maanantai 31. joulukuuta 2012

Päättyvä vuosi Jedidot-tilaston valossa

Olen tapani mukaan pitänyt rätinkiä meidän palvelutehtävistämme - joka mielestäni on osuvampi ilmaisu kuin keikka, vaikka keikka olisikin näpsäkän lyhyt määritelmä.
Päättyvän vuoden 2012 aikana Jediot on ollut 15 eri tilaisuudessa palvelemassa.
Niistä kuusi on ollut Israel-tilaisuuksia. Luvun suurta määrää selittää se, että tänä vuonna paikkakunnalla oli valtakunnallinen Israel-konferenssi, jossa olimme mukana peräti neljässä tilaisuudessa. Tosin niistä yksi oli jumalanpalvelus, jota en laskenut varsinaisiin Israel-tilaisuuksiin.
Jumalanpalveluksissa olimme musiikkitehtävissä yhteensä kolme kertaa, Israel-konferenssin aikainen mukaan lukien.
Hautajaisia oli kahdet.
Niin ikään kaksi kertaa olimme veteraanijärjestöjen järjestämässä seurakuntaillassa. 
Sitten olimme vielä Kristus-päivässä ja Sanan ja rukouksen illassa.

Saimme päättää tämän Jedidot-vuoden neljäntenä adventtisunnuntaina messussa. Lauloimme siellä VT:n tekstin tilalla David Lodenin laulun Iloitse, tytär Siion, sen sanat kun ovat melko tarkkaan sen pyhän teksti Sefanjan kirjasta. Uskontunnustuksen jälkeen lauloimme Sigval Tveitin ja Eyvind Skeien laulun, jonka A-M Kaskinen on suomentanut otsikolla "Loistaa". Ehtoollisella lauloimme Ahti Sonnisen säveltämän ja Une Haarnojan sanoittaman "Rauhaa, vain rauhaa" ja päätösmusiikkina "Taivas sylissäni". Muihin paitsi Lodenin lauluun meillä oli oma sovitus. Mainittakoon, että Häggkvistin sävellykseen - jossa on varsin laaja ääniala - tein A-osaan sopraanoille ylä-äänen, ja B-osaan altoille alaäänen. En ole vielä joutanut kuunnella (tai rohjennut), vaikka mies tallensi osan jumiksesta netin kautta. Oli kuulemma huono äänen taso, kirkon mikki särkee. Muutenkin tuo Pattijoen kirkko kaipaisi rustaamista, sakastikin on onnettoman pieni ja jäätävän kylmä koppero.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Jonkinsorttinen joulunettiradio tämäkin

Loin tänään Facebookiin tapahtuman, jolla kutsuin ystäviä ympäri Suomen kuuntelemaan 4. adventtisunnuntain messua, jossa lauluryhmämme avustaa musiikissa. Nykyisin kun on mahdollista seurata netistä "suoraa lähetystä" seurakuntamme kirkoista jumalanpalvelusten aikaan. Kyseisessä Pattijoen kirkossa pidetään jumikset tätä nykyä kahdeltatoista, joten jos ensi sunnuntaina puolilta päivin klikkaat tätä, niin pääset kuuntelemaan, luonnaako laulu. Valitset vain etusivun keskellä alekkain olevista kolmesta kirkosta Pattijoen, ja klikkaat sinertävää tekstiä "katso lisätietoja ja kuuntele jumalanpalvelus tästä".

tiistai 11. joulukuuta 2012

Harjoittelua ja harkintaa

Taannoin poikamme kummitäti kutsui meidät tuote-esittelyyn: veljensä oli tuonut näytille ugandalaisten leskinaisten tekemiä koreja, paperihelmiä ynnä muita käsitöitä. Samalla velipoika kertoi mualimankaekkeus-nimisestä pienestä hyväntekeväisyysorganisaatiosta. Ostin itselleni kolme helminauhaa ja muutaman kannellisen koriastian. Helmiä hypistellessäni tuli jo mieleeni, että näistä saisi meille mukavan yhtenäisen osan esiintymisasuun. En kuitenkaan rohjennut summissa ostaa kuutta punaista helminauhaa. Sittemmin kyselin naisilta kiinnostusta ja sitä tuntui löytyvän. Saa nähdä saanko tiistaiksi postitse helminäytteitä, joiden avulla meidän olisi helpompi valita väri. Tiistaina joka  tapauksessa kokoonnumme harjoittelemaan. Ai juu, mun täytyykin heti muistaa varata meille harjoittelutila. 

