tiistai 29. huhtikuuta 2014

Meni toiseksi viimeinen

Tulin vähän aikaa sitten naapurista SRO:n kotiseuroista. Olimme siellä mukana laulamassa muutaman laulun, melko kattava edustus suomalaisen gospelin nimistä: laulujärjestyksessä Simojoki & Kaskinen, Löytty, Heikkilä ja Kalenius. Emeritus kanttori kiitteli, vaikka itsellä oli sellainen ontuva olo ilman Aulikkia. Tämä oli kuitenkin toiseksi viimeinen sovituista palvelutehtävistämme tänä keväänä. Vielä on jäljellä veteraanijärjestöjen organisoima seurakuntailta Kaatuneitten muistopäivänä ja sen jälkeen tuleekin vähintään vuoden tauko, jos Herra suo. Voi siis olla, että bloggailukin radikaalisti vähenee siksi aikaa.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kutsuja melkein satelee

Kevätkauden suurin koitos, jo syksyllä tähtäimeen otettu huipentuma, yhteisvastuukonsertti kirkkokuoron kanssa sujui siis onnellisesti. Mutta emme me kauaa päässeet lepäilemään laakereilla, kun olimme lupautuneet jo seuraavalla viikolla siioninvirsiseuroihin. Sinne meitä ei kertynyt kuin neljä laulajaa, joten lauloin yksin alaääntä. Se on aina vähän köppäästä, mutta silti körttiläiset kiittelivät ja pyytelivät vielä Herättäjän päivän seuroihinkin. Siellä on aina tavannut olla jokin kuoro mukana, ja nytkin on yksi paikallinen kirkkokuoro, mutta vain messussa. Sain sunnuntaihin asti miettimisaikaa, otammeko kutsun vastaan. Kolme muuta illassa ollutta olisivat olleet joka tapauksessa paikalla ja käytettävissä, koska he ovat tuossa mainitussa kuorossa. Mutta kyllä mä nyt päädyin vastaamaan "ei". Kevät hujahtaa tuossa tuokiossa, arvioinnit ja puutarha-askareet alkavat kohta taas kaatua päälle...
Mutta sitten se toinen kutsu, jonka sain jo aiemmin viikolla. Meitä toivotaan jälleen kaatuneitten muistopäivänä veteraanijärjestöjen järjestämään seurakuntailtaan. Se kun on iltatilaisuus, passaa senkin puolesta paremmin, kun mahdolliselta mökkireissulta olisimme jo siihen mennessä tulleet. Ja muutenkin tämä on niitä kutsuja, joihin mielellään vastaa myöntävästi, vaikkei sitten päästäisi tulemaan kuin pikkuporukalla. Yhden tiedämme varmasti olevan poissa, kaksi muuta epävarmaa...
Täytyy muistaa sanoa sitten veteraaneille, että tämän kevään jälkeen Jedidoja ei saa laulamaan yli vuoteen.

Tässä vielä  konsertin ja synttärikahvieni jälkeen otettu ryhmäkuva.


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Konsertti ohi

Toivon lauluja -yhteisvastuukonsertti meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan, vaikka tiesinkin, ettei se voi huonosti mennä.
Vähän meinasi tulla kiire, kun olin sopinut kanttorin kanssa, että Dalia tulee viuluineen puoli neljäksi harjoittelemaan ja kun olimme vielä ruokapöydässä ennen kolmea. Haalasin äkkiä mukaani kaikki listalle muistiin kirjaamani tarvittavat, trahteerit sun muuta. Kun nousimme parvelle, urut soivat siellä aivan yksin... Kohta Sauli ilmestyikin urkujen takaa eikä heidän harjoitteluunsa kauaa mennyt, kun kaksi ammattilaista soitti Bachin Saavu Immanuel. Minä kuuntelin ja itkin. Enkä itkenyt ensimmäistä enkä viimeistä kertaa (kaksipäiväisten) synttärieni aikana.
Vähitellen muutkin Jedidot ilmestyivät paikalle ja asetuimme harjoittelemaan. Sauli-kanttori istui kuuntelemassa ja antoi rakentavaa palautetta. Kun basson volyymia vähän pienennettiin, niin löytyi lauluunkin sopiva balanssi. Kun viimeistä laulua harjoittelimme, kirkkokuorolaisia tuli jo kirkon ovista kello viiden harjoituksiin. Käydessämme läpi kuoron lauluja kirkkoon alkoi tulla kuulijoitakin - suureksi helpotuksekseni. Mutta missään välissä en sitten ehtinyt kirjoittaa muistiin, mitä minun täytyisi spiikata. Mutta Taivaan Isä auttoi siinäkin, niin ettei mitään olennaista jäänyt sanomatta eikä kuitenkaan tullut turhaan pulistua. Mieheni puhe sai minut kyyneliin, ja muiltakin hän sai siitä hyvää palautetta.
Kaikki Jedidot-laulut menivät vähintäänkin kelvollisesti, erityisesti viimeinen numero sai runsaasti kehuja, mutta monet kehuivat kokonaisuutta. Sitä minä olen viime aikoina usein itselleni sanonut, että se musiikki, joka kelpaa minulle, siitä kyllä muutkin tykkäävät. Taas se nähtiin.

Konsertista ja kahvitilaisuudesta jäi kaikille mukana olleille hyvä mieli. Kiitos Taivaan Isälle Hänen ihmeellisestä johdatuksestaan ja huolenpidostaan kaikissa vaiheissa ja konsertin toteutumisessa. Kun vain ajattelinkin, mitä kaikkea olisi voinut mennä pieleen...

Tänä iltana kuoroharjoituksissa varmaan käydään vielä iltaa läpi.

Mutta nyt musiikillinen katse kohti ensi viikkoa ja siioninvirsiseuroja. Milloin harjoiteltaisiin?