Niinpä pystyimme laulamaan osin kaksiäänisesti. Lauloimme kaksi Lasse Heikkilän laulua, Tunturimessusta Valkoinen lintu ja Suomalaisesta messusta Laulu Suomelle, mutta ilman lalalailai-säkeistöjä.

Ja loppujen lopuksi, emme ilmeisesti onnistuneet pilaamaan Jedidot-mainetta, vaikka rikoimme neljän minimi -pykälää. Kovin monet kävivät illan jälkeen kiittelemässä kauniista lauluista ja kauniista laulusta. Yksi kehaisi jopa kitaransoittoani... Erityisesti lämmitti illan kanttorilta tullut kiitos. Hänen toimipaikkansa on yleensä kauempana, vuoden vaihteessa laajentuneen seurakuntamme itälaidalla, eikä hän ollut ennen kuullut meitä, vaikka oli ryhmän nimen nähnyt usein seurakuntatiedoissa. 

Tähän on hyvä päättää tämä Jedidot-kevät ja aloittaa sapattivuosi. 

Pienenee kuin pyy...

Tämän loppukevään olemme olleet liikkeellä viidestään, kuten naapurissa seuroissa, koska kuudes jäsen on joutunut perhesyistä jäämään loppukevääksi sivuun. Vielä olisi se yksi palvelutehtävä ensi sunnuntaina Kaatuneitten muistopäivänä. Tiedossa oli jo alun alkaen, kun tuohon meitä kysyttiin, että myöskään Liisa ei olisi silloin käytettävissä. Parhaassa tapauksessa siis meitä olisi vain neljä. No, se paraskin tapaus on nyt sitten menneen talven lumia, koska myös Tertulle ilmaantui yllättävä este. Jos hyvin käy, meitä on kolme paikalla. Onneksi kuitekin ko. veteraanijärjestöjen seurakuntaillassa on mukana toinenkin musiikkiporukka. Ei siis murehdita tätäkään etukäteen.

Meni toiseksi viimeinen

Tulin vähän aikaa sitten naapurista SRO:n kotiseuroista. Olimme siellä mukana laulamassa muutaman laulun, melko kattava edustus suomalaisen gospelin nimistä: laulujärjestyksessä Simojoki & Kaskinen, Löytty, Heikkilä ja Kalenius. Emeritus kanttori kiitteli, vaikka itsellä oli sellainen ontuva olo ilman Aulikkia. Tämä oli kuitenkin toiseksi viimeinen sovituista palvelutehtävistämme tänä keväänä. Vielä on jäljellä veteraanijärjestöjen organisoima seurakuntailta Kaatuneitten muistopäivänä ja sen jälkeen tuleekin vähintään vuoden tauko, jos Herra suo. Voi siis olla, että bloggailukin radikaalisti vähenee siksi aikaa.

Kutsuja melkein satelee

Kevätkauden suurin koitos, jo syksyllä tähtäimeen otettu huipentuma, yhteisvastuukonsertti kirkkokuoron kanssa sujui siis onnellisesti. Mutta emme me kauaa päässeet lepäilemään laakereilla, kun olimme lupautuneet jo seuraavalla viikolla siioninvirsiseuroihin. Sinne meitä ei kertynyt kuin neljä laulajaa, joten lauloin yksin alaääntä. Se on aina vähän köppäästä, mutta silti körttiläiset kiittelivät ja pyytelivät vielä Herättäjän päivän seuroihinkin. Siellä on aina tavannut olla jokin kuoro mukana, ja nytkin on yksi paikallinen kirkkokuoro, mutta vain messussa. Sain sunnuntaihin asti miettimisaikaa, otammeko kutsun vastaan. Kolme muuta illassa ollutta olisivat olleet joka tapauksessa paikalla ja käytettävissä, koska he ovat tuossa mainitussa kuorossa. Mutta kyllä mä nyt päädyin vastaamaan "ei". Kevät hujahtaa tuossa tuokiossa, arvioinnit ja puutarha-askareet alkavat kohta taas kaatua päälle...
Mutta sitten se toinen kutsu, jonka sain jo aiemmin viikolla. Meitä toivotaan jälleen kaatuneitten muistopäivänä veteraanijärjestöjen järjestämään seurakuntailtaan. Se kun on iltatilaisuus, passaa senkin puolesta paremmin, kun mahdolliselta mökkireissulta olisimme jo siihen mennessä tulleet. Ja muutenkin tämä on niitä kutsuja, joihin mielellään vastaa myöntävästi, vaikkei sitten päästäisi tulemaan kuin pikkuporukalla. Yhden tiedämme varmasti olevan poissa, kaksi muuta epävarmaa...
Täytyy muistaa sanoa sitten veteraaneille, että tämän kevään jälkeen Jedidoja ei saa laulamaan yli vuoteen.