maanantai 26. marraskuuta 2012

Siionin matkalauluseurat

Eilen illalla pääsin yllättäen säestyshommiin. Emeritus kirkkoherra oli pyytänyt minua kutsumaan vietnamilaisystäviäni vierailulle ja haastateltaviksi SML-seuroihin. Heitä tulikin viisi henkilöä, joista entinen oppilaani (joka edelleen puhuttelee minua opeksi...) toimi muiden tulkkina (kun he kertoivat mm. kristittyjen vaikeista oloista Vietnamissa) ja hän myös lauloi pari laulua omalla äidinkielellään eli jaraiksi. Hän soitti lauantaina ja kysyi, voisinko säestää häntä kitaralla ja voisimmeko harjoitella ennen seuroja. Niinpä hän kävi tässä meillä sunnuntai-iltapäivällä, minä olin löytänyt soinnut Jouluyö, juhlayö -lauluun ja lisäksi hänellä oli jarainkielinen nuotti Jennifer Randolphin ylistyslauluun "I extol you" - minulle aivan uusi tuttavuus, mutta pari kertaa laulun läpikäytyämme uskaltauduin senkin säestämään.
Seuraväki oli ilmeisen mielissään vietnamilaisvierailusta.

En löytänyt laulettua versiota - paitsi saksankielisen, joka kuulosti... germaaniselta - joten linkitän kitaraversion J.R:n biisistä.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Palvelutehtäviä

Olimme viime pyhäiltana laulamassa seudun sotaveteraanien ja kaatuneitten omaisten järjestämässä seurakuntaillassa. Viime keväänähän olimme vastaavassa tilaisuudessa, ja nyt pyysivät sitten uudestaan. Kun illan jälkeen hengellisen jaoston puheenjohtaja kiitteli palvelutehtävästämme, mainitsin hänelle, että ilo oli meidän puolellamme. Kyllä nämä keikat ovat niitä mieluisimpia. Jos vaikka hitusen voimme maksaa takaisin suunnattomasta kiitollisuudenvelasta.
Lauloimme tuttuja hengellisiä lauluja: Soi virteni kiitosta Herran ja Paljon on aihetta lapsella kiittää. Lopuksi lauloimme vielä Lasse Heikkilän Viimeiset veneet.
Viimeksi mainitun laulamme sitten myös huomenna, hautajaisissa. Taas eräs Aulikin sukulainen on kuollut, ja viimekeväinen hautajaisväki oli häneltä kysynyt, voisiko se teidän lauluryhmänne tulla taas laulamaan. Huomenna laulamme lisäksi Laaksosen ja Kaskisen Ota hänet vastaan, siunaustilaisuudessa. Sieltä lähden sitten toisinlaisiin velvoitteisiin, kokousedustajaksi.

maanantai 12. marraskuuta 2012

...tai jos sittenkin joululauluja

Taannoin kysyessään meitä Kauneimpiin joululauluihin Sanna-kanttori mainitsi, että olisimme milloin vain muulloinkin tervetulleita avustamaan jumalanpalveluksiin ja eritoten messuihin. Sanottu ja tehty, hän lähetti viikonloppuna sähköpostia ja kysyi, mahtaisimmeko voida tulla avustamaan musiikissa neljännen adventtisunnuntain eli aatonaaton messuun. Pikainen kyselykierros antoi ymmärtää, että meitä olisi tällä tietoa jopa ainakin viisi pääsemässä palvelemaan, joten ilmoitin kanttorille, että tulossa ollaan.
Kun torstaina kokoonnumme harjoittelemaan ensi pyhän seurakuntaillan lauluja, samalla voisimme alustavasti tsekata lauluja messua varten. Jospa Sanna-kanttori ehtii vastata sitä ennen sähköpostikyselyyni liittyen lauluvalintoihin. 

perjantai 2. marraskuuta 2012

Ei vielä(kään) joululauluja

Sanna-kanttori lähetti sähköpostia ja kyseli meitä laulamaan kirkkoon joko Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen 9.12. taikka aattohartauteen. Innostuin oitis ja kiitin kutsusta todeten, ettemme olekaan pitkiin aikoihin päässeet laulamaan joululauluja - tarkoittaen, että on mennyt useampi joulu ilman, että meitä on tarvittu minnekään palvelemaan, lukuun ottamatta viime joulua, jolloin tämä samainen Sanna pyysi meitä jumikseen pikkupaaston aikana.
Sattui vain niin, että tänä vuonna kahden kirkon KJL-tilaisuudet ovat samana ehtoona johtuen siitä, että ison kirkon vakiintuneena KJL-sunnuntaina siellä sattuu olemaan Isokosken konsertti, joten kauneimmat joululaulut oli siirretty samaan iltaan pikkukirkon kanssa. Niinpä yli puolet jedidoista on jo varattuna sinne isolle kirkolle kuoron kanssa palvelemaan. Eivät aikoneet ehtiä kahteen tilaisuuteen, vaikka toinen alkaakin pari tuntia toista aikaisemmin.
Ilmoitin sitten kanttorille pahoitteluni, kun emme pääsekään. Hän ehtii vielä kysellä jonkun muun porukan sinne laulamaan. Ja toki pääasia onkin, että ihmiset pääsevät laulamaan joululauluja täysin rinnoin ja sydämen kyllyydestä.
Ei muuten ollut puhetta, lupautuisivatko jedidot-kumppanit aattohartauteen... Rohkenen epäillä.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Saila Seurujärvi trio

Kesäkuun alussa Pattijoen kanttori kehoitti meitäkin kutsumaan ihmisiä tulossa olevaan kirkkokonserttiin. Toki niin teinkin, loin mm. facebookiin tapahtuman ja lähetin kutsuja. Kovin laihoin tuloksin, mutta hyvä niin, koska sillä kertaa konsertti jouduttiin perumaan sairastapauksen vuoksi, ja tilalle saatiin lyhyellä varoitusajalla Nina Åström. Samassa lehtijutussa, jossa kerrottiin ohjelmamuutoksessa, kerrottiin myös, että Saila Seurujärvi trio yrittäisi uudelleen Pattijoelle tuloa syksyllä.
Tänään oli se päivä. Jälleen koetin kutsua ihmisiä sekä facebookin kautta että sähköpostein. Pari ihmistä sentään reagoi sähköpostiviestiini siitä kiittäen, ja yksi kollega oli vastannut facebook kutsuun "ehkä". Ilokseni hänet sitten urkuparvella näinkin miehensä kanssa. Mutta 76:sta sähköpostini saaneesta kirkossa oli about kaksi, ja toinen niistä oli edellämainitun kollegan mies...
Kuitenkin kaikitenkin, minusta riippumatta kirkko oli täynnä ja ilta oli juuri niin ihana kuin se aina kyseisen trion konserteissa on ollutkin.

 Anni Kaisa Karola, Saila Seurujärvi ja Lasse Heikkilä ovat aloittamassa huikean hienoa ja puhuttelevaa sessiotaan.
Soitinarsenaalia: kitaroita, lapinrumpu, viulu, harmonikka, triangeli, chimes, kulkuset (Lassen lapikkaiden nilkoissa), lautanen, tamburiini (jota Lasse soitti niin ikään jalallaan, samalla kuin käsin triangelia ja lautasta) ja ehkä eksoottisimpana puulaatikko. Lasse on mestari puunhakkaaja!

Unettoman yön paino ja vatsasäryt unohtuivat Taivaan Isän musiikkiterapiassa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tulikaste

Otsikon lainasin nuorimmalta jedidalta. Kun kysyin tänään Israel-illan jälkeen Arjan tunnelmia, hän vastasi, että tulikaste on ohi.
Olen tänään ollut aamusta asti liikkeellä. Messu ja seurat. Sitten Interfloran kautta kotiin kolmen jälkeen. Melkein kaksi tuntia ennätin kotona vanheta, ennen kuin nousin uudelleen fillarin selkään. Mutta olin unohtanut puhelimen hiljaiselle. Vasta liikkeelle lähdettyäni huomasin kännykkäviestin yhdeltä sairastuneelta jäseneltä. Siinä vaiheessa ajattelin, että pakotamme Tertun laulamaan kanssamme, vaikka ääni painuksissa, otetaan kolmen laulun sijaan vain kaksi. Mutta ei tertusta irronnut oikein pihaustakaan, joten meitä oli sitten kolme laulamassa. Liisa ehdotteli, että laulettaisiin vain yksiäänisesti, mutta päädyttiin sitten kompromissiin, ekat säkeistöt ja säkeistöjen alut yksiäänisesti. Homma pelitti sillä kurin.
Mutta mutta. Paikalla oli emeritus kanttori säestämässä yhteislauluja. Ihmettelin, miksi meitä ylipäätään oli kysytty mukaan. Kanttori olisi varmaan pyydettäessä soittanut jotain ihanaa pianolla. Minusta on resurssien tuhlaamista haalia samaan iltaan enempää kuin yksi muusikko tai musiikkiryhmä.

