Tallentelin kuvia tietokoneelle ja siinä sivussa törmäsin tähän kuvaan, joka palauttaa mieleen hyviä muistoja. Kuva on otettu Romaniassa Zalaun kaupungissa, nuoren baptistiseurakunnan väliaikaistiloissa. Kuvassa on yksi nykyinen ja yksi entinen Jedidot, Aila ja Dalia. Lainakitara, mutta Dalian oma viulu, jonka toimme hänelle takaisin Suomesta. Kun Mihantan perhe aikanaan joutui jättämään Suomen, ei Dalia tohtinut kuljettaa viuluaan mukanaan. Lupasin silloin tuoda sen hänelle jonain päivänä.
Kyseinen tilaisuus oli vapaamuotoinen ja lämminhenkinen. Laulettiin paljon, ja laulujen sanat oli heijastettu seinälle, joten kieltä taitamatonkin saattoi yrittää yhtyä ylistykseen. Vapaan sanan osuutta käytimme sitten hyväksemme. Pyysin Dalian tulkiksi. Halusin puhua suomeksi, koska Romaniassa asuu suuri unkarilaisvähemmistö ja koska halusin antaa romanialaisveljille ja -sisarille näytteen unkarin sukukielestä. Halusin salaa myös ihmisten huomaavan, miten hyvin Dalia ymmärtää tuota outoa puheenpartta.
Esitimme Pekka Simojoen laulun "Matka on alkanut".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti