"Mistäs tiesit kun arvasit?"

...kuten isä aikanaan tapasi usein sanoa.
Kävi kuten etukäteen arvailinkin, tämänpäiväinen palvelutehtävä messussa ja Uusheräyksen kiitosseuroissa oli iloa ja juhlaa. Olo oli kotoisa ja levollinen, etenkin sitten kun harjoittelun ja alkuhermoilun jälkeen hiljennyimme urkuparvella rukoukseen.

Lauloimme kuta kuinkin saman ohjelmiston kuin kesäseurojen matkalaulumessussa, säkeistöjä vain valittiin päivän teeman mukaan. Alkulauluna "Nosta silmäs murheen maasta", vastausmusiikkina "Mä Jeesuksesta laulan", uskontunnustuksen jälkeen "Soi virteni kiitosta Herran" ja ehtoollisen aikana "Jeesus sanoi omillensa". Seuroihin mentiin tietämättä missä kohtaa ohjelmassa lauletaan. Laulujen paikat ja määrät sovittiin siinä seurojen lomassa huikkimalla. Ensin lauloimme "Jeesus, Herra Siionin" ja "Vie vuorille jo viesti". Seurojen loppupuolella laulettiin vielä "Onnellista elämässä" sekä matkalaulujen ulkopuolelta Jaakko Löytyn säveltämä ja sanoittama "Jumalan kiitos".

Koko porukalle jäi päivästä hyvä ja kiitollinen mieli. Kokoonnumme harjoittelemaan seuraavan kerran reilun viikon päästä.  

Hohhoijakkaa

Eipä ole naismuistiin ollut mulla noin vaikeaa mennä laulamaan kuin eilen. Jo töistä palattua alkoi vatsan seutuvilla tuntua ikäviä hermotuntemuksia, jotka eivät helpottaneet edes laulujen kertaamisella. Koko pyörämatka (jotain 25 min) tuntui kovin raskaalta, vaikka pyörä oli kevyt, tie kunnossa ja tuulikaan ei vastustanut. Jokin henkinen vastus sen sijaan tuntui vielä laulujemme jälkeenkin. On se kumma, että kesäseuroissa ei tuntunut miltään nousta lavalle juontamaan parisataapäisen yleisön eteen, ja nyt tuollainen ramppikuume tutun pienen väen edessä.  
No, huomenna kirkossa ja kiitosseuroissa on varmaan taas aivan toinen tunnelma.

Syyskausi alkuun

Meitä oli neljä laulamassa veteraanijärjestöjen seurakuntaillassa. Ja saman tien tuli kutsu seuraavaankin vastaavaan tilaisuuteen, joka lienee joulukuussa. Päästäisiinkö silloin laulamaan jokunen joululaulukin?

Mutta sitä ennen on ainakin tämä tuleva viikonloppu buukattuna. Oli vähältä tulla joka päivälle jotain, mutta onneksi leski oli saanut miehensä hautajaisiin jonkun sukulaisen lupautumaan laulamaan, niin ei tarvitsekaan meidän lähteä tien päälle. Itseä jo ehti töissä - lesken sinne mulle soitettua - hirvittää ajatus vierailla outojen ihmisten surujuhlassa.

Huomenna perjantaina olemme lupautuneet olemaan mukana sanan ja rukouksen illassa, saamme laulaa kolme laulua heti alussa, kun sitten yhden meistä täytyy palata kotiinsa vieraitaan kestitsemään.

Ja sitten sunnuntaina on ne kiitosseurat, jotka alkavat messulla. Harjoittelimme molempia tilaisuuksia varten täällä meillä tiistaina. Naiset saivat samalla omppuja kotiin viemisiksi.

Kun mulle soitettiin tuosta sanan ja rukouksen illasta, meinasin ensin kauhistella, ettei perjantai-ilta sovi ollenkaan, kun ollaan jo viikonlopun viettoon lähdössä. Mutta sitten muistin, että tämän viikonlopun olen joka tapauksessa "kiinni" täällä kotipuolessa, ei toiveita ehtiä käymään mökillä, joten menköön samoilla tulilla, parempi niin.

Kuulemma olisi meitä tahdottu Israel-tilaisuuteenkin 20.9., mutta onneksi Terttu oli jo kyselyyn epäilevästi vastannut, että kun noita keikkoja on nyt pukannut muutenkin. Itse olen silloin muualla. Tosin sanoin kyllä naisille, että eihän ole pois suljettu sitäkään mahdollisuutta, että laulaisivat joskus ilman minua ja ilman säestystä. Säestyksetöntä laulua meiltä on myös pyydetty.