Seuraava sovittu palvelutehtävämme on marraskuun kolmantena sunnuntaina, veteraanijärjestöjen ja seurakunnan yhdessä järjestämä seurakuntailta. Se on sellainen palvelutehtävä, jonka koemme tärkeäksi. Jos sillä tavalla voimme osoittaa kiitollisuutta ja kunnioitusta niitä uhrauksia, joita sotien aikana annettiin isänmaan puolesta.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Lokakuun lauleskeluista

Uusi jäsenemme ei päässyt mukaamme torstai-illan koitokseen, mutta huomenna Israel-illassa hän on messissä, jHs.
Kovasti kuulemma olisi Pirkko Jalovaara toivonut, että "ne laulajat voisivat olla loppuun saakka", mutta Marko oli pitänyt puoliamme sakastissa. Lauloimme yhden laulun Veikon puheenvuoron jälkeen ja lisää rukouspalvelun alettua. Välillä kanttori-Jouni lauloi yhden laulun ja sitten me jatkoimme vielä muutamalla, varttia yli yhdeksään saakka. Sitten viittoilin Markolle alakertaan, että "finito", ja hän riensi laittamaan cd-soittimen soimaan. Aivan kauniilta ja sopivalta kuulosti Simo-Pekan herkkä laulu. Pakkasimme kimpsut ja livahdimme pimeään iltaan. Ilta oli jatkunut kuulemma puoli yhteentoista saakka. Huh! Onneksi lähdimme ihimisten aijoos. Ja silti olin perjantaina työpäivän jälkeen kuitti ja ventti.
Marko oli suloinen ja lähetti sähköpostitse vielä kiitokset: "Oli taas tosi kiva kun olitte paikalla soittamassa ja laulamassa :) "
Huomenna toivon mukaan on Tertullakin jo ääni paremmassa kunnossa. Hänkään ei pystynyt olemaan mukana torstaina, joten meitä oli urkuparvella neljä naista. Siksi jouduimme hieman mulkkaamaan seisomajärjestystä, kun Aulikki lauloi yksin alaääntä. Tuntui oudolta laulaa muualla kuin äärivasemmalla, mutta alakertaan oli kuulemma kuulostanut silti aivan hyvältä.
Huomenna vuorostaan Aulikki on poissa kuviosta, hyväntekeväisyysmatkalla itärajan takana. Kokoonnumme tuntia ennen tilaisuutta sillä porukalla, joka nyt sitten sattuu pääsemään paikalle. Kolme laulua on varattuna.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kevennys

Jedidot pyydettiin laulamaan naistenpäiville Kultalaan, mutta emme luvanneet tulla, kun ne ovat syysloman aikaan.
Mutta onneksi ovat sentään saaneet sinne  Nina Åströmin...

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Uutisentynkää

Tiistai-iltana kokoonnumme jälleen harjoittelemaan, ja silloin mukaan pitäisi tulla yksi lisää. Jänskää...

Eilen luin seurakuntapalstalta, että Jedidot on mukana Israel-illassa 14.10. Kai se sitten on, kun ihan lehden päällä ilimootetahan. Tässä taisi taas toteutua se, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Viimeksi harjoitellessamme koetin kysellä, milloinkahan meiltä odotetaan vastausta tuohon Israel-illan laulupyyntöön. Mutta se asia jäi sinälleen. Eipä tarvitse enää funtsia, olemmeko menossa vaiko emmekö.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Huomenna harkat ja harkintaa

Tiedustelin ystävättäriltä mielipiteitä, alkaisimmeko mekin harjoitella enemmän tai vähemmän säännöllisesti joko kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa, lähinnä voidaksemme kerätä vähitellen uutta ohjelmistoa, etä olisi sitten taas, mistä ottaa, jos ja kun kutsu käy. Ehdotus sai kannatusta.
Huomenna sitten kokoonnumme ensimmäisiin säännöllisiin harjoituksiin :)
Samalla mietimme, mitä vastaamme niihin kutsuihin, jotka saimme maanantaina: Israel-ilta Raahessa 14.10. ja sanan ja rukouksen ilta Pattijoella isänpäivänä 11.11. Se "Jarkko Pilovaaran" juttu on myös edelleen ratkaisematta, Markosta ei ole kuulunut mitään. Mahtaakohan hän pitää jo sovittuna, että olemme tulossa? Vai onko löytänyt muita halukkaita musikantteja? Voisi kait häneltä kysäistä sähköpostitse.
Niin, ensi kesän Uusheräyksen kesäseuroihin 26.-28.7.2013 kävi jo kutsu myös. Koskapa minut pyydettiin mukaan kesäseurojen ohjelmatoimikuntaan, niin voin välittää naisten toiveita eteen päin: kuinka monessa tilaisuudessa laulaisimme, minä päivinä yms.
 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kuva Shalom-lehdessä

