Rekrytointia

Kun kirkkokuorotoiminta tänä syksynä alkoi toista viikkoa sitten, niin pidimme kuorossamme miltei hätäistunnon. Meillä Saloisissa on edelleen huutava (laulava) pula sopraanoista. Nyt viimeistään itse kukin kuorolainen on mietinyt tykönään, keitä voisi haastaa mukaan palvelemaan kuorossa.
Minä en ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä kehoittajana tai rekrytoijana. Mutta ilmeisesti asiassa oli aimo annos johdatusta, kun minulle tuli mieleeni eräs nuori äiti. Olemme tutustuneet Siionin Matkalauluseuroissa, hän on mukana Rauhan Sanassa, minä puolestani enemmän tuossa Uusheräyksessä. Vaikka olen tällainen paikkakunnalle muualta tullut ja tunnen vain hyvin vähän ihmisiä verrattuna niihin, jotka ovat lapsuutensa täällä viettäneet. Mutta näköjään joskus minunkin vähäisistä suhteistani voi olla hyötyä.
Tapasin mainitun nuoren äidin tänään perhemessussa ja lähetyslounaalla. Lounaan lomassa menin kysymään häneltä, mahtaako hän laulaa missään kuorossa. Kaikilla muilla asuinpaikoillaan hän on ollut kirkkokuorossa, mutta ei vielä täällä. Hän oli ilahtunut kutsustani tulla mukaan Saloisten kirkkokuoroon ja hän lupasi tulla, ei heti mutta pian.
Aikanaan itsekin lähdin mukaan kuoroon vasta, kun pyydettiin. Joskus se on vain pyytämisestä kiinni.