Ystävättärien päivä

Ystävänpäivän harjoitussessio meni erittäin mukavasti. Kaikki naiset pääsivät ja muistivat tulla paikalle ja ihan oikeaan aikaan. Alkurukouksessa kiitimme (sen lisäksi) mm. siitä, että yksi meistä oli juuri saanut neljännen lapsenlapsen ja että synnytys oli sujunut hyvin.
Kävimme läpi matkalauluja kesäseuroja varten ja niiden lisäksi yhden psalmimessulaulun. Ehdimme toki myös keskustella ja vaihtaa kuulumisia. Eräs kutsukin oli taas esitetty. Kuulemma erittäin ponnekkaasti ja hartaasti vedoten. Koska kellään muullakaan ei ollut tiedossa esteitä toukokuun ensimmäiselle sunnuntaille, minäkin taivuin antamaan alustavasti myöntävän vastauksen siitäkin huolimatta, että kutsu kävi suhteellisen kauas, tunnin ajomatka. Kyseessä on kuitenkin jumalanpalveus, joita itse suosin, ja sen jälkeinen Israel-tapahtuma. Eilisillan jälkeen mieleeni juolahti kylläkin eräs reunaehto, jonka ajattelin vielä esittää kutsun välittäjälle... Sellainen, jonka avulla luulen saavani miehenikin suopumaan ajatukseen.

Illan päätteeksi helmienjako ja seuraavien harjoitusten sopiminen Kalevalanpäiväksi. Ehätin jo varata meille sitä varten harjoituspaikankin. Hyvin menee, mutta menköön, kuten vanha koulukaverini aikanaan kommentoi kilpaa hiihtäessään.

Musiikin tarkoituksesta ja tasosta

Eilen pitkällä ajomatkalla ehdin kuunnella Radio Deitä Kemistä melkein kotinurkille, aluksi tauotonta musiikkia, sitten puheohjelmaa, jota ensin harmittelin, mutta rupesin sitten kuuntelemaan. Ohjelma oli Kuopion KL:n tuottamaa (mikä sinänsä nostatti heti pientä ennakkoasennetta). Haastateltavana oli Jarkko Maukonen, joka puhui - musiikista.
Erityisesti kaksi asiaa hänen puheenvuorossaan ilahdutti.
Ensinnäkin hän toi esiin, miten oppi-isä Martti Luther suhtautui musiikkiin ja sen tarkoitukseen. Lutherille musiikilla ei tarvinnut olla hyötynäkökohtaa, sen ei tarvinnut vaikuttaa, manipuloida, luoda oikeaa tunnelmaa, johdatella (ja ties mitä kaikkea varten sitä hengellisissä piireissä kuuleekaan), vaan musiikin tarkoituksena oli yksinkertaisesti vain tuottaa iloa. 
Toiseksi muusikko-Jarkko purnasi sitä samaa, mitä itsekin olen joskus ääneen ja vielä useammin hiljaa itsekseni ärsyyntyneenä harmitellut. Hän ilmaisi ajatuksen jotenkin tähän tapaan: Usein kuulee musiikkia, joka on todella hyvin, tyylikkäästi ja huolellisesti tehtyä, sävellettyä, sovitettua ja tuotettua, mutta joka ei ole hengellistä siinä mielessä, että se antaisi kunnian Jumalalle tai julistaisi Hänestä, vaan se voi edustaa aivan päinvastaisia arvoja ja asioita. Sitten toisaalta liian usein kuulee puolihuolimattomasti ja halvankuuloisesti tehtyä hengellistä musiikkia. Eikö juuri hengellisen musiikin ja gospelin nimellä kaupatun pitäisi olla tehty "niin kuin Herralle" - mikä tarkoittanee mahdollisimman hyvin tehtyä.

J.S Bach oli muuten viimeksi mainitusta erinomainen esimerkki.

Hallelujah

Surffailin juutuubissa ja törmäsin The King's Singersiin.
Minulla on ollut ilo saada olla kerran heidän konsertissaan. Suurta iloani tosin himmensi se, etten voinut jakaa kokemusta mieheni kanssa. Olimme kuoron reissulla, enkä ajoissa tajunnut ruveta kyselemään, noinkohan lippuja voisi varata kuoron ulkopuolisillekin... No, se on ollutta ja mennyttä. Jos joskus vielä tilaisuus tarjoutuu, haluan mieheni mukaan.
Runsaasta tuubivalikoimasta valitsin "hengähtävän" hallelujan - vaikka ensin harkitsin Seaside Rendezvousia, jonka kuoro esitti mainitussa konsertissaan ja joka oli upean lisäksi myös huikean hauska.