Otin Helsingin reissulle junaan matkalukemiseksi kaikki lehdet, jotka perjantaina oli postilaatikkoon jaettu: Opettaja, KD, Kauhajoki-lehti ja Shalom. Viimeksi mainitussa oli juttua ja kuvia taannoisesta kesäkonferenssista. Löytyi myös Ritva Rädyn  nappaama kuva Jedidoista laulamassa lauantain päivätilaisuudessa. Silloin emme tosin olleet koko porukalla koolla, Annu puuttuu kuvasta.

Lehtikuvasta skannattuna laatu ei ole järin häävi.

torstai 13. syyskuuta 2012

Pähkäillään

Tulipa siihen paljon ä-kirjaimia. Sitä tässä naisten kanssa nyt fundeerataan, että aletaanko Jalovaaraa. Viime pyhänä sakastissa ollessamme puolisoni kanssa valmistautumassa tekstinlukuun Marko-pappi kertoi, että kun Jarkko Pilovaara tulee 11.10. niin voisiko Jedidot olla silloin mukana. Multa meni täysin yli, kysyin tosissani, mikäs se tällainen tapaus oikeastaan on.No, sananväännöshän se. Kerroin rehellisesti ja mieheni kuullen, että viime kerralla ilta jatkui ja jatkui niin pitkään, että armaani oli aika kärmeissään, kun viimein palasin kotiin kirkosta. Niin että voisi kysyä ensin mieheltäni.
Oikeastaan tuossa illassa ei mietitytä pelkästään se, että siellä menee myöhään. Sehän on järjestelykysymys, voitaisiin vaikka pyytää, että kanttori jää soittelemaan loppuillaksi ns. alttaripalvelun ajaksi. Mutta, mutta...

perjantai 7. syyskuuta 2012

"Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen"

Löysin ensimmäisestä blogistani postauksen, jossa olin luvannut kertoa jotain johdatuksesta, jota Jedidot-Liisa oli kokenut tähän lauluryhmään tullessaan. Jedidoilla oli sellainen tilanne, että lopettaneiden tilalle koetettiin haeskella uusia laulajia. Samaan aikaan Liisa oli tykönään miettinyt ja rukoillut, miten ja minkä kanavan kautta hän voisi olla mukana seurakunnassa ja sen työssä. Kun sitten Saila oli kysynyt häntä kanssamme laulamaan, pyyntö oli tullut juuri oikeaan aikaan. Kysyntä kohtasi tarjonnan, ja Liisa koki johdatusta.
Löysinpä toisenkin vähän nuoremman postauksen, jossa olin kirjoittanut johdatuksesta myös siinä, miten toistaiseksi tuorein jäsenemme Annu tuli mukaan. Tohdin sanoa, että toistaiseksi, kun kuulin huhua, että jollakulla Jedidoista olisi mielessään joku uusi mahdollinen jäsen joukkoomme. Nähtäväksi jää. Joko taas johdatusta.

tiistai 28. elokuuta 2012

Lauluista ja lomasta

Eilen sairasvuoteellani torkkujen välissä - ja parit sudokut ja muita ristikoita ratkottuani - selasin muutamia nuottikirjoja, sillä silmällä. Kirjastosta lainassa olevasta Jaakko Löytyn virsikirjasta löytyi montakin mukavaa, ehkä jokunen myös omista vanhoista Messulauluja ja Tuomaslauluja -kirjoista. Mutta Pekka Simojoen viimeisin(?), vuodelta 2008 oleva Juhlien juhla: uuden vuosituhannen lauluja on kyllä ollut pettymys ja miltei vikaostos. Minusta näyttää, että siinä on ollut ohjenuorena "ei laatu vaan määrä". Pitkälti toistasataa laulua, tarkemmin sanottuna 120, mutta vain jokunen, ehkä kymmenkunta sellaista, jotka kelpuuttaisin ohjelmistoomme.
Vähän vaikuttaisi nyt siltä, että ne lokakuiset naistenpäivät jäävät meiltä väliin. Itseni lisäksi toinenkin laulaja on todennäköisesti muissa maisemissa syyslomalla. Oma reissaamiseni varmistui tänään, kun kuulin juuri erään lapsuudenystävän olevan tulossa käymään tuolloin syysloman loppupuolella kotiseuduillamme, ja hän oli toivonut tapaavansa meistä sisaruksista ja serkuksista mahdollisimman monta.

