Fiba

Rapatessa sattuu ja tapahtuu, niinkuin sanonta ei kuulu. Viime viikolla pastori soitti ja kysyi meitä laulamaan isänpäivän illaksi. "Tämä tuli vähän äkkiä", vastasin rehellisesti ja ehdotin, eikö ylistysryhmä voisi olla vuorostaan laulamassa. Vastahan olimme viime kuussa Pattijoella vastaavassa tilaisuudessa. Lupasin kuitenkin kysellä naisilta, kuten teinkin. Mainitsin viestissäni naisille, etten itse olisi kyllä lähdössä laulamaan, mutta tilaisuudessa on kanttori paikalla, mikäli asiasta jotain tulee. Mutta kuinkas ollakaan, Sailalta tulikin vastaus, että kyseiseen tilaisuuteen oli jo muutama viikko sitten eräs toinen pastori kysynyt Sailan johtamaa ylistyslauluryhmää. Olimme naisten kanssa huojentuneita, että päästiin säikähdyksellä. Mutta jäin jälleen miettimään tuota informaation kulkua ja päällekkäisten pyyntöjen toistuvaisilmiötä. Voisi kuvitella, että tilaisuuksia valmistelevan työryhmän kokouksista joku voisi kirjata muistion, joka sitten jaettaisiin kaikille työryhmän jäsenille sähköpostitse, niillekin, jotka eivät mahdollisesti olleet palaverissa. Ja tietenkin työnjaosta täytyisi sopia selvästi, kuka hoitaa mitäkin. Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta... toisaalta kuuluukin, kun jo useaan otteeseen olemme olleet vastaavanlaisessa tilanteessa. Onneksi tällä kertaa asia selvisi ennen kuin ehdittiin nähdä yhtään vaivaa lauluja hakien ja harjoitellen. Onhan käynyt niinkin, että olemme menneet tilaisuuteen, jossa on sitten ollut pyydettynä toinenkin porukka. Toki molemmat ryhmät ovat silloin olleet äänessä vuorollaan, mutta paljon pienempi ohjelma-arsenaali olisi riittänyt. Se olisi erinomaisen kiva tietää jo lauluja valitessa ja harjoitellessa.
Josko minäkin jo tästä viisastuisin ja muistaisin kyselijöiltä varmistaa, onko hänellä valtuutus hoitaa asiaa... Luulenpa kuitenkin, että tässä tapauksessa nimen omaan meitä kysyneellä pastorilla sellainen oli, koskapa hän kertoi olleensa edellisviikolla kokouksessa, josta asiasta oli ollut puhe.
Mutta olinpa kuitenkin isänpäivänä laulamassa, kirkkokuoron kanssa aamujumiksessa. Oli kirkkomusiikkiliiton kolehtipyhä, jossa siis koottiin kolehti seurakuntien musiikkitoiminnan hyväksi. Sen tautta olimme laulamassa pari laulua. Vähän niinkuin näyttämässä, mihin rahat ovat menossa. Kovin isoa tuottoa ei tainnut tulla, kun kuorolaisia taisi olla enemmän kuin muita kirkkovieraita. Kuorossamme on noin tusina naista, ja isänpäivänä paikalla meitä oli yhdeksän... Laskekaapa siitä.