Tässä vielä  konsertin ja synttärikahvieni jälkeen otettu ryhmäkuva.

Konsertti ohi

Toivon lauluja -yhteisvastuukonsertti meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan, vaikka tiesinkin, ettei se voi huonosti mennä.
Vähän meinasi tulla kiire, kun olin sopinut kanttorin kanssa, että Dalia tulee viuluineen puoli neljäksi harjoittelemaan ja kun olimme vielä ruokapöydässä ennen kolmea. Haalasin äkkiä mukaani kaikki listalle muistiin kirjaamani tarvittavat, trahteerit sun muuta. Kun nousimme parvelle, urut soivat siellä aivan yksin... Kohta Sauli ilmestyikin urkujen takaa eikä heidän harjoitteluunsa kauaa mennyt, kun kaksi ammattilaista soitti Bachin Saavu Immanuel. Minä kuuntelin ja itkin. Enkä itkenyt ensimmäistä enkä viimeistä kertaa (kaksipäiväisten) synttärieni aikana.
Vähitellen muutkin Jedidot ilmestyivät paikalle ja asetuimme harjoittelemaan. Sauli-kanttori istui kuuntelemassa ja antoi rakentavaa palautetta. Kun basson volyymia vähän pienennettiin, niin löytyi lauluunkin sopiva balanssi. Kun viimeistä laulua harjoittelimme, kirkkokuorolaisia tuli jo kirkon ovista kello viiden harjoituksiin. Käydessämme läpi kuoron lauluja kirkkoon alkoi tulla kuulijoitakin - suureksi helpotuksekseni. Mutta missään välissä en sitten ehtinyt kirjoittaa muistiin, mitä minun täytyisi spiikata. Mutta Taivaan Isä auttoi siinäkin, niin ettei mitään olennaista jäänyt sanomatta eikä kuitenkaan tullut turhaan pulistua. Mieheni puhe sai minut kyyneliin, ja muiltakin hän sai siitä hyvää palautetta.
Kaikki Jedidot-laulut menivät vähintäänkin kelvollisesti, erityisesti viimeinen numero sai runsaasti kehuja, mutta monet kehuivat kokonaisuutta. Sitä minä olen viime aikoina usein itselleni sanonut, että se musiikki, joka kelpaa minulle, siitä kyllä muutkin tykkäävät. Taas se nähtiin.

Konsertista ja kahvitilaisuudesta jäi kaikille mukana olleille hyvä mieli. Kiitos Taivaan Isälle Hänen ihmeellisestä johdatuksestaan ja huolenpidostaan kaikissa vaiheissa ja konsertin toteutumisessa. Kun vain ajattelinkin, mitä kaikkea olisi voinut mennä pieleen...

Tänä iltana kuoroharjoituksissa varmaan käydään vielä iltaa läpi.

Mutta nyt musiikillinen katse kohti ensi viikkoa ja siioninvirsiseuroja. Milloin harjoiteltaisiin?

Juliste

Yhteisvastuukeräyksestä vastava diakoni toi eilen käsityöpiiriin minulle muutaman konserttijulisteen, jonka oli laatinut seurakunnan toimistonhoitaja antamieni tietojen (ja kuvan) pohjalta.

Olin erittäin tyytyväinen. Kyllä Maikki osaa. Vein jo A4-kokoisen ilmoituksen parille sellaiselle kirppikselle, joilla käy eritoten uskiksia, samoin hellarien suosiman ketjun myymälän seinälle.

Kirppiksen ovella tuli vastaan yksi Jedida, jolle tietty heti piti julistetta esitellä. Ilmoitus on nyt sitten paikallislehden huomisessa numerossa seurakuntapalstalla isossa koossa värillisenä. Ennakkoinfoa on ollut jo parissa aiemmassa lehdessä pienemmällä präntillä.

Yhdet harkat vielä ennen kenraalia

Eilen kirjoittamani postaus ei sitten koskaan ilmestynyt, vaikka ohjelma väitti sen tallentavansa. Aamulla kun tsekkasin, niin ei sitä löytynyt luonnoksistakaan.
No, ehkä se ei ollut mitään kovin tärkeää. Enempi yksityisluontoista.

Mutta srk-kodilta on jälleen meille varattuna kerhotila harjoituksia varten ensi viikon torstailta. Silloin kokoonnutaan ihan akkaporukalla ja harjoitellaan samalla siioninvirsiseuroja varten. Voi jummijammi! Nyt mä vasta hokasin, että meidän oli tarkoitus kokoontua Tertun luona, kun hän on toipumassa leikkauksesta, niin olisi varmaan hänelle kätevintä, että saa pysyä kotosalla. Höh... No en mä kuitenkaan ihan vielä peru tuota kerhotilavarausta. Kun nyt kuullaan, millä mallilla Tertun vointi on.

Euforiaa

Aulikki unohti tuoda sen mainitsemansa nuotin - taikka sitten mä vain unohdin krävätä sitä. Meillä oli niin mäheet harkat, että siinä pikkuasiat unohtui. Olimme kaikin koolla (paitsi tietty Dalia, joka tulee tänne vasta sitten konserttipäivänä ja jolloin vasta päästään harjoittelemaan ihan koko kokoonpanolla). Henrin ja Karin komppaus antoi huimasti tukea, ja vähitellen kaikki laulut alkoivat kuulostaa ihan nastalta. Karilla oli mukanaan jonkinsorttinen äänityslaite, mitä hän ei tietenkään meille plajastanut etukäteen, toki vaimonsa taisi tietää asian. No, emmepä osanneet jännittää laulaessamme. Niinpä kun session päätteeksi saimme yllätykseksemme kuunnella kuulokkeista, olimme lopputuloksesta melkeinpä äimänä. Miten se kuulostikaan noin hyvältä? Saati sitten, kun pääsemme laulamaan kirkkoon, jossa on tämän seurakunnan kirkoista paras akustiikka. Ei tämä voi millään mennä aivan penkin alle!

Huomenna harkat

Näin Aulikkia eilen sanan ja rukouksen illassa. Hän kertoi kuulleensa Kairosmajalla erään tutun perheyhtyeen laulavan jonkin kivan laulun, ja Aulikki oli pyytänyt ja saanut sen nuotin. Lupasi tuoda sen seuraaviin harjoituksiin. Jotka ovatkin jo huomenna. Sain varattua meille jälleen harjoittelupaikan huomisillaksi seurakuntakodin kerhotilasta. Toivottavasti kaikki pääsevät tällä kertaa koolle. Ai niin juu, olin ajatellut, että voisimme konserttilaulujen jälkeen tsekata keskenämme vielä lauluja körttiseuroja varten, nekin tulevat vauhdilla sitten konsertin jälkeen.

Basso voisi antaa vähän pohjaa... ja rummut pitäis olla...