tiistai 21. elokuuta 2012

Ja vielä kerran konffasta

Minä en muistanut taikka kehdannut käyttää kameraa kesäkonferenssin aikana kuin vasta sunnuntaina, mutta silloinkin tuli räiskittyä ala-arvoisia kuvia. Onneksi mies tuli kameroineen paikalle, saatiin vihdoin meistäkin sellainen potretti, jossa koko tämänhetkinen vahvuus: Annu, Terttu, Liisa, Saila, Aulikki ja Aila.


Sunnuntain päätöstilaisuudessa lisäksemme esiintyi myös Ben Yosefin sisarukset Ruhama ja Naomi, joita sain kunnian säestää. Lauantaina olimme ehtineet yhdessä harjoitella sitä yhtä laulua, johon tuli säestys. Tyttöjen äiti on suomalainen, ja vanhin tytär puhuukin sujuvaa suomea. Hän on tälläkin hetkellä Suomessa töissä, sukuloimassa ja oppimassa kieltä. Hän kertoi minulle, että päästyään kolmivuotisesta armeijapalveluksestaan hän halusi lähteä paikkaan, joka olisi hiljainen ja kaukana. Siis Suomeen.
  

Tänään sain sähköpostia, jossa kyseltiin Jedidoja lokakuulle Kultalan naistenpäiville. Saappa nähärä.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Israel-konferenssin jälkeen

Superviikonlopun jälkeen olisi ollut mukava saada jäädä vielä hetkeksi kesälomalle toivuskelemaan, mutta koulutyö alkoi heti maanantaina. Niinpä en ole oikein ehtinyt saati jaksanut vielä kirjoittaa mitään konferenssiviikonlopun annista. Nyt kuitenkin rustaan jokusen rivin.
Sapattiaterian alussa lauloimme Jukka Salmisen Sapatti-laulun, koska se sopii ko. tilanteeseen - eikä juuri sitten minnekään muualle. Aivan mukavasti aterialle oli tullut ihmisiä, vaikka enemmänkin olisi mahtunut. Sali ei ollut tupaten täynnä. Oli tilaisuus myös jutella aivan uusien tuttavuuksien kanssa. Krekilän Veikko lauloi aterian jälkeen ohjelman lomassa, samoin me loppupuolella vielä kaksi laulua: "Rauha suur", jonka David Loden on tehnyt Ps. 119:165 jakeeseen sekä Hillel Tokazierin lähettämän laulun "Hyvä on kiittää".
Lauantain avajaistilaisuudessa meitä oli kolmekin eri esiintyjää: Veikko Krekilän ja Jedidojen lisäksi Antti Kärsämä. Tilaisuuden jälkeen oli mukava jututtaa Anttia. Hän kertoi laulavansa myös mm. israelilaista maallista musiikkia. Kysyin heti, että hän on varmaankin siinä tapauksessa laulanut sitä erästä Israelin euroviisua "Chai chai chai am Israel chai". Oli kuulemma laulanut... Itse kuulin sen Israelin matkalla bussin radiosta, yritin epätoivon vimmalla löytää ko. biisiä lentokentän musiikkimyymälästä, ostinkin pari cd:tä laihoin tuloksin. Mutta kiitos Internetin ja youtuben, olen löytänyt kaipaamani ja ihastelemani biisin sieltä:


Saatanpa myöhemmin vielä jatkaa jotain konferenssikuulumisia.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Yhdet vielä ja sitten konffa

