Kiitosmessu

Olipa helppo keikka! Tuntui mukavalta mennä laulamaan ja tuntui mukavalta laulaa. Harjoitellessamme Saloisten kirkon urkuparvella kirkko oli vielä kutakuinkin tyhjillään, ja akustiikka mitä mainioin. Vanhastaan hyvin harjoitellut laulut soljuivat ilman kummempaa hiomistarvetta. Toki alkurukous pidettiin ennen harjoittelua, toivoin sen hillitsevän käsien vapinaa, minkä se tekikin.
Kun sitten jumis alkoi, kirkko olikin täyttynyt viimekesäisten Evankeliumijuhlien talkoolaisista, joita oli kutsuttu kiitosmessuun. Laulaessamme vastausmusiikiksi päivän kiitollisuuus-aiheeseen liittyen Paljon on aihetta sai huomata, että täysi kirkko söi ääntämme ja lisättiin pontta sen mukaan.
Ehoolliselle olimme varanneet neljä laulua, ja kanttorin kehotuksesta lauloimme ne kaikki (Siionin Kanteleesta 255 "Kaipaa peura" ja 112 "pyhä ja puhdas Vapahtaja" sekä Tässä pöydässä ja On kaikki valmista). Silti seurakuntakin ehti laulaa vielä molemmat virret ja kanttori etsi vielä lisävirrenkin. Harvinaista, mutta tosi mukavaa, että Saloisissa on noin paljon kirkkovieraita ja ehtoollisella kävijöitä.
Oli kiva kohdata ehtoolliselta palaava Rape, joka kyseli miestäni ja kiitteli laulujamme. Kuulemma soi hyvin ja laulut olivat freesejä.
Lauloimme sitten vielä päätösmusiikiksi Siikkarista laulun 305 "Ei silloin mitään puutu". Korhosen Samuel totesi jumiksen jälkeen, että "hyvä keikka, mä tuun toistekin kuuntelemaan"...