Ihan outo

Lehtori Musa soitti päivänavauksessa unkarilaisen tanssin - jos tunnistin biisin oikein. Välitunnilla kiittelin häntä musiikista, josta juttelumme siirtyi oppilaisiin. Hän kertoi, miten jotkut oppilaat sanovat aina uusista biiseistä, että "en mä ole koskaan tätä kuullu, en mä tunne tätä, EI ME OSATA TÄTÄ"... Mä tunnistin ilmiön oitis ja kerroin vastaaviin kommentteihin törmänneeni eräässä kuorossa. Ja että eräs syy, miksi luovuin siitä kuorotouhusta oli se, että aina kun ehdotin jotain laulua kuorolauluvihkosta, eräs rouva tokaisi "aivan outo". Tulkitsin sen tarkoittavan jotain sellaista, että turha tyrkyttää uusia lauluja opeteltavaksi. Tietenkin tulkitsin myös henkilökohtaisemmin miettien, että jos laulua olisi ehdottanut joku muu, se ei olisi aiheuttanut äkillistä torjuntareaktiota.
Ihmettelimme ynnä ja yhtenä lehtori Musan kanssa moista epäloogisuutta. Etteikö koulussa olekaan tarkoitus oppia mitään uutta? Ehkä vanhalta rouvalta epäluuloisuuden uutta kohtaan jotenkin ymmärtäisi (vaikka mä en ymmärtänytkään), mutta että nuoretkin ihmiset tukeutuvat vain vanhaan tuttuun aivan kuin kuvitellen, ettei heillä ole edes edellytyksiä oppia mitään uutta...