Huomenehtoolla pidämme vielä yhdet harjoitukset Israelin Ystävien kesäkonferenssia varten. Tapuliin emme enää tänä kesänä kokoonnu, sillä tapulikahvio oli sunnuntaina viimeistä päivää auki. Varasin harjoitustilaksi Ollinsaaren seurakuntakodin salin.
Terttu oli saanut postitse Hillel Tokazierilta yhden laulunsa nuotin, jonka hän toivoi meidän laulavan ("Hyvä on kiittää"). Tein siihen kakkosäänen, jonka Aulikki ehtii huomenna oppia.
Äsken vähän tuumailin lauluvalikoimaamme sillä silmällä, mitkä biisit sopivat keskenään pareiksi. Ohjelmistoa olemme päättäneet kuitenkin muuttaa jumiksen vastausmusiikin osalta. Eri tuuli jätetään johonkin toiseen tilanteeseen.
Enemmän kuin omat esiintymisemme minua taitaa hirvittää mahdollinen säestäjän homma. Ei sentään mitään yhteislaulujen pianolla säestystä, mutta Ruhamaa pitäisi säestää. Siihen riittänee kitarakin. Täytyisi vain jostain löytää aikaa hänenkin kanssaan harjoitella - siitä huolimatta, että jonkin verran minun pitäisi konferenssiviikonlopun aikana ennättää valmistautua koulun aloitukseenkin.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Harjoitus tekee... hyvää

Olimme tänään koolla tapulikahviossa kokoamassa ohjelmistoa ja harjoittelemassa lauluja Israel-konferenssia varten. Siitä kahvikonsertti-ideasta päätimme, ettemme yritä saada sitä toteutettua vielä tänä kesänä. Mutta hyvä idea jäi hautumaan, ja jos Herra suo, niin ensi kesänä sitten pidetään kahvikonsertti kirkkokahvien yhteydessä tapulilla ainakin kerran.
Konffaa varten saimme kuitenkin mukavasti lauluja kasaan ja työn alle. Vaikkakin meidän osallistumisemme aikaisemmin ilmoitetusta on nyt laajenemassa. Laulanemme neljässä eri tilanteessa, ja joka keikalle puetaan eri kledjut... Sapattiaterialle riittää hyvin pari laulua, koska siellä on laulamassa myös Krekilän Veikko. Sinne koetetaan löytää vaatekaapeista jotain Israel-henkisiä rimssumekkoja. Lauantaina on avajaiset klo 10, sinne puetaan Haminan lähetysjuhlien huivit ja sen sävyihin sopiva vaatetta sen mukaan, mitä kenelläkin sattuu olemaan. Esimerkiksi viimevuotisten evankeliumijuhlien talkoopaidan vihreä on juuri samaa kuin huivissakin. Sunnuntain jumikseen laitetaan ne Sailan tekemät ponchot. Laitoin juuri liturgille sähköpostitse lauluehdotuksemme jumiksen vastaus- sekä päätösmusiikiksi. Toivottavasti kelpaavat. Sunnuntain päätöstilaisuuteen pukeudumme sinikirjavaan afrikkalaistunikaan ja valkoisiin housuihin/ hameisiin.
Tiistaina kokoonnumme tapuliin uudelleen harjoittelemaan. Jumiksessa lauletaan perussuomalaista gospelia - mikäli papille passaa, niin Heikkilän Eri tuuli ja Löytyn & Kaskisen Askeleissasi kulkea saan. Muissa tilaisuuksissa lauletaan sitten enimmäkseen heprealaisia, joista suurimmassa osassa on sanat suomeksikin, joten laulamme ne molemmilla kielillä. Ei tarvi sitten sen kummemmin selittää.  

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Aino-kuoro

Välillä jotain aivan muuta kuin Jedidoja. Viime talvena luin Lähettäjä-lehdestä, että Uusheräyksen kesäseuroja varten halutaan perustaa kuoro, jollainen aikanaan toimi Kalajoen opiston yhteydessä ja jonka johtajana oli Aino Torvinen. Minä ilmineerasin Kaleville, että kuoro kiinnostaisi. Niinpä hän toimitti minullekin nuotit neljään lauluun. Eilen sitten hän soitti ja kysyi pääsisimmekö mieheni kanssa harjoituksiin keskiviikkoiltana tuohon naapuriin. Niinpä olemme sitten tänään pitkin päivää pimputelleet nuoteista alttoa ja bassoa. 