Olipa antoisa harjoittelutuokio, siitäkin huolimatta, että yhdelle jedidalle tuli este. Sen sijaan Henkka pääsi paikalle rumpuarsenaalinsa kanssa. Cajon on kyllä viehko soitin, tuntui sopivan congaa paremmin Heikkilän kipaleeseen (hänhän itsekin hakkaa lootaa), congat taas Löytylle.
Henrin ehdotuksesta kysäisin messiin vielä basistiakin, sellaisia kun löytyy Jedida-perhepiiristä. Omat basistini ovat kovin kaukana voidakseen avustaa arki-iltana, mutta Annun mies lupautui mukaan. Lomaviikon jälkeen seuraavat harjoitukset. Jänskättää.

Väliaikakuulumisia

Saatiin jälleen srk:lta varattua tila ensi tiistain harjoituksia varten, ja suunnittelemamme aika sattuu sopimaan myös Henkalle, joten hän tulee rumpuineen mukaan harjoituksiin. Jänskää!
Painiskeltuani aikani ilmoitin lopulta kirkkoherralle emeritus, pitkästi perustellen, miksi emme tällä kertaa ole pääsemässä uusheräyksen kevätseuroihin. Tosi harmillista, kun toissavuonnakin jouduimme sairastumisten takia perumaan tulomme. Mutta Kalevi antoi vapautuksen ja lupasi pyytää meitä toiste.
Nyt kuitenkin pitäisi alkaa konsertin lisäksi valmistautua myös körttiseuroihin, koska ne tulevat eteen hyvin pian konsertin jälkeen. Jospa muistaisin ensi viikonloppuna tuoda mökiltä Siionin Virret, niin voisin parista SV:n liiteosion laulusta saada nuotit naisille.
Ja Liisaa voisinkin pyytää itse valitsemaan lauluja hänen kotonaan huhtikuun lopulla pidettäviin SRO:n seuroihin, niin pääsisin vähän vähemmällä.

Ystävä(ttärie)n päivänä ylläreitä

Sain tekstarin. Emeritus kirkkoherra se siellä kyseli, voisiko Jedidot olla palvelemassa Uusheräyksen kirkkopyhänä 9.3. Hän oli ilmeisesti jo viikko sitten yrittänyt lähettää asiasta sähköpostia, mutta jostain syystä en ollut sitä saanut.
Kiitin kutsusta ja vastasin, että omasta puolestani en ole ihan varma, pääsenkö, kun tuo on lomaviikolla. Mutta lupasin kysellä muiltakin ja palata asiaan. Uusheräyksen seuroihin meitä on usein pyydetty ja aina me olemme mielellämme menneet, jos vain ei ole ollut esteitä

Eilen illalla harjoituksissa Terttu esitti kyllä myös yhden yllättävän kutsun. Hän kysyi minulta, oliko paikallisen Herättäjä-yhdistyksen vastuuhenkilö ollut minuun yhteyksissä. Terttu kertoi, että meitä oli kysytty myös Herättäjä-seuroihin 10.4. Sellaisissa emme ole ennen olleetkaan. Sopivia lauluja olisi kyllä valmiina, koska mikä vain Löytty sopisi sinne :)

Kolmannetkin seurat olisivat vielä keväämmällä tyrkyllä, Raamattuopiston kotiseurat tuossa naapurissa huhtikuun loppupuolella. Emmeköhän me sinne mennä. Mutta saa nähdä, miten UH:n kanssa tällä kertaa käy. Mieli tekisi vastata myöntävästi, mutta oikeasti mun piti käyttää koko lomani a) leipomiseen, b) siivoamiseen ja c) remontoimiseen...

Ja minä kun luulin, että yhteisvastuukonsertti olisi jäänyt viimeiseksi keikaksi tänä keväänä ja pitkäksi aikaa syksyllä alkavan vuorotteluvapaani takia...

