Höppänä

Tuo edellinen postaus meni ihan vikapaikkaan, se oli tarkoitettu aivan toiseen blogiini. Siksi se vaikuttaa ihan irtireväistyltä, ellei suorastaan asiattomalta. Eihän täällä ole mitään kommentteja, mistä kiitellä - etenkään, kun en enää itsekään pysty kommentoimaan.

:-(

Niin, ja ennen kuin edelleenkään kirjoittelen muuta, pahoittelen vielä kovaan ääneen sitä, etten edelleenkään pääse kommentoimaan OMAA blogiani!!??!





Olisi niin kiva kiitellä mukavista kommenteista heti sellaisen perään, mutta kun ei mun älyni piisaa nyt tälle kompastuskivelle. Ties vaikka se ei edes ole mun älystäni kiinni.





Mutta on kuitenkin aivan ihana saada niitä mukavia kommentteja, ja täytyy kiitollisena todeta, että toistaiseksi tänne ei muunlaisia ole vielä eksynytkään.



Nyt nauttimaan miehen loihtimasta kesäisestä ateriasta, ja sitten voisi kai jotain töitäkin ruveta vähitellen tekemään. Risusavottaa olis ja pärvötystä. Kirpparilta pitäisi hakea pari vyyhteä, kun lupasin naapurin Liisalle tehdä violetin huivin salomoninsolmuilla. Ja Tertulle teen oranssin yllätyksen. Ei vain huvittaisi täältä kotoa lähteä kaupungille, kun aina pitääs vaivootella muutinkamppehia...

Hedbergin synttärit

Olemme olleet laulamassa F.G. Hedbergin syntymäpäiväseuroissa monena kesänä (s. 15.7 1811 Saloisissa). Tänä kesänä synttäriseuroja ei erikseen vietetä, vaikka on juhlavuosi. 200-vuotissyntymäpäivää juhlittiin hivenen etuajassa menneenä viikonloppuna Evankeliumijuhlien merkeissä useamman tuhannen ihmisen seurassa.
Jedidot-naiset olivat talkoolaisina siinä missä muutkin raahelaiset (mm. ruokalippujen myyntiä ja kansliapäivystystä), mutta ehdimme palvella myös laululla.
Lauantaina piti vähän kiirusta, kun juhlakuoron harjoituksista livistettiin puoli yhdeksi lähetysareenalle. Lähetyssihteeri oli onneksi saanut siirrettyä meidän vuoroamme puolen tuntia, että ehdittiin sentään hetken olla kuoroharkoissakin. Jäähallin... lattialle... permannolle... oli pystytetty pieni lava, johon me viidestään kuitenkin sovimme mainiosti. Henrillä oli laittaa kitaraani piuha, ja vahvistin toimi hienosti, vaikka epäilin, että kitarastani olisi patteri jo kulahtanut. Laulutkin menivät mukavasti: pari afrikkalaisperäistä ja yksi Simojoen klassikko, Laulujen laulu, jonka ainakin Logos-kvartetti on levyttänyt. Lisääkin biisejä meiltä olisi voinut olla, mutta emme olleet varanneet muita nuotteja. Kas kun alunperin meidän piti olla klo 12 sessiossa, haastattelun molemmin puolin musiikkia, mutta se haastattelu oli siis jo ollut. No, parempi, että yleisölle jää sellainen olo, että jäi kesken kuin että kesti liian kauan.
Sunnuntaina olikin sitten vähän jännemmät paikat, aamuhartaudessa isolla päälavalla Koivuluodon juhlakentällä. Terttua vähän hirvitti, kun kaikille oli laitettu omat mikrofonit. Taas löytyi myös kitaralleni kaiutin ja piuha. Kiitos lavamestarille ja miksaajalle! Ex tempore oltiin sitten esilaulajinakin aamuhartauden yhteislauluissa, mutta olinhan minä sitä hieman aavistellut, että siihen voidaan tarvita. Lauloimme aamuhartauden yhteydessä kaksi laulua Siionin kanteleesta, 255 ja 305. Nuottiteline pysyi pystyssä tuulenpuuskista huolimatta. Kiitos pyykkipoikien, oikea sivukin kansiosta pyysi auki. Kaikki meni siis niin kuin pitikin, kiitos viimekädessä Taivaan Isälle!
Juhlakuorossa laulaminen menikin sitten enempi arpomalla, kun en ollut päässyt harjoittelupäivään Pattijoelle Norjan matkan takia, enkä Jedidot-päällekkäisyyden takia voinut olla tiiviisti myöskään noissa juhlien aikana järjestetyissä harjoituksissa. Tosin, jos lauantaina harjoittelu olisi alkanut klo 11, niin kuin piti, niin olisimme ehtineet omaksua paljon enemmän. Vaan oli se juhlakuoro kuulemma kuulostanut hienolta ja hyvältä silti. Vaikka se olikin paljon oletettua pienempi. Etelä-Pohjanmaan EvankelinenPuhallinorkesteri toi lisäpontta ja juhlavuutta.
Tästä osoitteesta löytyy kuva juhlakuorosta ja orkesterista.