Ohi on

Enää helatorstain kirkkokuorokonsertti ja sen jälkeen jään lauluharrastuksista reilun vuoden tauolle. Siis toki laulan varmasti joka päivä, mutta vain itsekseni ja privaatisti.

Sunnuntaina oli kevään viimeinen Jedidot-palvelutehtävä, lähiseudun sotiemme veteraanien seurakuntaillassa. Kiitos ja ylistys me "kaikki" kolme olimme koolla (Arja, Annu ja Allekirjoittanut). Niinpä pystyimme laulamaan osin kaksiäänisesti. Lauloimme kaksi Lasse Heikkilän laulua, Tunturimessusta Valkoinen lintu ja Suomalaisesta messusta Laulu Suomelle, mutta ilman lalalailai-säkeistöjä.

Ja loppujen lopuksi, emme ilmeisesti onnistuneet pilaamaan Jedidot-mainetta, vaikka rikoimme neljän minimi -pykälää. Kovin monet kävivät illan jälkeen kiittelemässä kauniista lauluista ja kauniista laulusta. Yksi kehaisi jopa kitaransoittoani... Erityisesti lämmitti illan kanttorilta tullut kiitos. Hänen toimipaikkansa on yleensä kauempana, vuoden vaihteessa laajentuneen seurakuntamme itälaidalla, eikä hän ollut ennen kuullut meitä, vaikka oli ryhmän nimen nähnyt usein seurakuntatiedoissa. 

Tähän on hyvä päättää tämä Jedidot-kevät ja aloittaa sapattivuosi. 

Pienenee kuin pyy...

Tämän loppukevään olemme olleet liikkeellä viidestään, kuten naapurissa seuroissa, koska kuudes jäsen on joutunut perhesyistä jäämään loppukevääksi sivuun. Vielä olisi se yksi palvelutehtävä ensi sunnuntaina Kaatuneitten muistopäivänä. Tiedossa oli jo alun alkaen, kun tuohon meitä kysyttiin, että myöskään Liisa ei olisi silloin käytettävissä. Parhaassa tapauksessa siis meitä olisi vain neljä. No, se paraskin tapaus on nyt sitten menneen talven lumia, koska myös Tertulle ilmaantui yllättävä este. Jos hyvin käy, meitä on kolme paikalla. Onneksi kuitekin ko. veteraanijärjestöjen seurakuntaillassa on mukana toinenkin musiikkiporukka. Ei siis murehdita tätäkään etukäteen.