"Mä laulan riemuiten", mutta soittaminen ei minulta aina suju

Alunperin suunnittelin, että Jedidot voisi konserttia varten vihdoin rohkaistua harjoittelemaan Taimi Saaren pientä rytmitutkielmaa, jonka nuotin sain aikanaan Sola Fidessä laulaneelta Sannalta. Nyt olen itse tullut vähän toisiin ajatuksiin, laulaminen ei ole ongelma vaan säestäminen, miten A- ja B-osa nivotaan yhteen. Kun puhuin tätä ääneen - ja sanoin, että olin ajatellut, että jätettäisiin kyseinen laulu sittenkin pois konsertista - niin Arja ehdotti, että voitaisiin kysyä vaikka Henkkaa säestämään sen.
No, edelleen olen sitä mieltä, että laulaisimmekin vain viisi laulua, koska ohjelman on tarkoitus olla tiivis ja kestoltaan vain reilu puolituntinen. Mutta Arjan ehdotus poiki sen, että tulin kysyneeksi Henriltä, kiinnostaisiko häntä tulla säestämään conga-rummuillaan paria lauluamme, joihin rumpusäestys istuisi kuin nyrkki voihin. Henri vastasi myöntävästi kysymykseeni. Hän ehdotti, että voisi tulla mukaan joihinkin harjoituksiimme. Tästä voi tulla hieno juttu!

Toivon lauluja -yhteisvastuukonsertti

Maaliskuisen yhteisvastuukonsertin suunnittelu etenee. Jo syksyllä Arja varasi sekä kirkon että seurakuntakodin maanantai-illaksi.
Itse olen varannut hartauspuheen pitäjäksi mieheni, jolla muuten on jo puhe valmiiksi mietittynä. Aikoo mitoittaa sen oikeaoppisesti kahdeksanminuuttiseksi, kuten teologisessa opettivat, että sen verran ihmiset jaksavat kuunnella.
Jedidot ovat saaneet loputkin nuotit, kun Dalia kirjoitti ja sähköpostitti meille nuotit kahteen lauluun, joihin ei ollut mistään saatavilla nuotteja. Parin viikon päästä seuraavat harjoitukset.
Kirkkokuorossa alettiin harjoitella iltavirttä, ja toinen vastikään ohjelmistoon ja harjoittelun alle otettu Bachin laulu alkoi minua miellyttää niin kovasti, että taidan toivoa sen mukaan, yhden taizé-laulun tilalle, vaikka sanoiltaan se sopisikin paremmin hautajaisiin kuin synttäreihin. Mutta muutenkin valitsemani ohjelmisto on tummasävytteinen ja Taivasta kohti suuntautuva - niin kuin Toivon laulujen sopiikin.  
Konsertin ohjelmajärjestystä olen miettinyt siihen laihin, että Dalia (viulu) ja kanttori (urut) voisivat aloittaa Bachilla koko homman ("Saavu, Immanuel"), Jedidot laulaisi sen jälkeen pari kolme biisiä, sitten kirkkokuoro koko ohjelmiston, nelisen laulua, lukuun ottamatta iltavirttä. Sen jälkeen olisi hartauspuhe ja Jedidot laulaisi vielä loput pari lauluansa. Päätettäisiin kuoron laulamaan iltavirteen 564, johon Sauli-kanttori oli tehnyt upean sovituksen, neliäänisen satsin. Konsertin kesto olisi reilu puoli tuntia.
Seurakuntakodilla kahvitellaan, Dalia ja Emil saavat kertoa kuulumisistaan, ja voi olla, että Dalia ja kanttori soittaisivat sielläkin vielä jonkin laulun.
Harmi vain, että Norjan vieraiden on lähdettävä vielä saman illan aikana ajelemaan kotia kohti. Toivottavasti kuitenkin runsaiden tuliaisten kanssa.

Mukavat synttäriseurat

Eilen juhlimme Aulikkia Eestin ystävyysseurakuntatyön hyväksi. Mitä tulee Jedidot-panokseen, niin - kunnia ja kiitos Jumalalle - vaikka katastrofinkin ainekset olisivat olleet olemassa, niin kaikki sujui loppujen lopuksi aivan hyvin. Mutta ei olisi sujunut, ellei päivänsankari olisi muuttanut suunnitelmaansa. Alunperin Aulikki oli aikonut istua kerrankin vain kuuntelemassa lauluja. Mutta koska kahta laulajaamme kohtasi Force majeure, Aulikki tuli mukaan laulamaan. 

