Pulkkila ja Tansania vielä kerran

Eilen kuoroharjoitusten jälkeen huomasin, että Terttu oli yrittänyt soittaa minulle. Juttelimme puhelimessa asiasta, josta kerron seuraavassa postauksessa. Mutta siinä jutellessamme kävi ilmi, että hän oli juuri palaamassa Pulkkilasta Israel-illasta ja että siellä oli mukana ollut muitakin Jedidot-naisia, Liisa, Aulikki ja Saila. En siinä muiden kiireellisten asioiden painaessa päälle ehtinyt tiedustella, mitä olivat laulaneet ja kenen säestyksellä (= oliko entinen kanttori lähtenyt avittamaan) - enkä sitäkään, miten oli mennyt. Haa, sitä kysymystä en ehkä haluakaan tehdä. Mitä jos saan kuulla, että meneekin paljon paremmin, kun minä en ole päsmäröimässä... Oikeasti tämä on minulle suunnaton helpotus. Hienoinen kynnys on ylitetty. Aina ei lähtöjen tarvitse olla minusta ja minun ehtimisistäni kiinni. Jos muilla riittää intoa, niin minun pääsemättömyyteni ei ole keikan esteenä.
Toinenkin helpotuksen huokaus liittyi tähän päivään. Sain aikaiseksi, että otin sen viheliäisen säkissä ostamani sian ja vein sen postiin. Lähetin sen takaisin. Olinpa jopa piilottanut c-kasettikotelon sisään kaksieurosen, korvaukseksi Suomi-Tansania -seuralle lähetyskuluista. Ja tietty maksoin vielä itse toiseen kertaan lähetyskulut. Kuudella eurolla olisin siis "saanut" pitää Taarab-musiikkikasetin, mutta pari euroa pienemmällä satsauksella pääsin siitä eroon ja sain mielenrauhan siitä asiasta. Ehkä sain samaan hintaan vielä yhden tehokkaan oppitunnin hätäisistä sikasäkkiostoksista.