Tunnelma pappilan salissa oli lämmin ja läheinen. Ei mitään hajua jännittämisestä, hermoilusta, käsien vapinasta, edes siinä vaiheessa, kun toinen Jedida ilmoitti esteestään. Eikä silloinkaan, kun minun piti alkaa juontaa. Olin ihmetellyt, ettei Aulikilta ollut kuulunut mitään etukäteen juonnon suhteen, mutta arvelin, että hänellä oli ymmärrettävästi kiireitä, kun edellispäiväksi oli järjestänyt juhlat sukulaisilleen. No, Aulikki kysyi sitten juuri ennen tilaisuuden alkua, enkö ollut saanut häneltä sähköpostia eilen illalla seurojen ohjelmajärjestyksestä... Minne lie bittiavaruuteen mennyt se viesti. No, hänpä mulle äkkiä raapusti rungon paprulle, ja sitten tökättiin yhteislaulujen kohtiin sopivat matkalaulunumerot vaihtoehdoista, jotka olin selannut sillä aikaa, kun päivänsankari otti vieraita vastaan. 

Onnea ja siunausta Aulikille!

Huoh, taas selvittiin

Kun ennen tilaisuuden alkua eilen kokoonnuimme harjoittelemaan, niin pyysin naisia muistuttamaan minua, että mun pitää kieltäytyä, jos joskus vielä pyydetään sanan ja rukouksen iltaan laulamaan. Niin karsea olo, ahdistus mulla jälleen oli aamusta ruveten. Vaan katsotaanpa nyt, millaisesta ramppikuumeesta kärsin Aulikin synttäriseuroissa, jonne hän pyysi minua juontamaan. Jos olo on silloin yhtä karsea, niin se ei sitten liitykään tilaisuuden luonteeseen (siis pelkästään sanan ja rukouksen iltoihin) vaan kenties siihen, että pitää tehdä muutakin kuin laulaa.
No, kuitenkin eilisilta tuntui menevän aivan mukavasti, lauloimme alussa kaksi laulua (Puhakan Älä pelkää ja Simojoen-Kaskisen Mene rauhaan, tyttäreni) ja loppupuolella toiset kaksi (Löytyn Jumalan kiitos ja Voi hänen rakkauttaan, jossa etiopialaisen Almaz Belhun sävel), jotka minusta tuntuivat menevän paremmin kuin ensimmäiset.
Illan aiheena oli "Kelpaanko Jumalalle, ihmisille, itselleni". Kerroin ennen ensimmäistä laulusessiotamme anekdootin, jonka olin vasta kuullut äitini serkulta. Eräs pappi (joka muuten oli kastepappini) oli hänelle kertonut kerrankin seuroissa selvittäneensä pitkään ja hartaasi autuuden asiaa, ja sitten oli joku seuraväestä pyytänyt laulua "on yhä hämärää"... Tuo kelpaamiskysymyskään ei vissiin meinaa kaikille mennä jakeluun, vaikka sitä paljonkin jankattaisiin. Onhan toki niin, että tiedon tasolla asia on selvä, mutta jossain tunteen tai alitajunnan tasolla tulee epävarmuus. Oliko minunkaan ahdistukseni muuta kuin epävarmuutta siitä, kelpaanko tuohon iltaan.

Koolla

Pidettiin harjoitukset eilen täällä meillä. Jätin joulukoristeet, kuusen ja liinat vielä paikoilleen siksi aikaa, kun vieraita oli. Katoin kahvit jälleen punaisille asettiliinoille, jotka Dalia-jedida aikanaan ompeli Jedidot-kahvitteluja varten. Vaan unohtui ottaa kuva, vaikka oltiin koolla taas koko porukalla. Mutta kunhan Dalia liittyy seuraamme hetkeksi maaliskuussa, niin silloin täytyy saada myös kuvia muistoksi.
Me muut kokoonnuimme jo viiden jälkeen, mutta Aulikki oli pyydetty mukaan vasta kuudeksi. Näin pääsimme häneltä varkain harjoittelemaan lauluja hänen synttäriseurojaan varten.
Löysimme kuin löysimmekin neljä laulua myös ensi sunnuntain palvelutehtävää varten. Minä kyllä olin ajatellut, että kolmekin hyvin piisaa, mutta Liisa sanoi, että lauletaan vaan neljä laulua, kun kerrankin päästään laulamaan :)

Yllättävä puhelu

Olimme kaavailleet kokoontuvamme harjoittelemaan joskus loppiaisen jälkeen Aulikin synttäriseuroja varten. Vaan nyt tuli vähän lisäohjelmaa. Silja soitti aamulla ja kysyi, voisiko Jedidot olla mukana sanan ja rukouksen illassa 12.1. Pahoitteli, että pyyntö tuli näin lyhyellä varoitusajalla. Mutta tehtyäni pikakyselyn naisille sain jo  varmistuksen neljältä, joten uskalsin vastata pyyntöön myönteisesti. Otetaan alkuviikosta harjoitusten ohjelmaan sitten molempien iltojen lauluja.

Tilastot 2013

Vuoden 2013 aikana Jedidot palveli yhdeksässä tilaisuudessa, joista messuja oli neljä, yksi Israel-tilaisuus, kaksi sanan ja rukouksen/ seurakuntailtaa ja loput kaksi olivat Uusheräyksen seuroja.

Merkittävin tapahtuma oli eittämättä valtakunnallisten Uusheräyksen kesäseurojen yhteydessä ollut Matkalaulumessu. Siellä avustimme vuorotellen Paljaat jalat – lauluyhtyeen kanssa. Myös vierailu Pulkkilassa messussa ja Israel-tilaisuudessa jäi mukavana mieleen, vaikka aina vähän vastustankin pitkien matkojen taakse lähtemistä. Uusheräyksen seurojen ja messujen lisäksi osallistuimme taas myös Hedbergin syntymäpäiväseuroihin heinäkuussa. Sanan ja rukouksen illassakin laulut menivät aivan hyvin, mutta tilaisuudesta jäi kuitenkin levoton ja tyytymätön mieli, toisin kuin seurakuntaillasta, jonne Teppo-veteraani meidät jälleen pyysi.     

Uuden lauluvuoden alku

Muutama tunti sitten alkaneen uuden vuoden aikana parillakin Jedidalla tulee täyteen pyöreitä vuosia. Ensin Aulikki juhlii nyt kohta tammikuussa, seurat Eestin ystävyysseurakunnan hyväksi. Pyysi meitä laulamaan, aikoo itse jäädä vain kuuntelemaan. Aulikki antoi laulun/ laulujen suhteen vapaat kädet. Täytyykin tempaista kansio kouriin nyt loman aikana.
Maaliskuun lopulla sitten aion itse juhlia synttäriäni, yhteisvastuun hyväksi olisi tarkoitus pitää pienimuotoinen konsertti. Siihen olenkin jo haalinut lauluja sekä Jedidoja että kirkkokuoroa varten. Ystäväni Dalia on jo nyt tehnyt suuren työn kirjoittaessaan nuotit pariin toivelauluuni, ja tarkoitus on, että hän on viuluineen mukana myös konsertissa.
Aika näyttää, laulaako Jedidot ensi vuonna jossain muissa tilanteissa. Syksypuolelle emme kuitenkaan taida juuri tilauksia ottaa, koska vakaa aikeeni on heittäytyä silloin vuorotteluvapaalle, jonka aikana jätän jopa kuoroharrastuksetkin väliin.
Laskeskelin tuossa alustavasti menneen vuoden palvelustehtäviä, ties vaikka niitä kirkkoherranvirastosta taas kyseltäisiin. Jotain kahdeksisen kappaletta niitä oli, tavallista hiljaisempi vuosi siis. Tusinan verran lähtöjä olisi kertynyt, jos olisimme voineet ottaa kaikki kutsut vastaan.