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Tapuli

Taas on jotain vallan uutta kiikarissa. Tai oikeastaan idea vasta idullaan. Tulin maininneeksi kirkkokahveilla tapulissa naisille, että olemme tulossa sinne harjoittelemaan. Siitä oli Eilan päässä syntynyt ajatus kahvikonsertista tapulin pihamaalla. Katsotaan, syntyykö ideasta jotain jo tänä kesänä. Tapulikahvio on auki 5.8. saakka. Pienimuotoinen konsertti voisi olla mukava päätös lähetyskahviokesälle.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Harkat tulossa

Viikon päästä kokoonnutaan harjoittelemaan, yhteinen vapaailta löytyikin sitten aika kivuttomasti. Toivotaan vielä, ettei kenellekään tule mitään estettä. On hyvä saada homma alulle. 
Menemme harjoittelemaan tapuliin. Varaan sieltä itselleni perjantaiksi päivystysajan, niin tulee monta kärpästä yhdellä iskulla. On minulla siinä sellainen taka-ajatuskin, että jos muutkin naiset innostuisivat vielä päivytyksestä. Aulikkihan siinä hommassa on ollutkin viikottain.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Pikkuhiljaa nitkahdellen

Elokuu lähestyy vääjäämättä. Ja koska heinäkuun loppu ja elokuun alku mulla menee reissatessa, on täytynyt nyt jo koettaa polkaista käyntiin jotakin tulevan Israel-konferenssin hyväksi. Kyselin s-viestissä laulajattarilta, milloin heille passaisi harjoittelu, mutta toistaiseksi vasta Terttu on vastannut kysymykseeni (hänelle kuten itsellenikin sopisi tässä vaiheessa aika kuin aika). Tänään sain sentään kysyttyä kirkkoherran virastosta, onko sunnuntain 12.8. jumis Saloisissa messu vai sanajp, ja sain jo sieltä vastauksenkin. Se on sanajp ja liturgina Kimmo. Hyvä tietää, ei tarvitse yritää haeskella ehtoolliselle lauluja, vaan maksimissaan kaksi laulua riittää musiikkiavustamiseksemme: vastausmusiikki ja joko alku- tai päätösmusiikki.
Ennen kuin lähetin s-postia khranvstoon, olin jo ehättänyt selailla laulukansion lävitse koettaen haeskella jumiksen etsikkoaika-aiheeseen sopivia lauluntekstejä. Löysinkin neljä, mutta kaksi niistä sellaisia, joita emme ole aiemmin harjoitelleet saati laulaneet. Voi hyvin olla, että ne hylätään heti kättelyssä. Paljon helpommalla pääsisin, jos sen kummemmitta etsimisittä ja miettimisittä ehdottaisin suoraa päätä niitä lauluja, joiden tiedän varmasti saavan kannatusta. Mutta amatööriylpeys ei anna periksi. Jos on kerta jokin aihe, niin laulut voisivat jotenkin liipata sitä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Israel-konffa 2012 Raahessa

Nyt lienee sitten tulevan Israel-konferenssin ohjelma suurin piirtein tiedossa. Toki edellisessä Shalom-lehdessä oli jo alustava ohjelma, mutta siitä puuttui Jedidot. Sain sisäpiirin tietoa, jonka mukaan Jedidot laulaa konferenssin aikana seuraavissa tilaisuuksissa:

Pe 10.8. klo 18.00  Sapattiateria Raahen seurakuntakodilla
Su 12.8. klo 10.00  Jumalanpalvelus Saloisissa

Jumikset ovatkin aina olleet suosikkipalvelutehtäviäni. Kyseisen pyhän jumisotsikko on "Etsikkoaikoja", ja kunhan lukaisen tekstit, niin eiköhän tuohon lauluja löydy. Tietäisi vain vielä, että onko messu vai sanajp.

Meidän kuulemma kannattaisi kuitenkin harjoitella varalta pari ylimääräistä biisiä, jos sattuu jotain perumisia tms. Eipä olisi eka kerta, kun olisimme paikkaamassa. Paikkooporukka on toinen nimemme.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Vaatteetko on mun aatteet

Kerran kauan sitten, kun naisten lauluryhmä oli vielä nuori, me yritimme löytää sille sopivan nimen. Kun sitten nimi viimein saatiin, tulikin seuraavaksi hakusalle yhtenäinen esiintymisasu.
Aluksi mietitittiin sellaista mahdollisuutta, että hakisimme jokainen itsellemme alennusmyynnistä tietyn paidan tai tietyn mekon. No, minä olin sukkela ja kävin ostamassa sekä sen kukallisen lyhythihaisen kellertävän paidan että siniruudullisen kesämekon. Mutta siihen se ajatus sitten taisi jäädä. Nyttemmin olen hankkiutunut eroon siitä puserosta, koska siitä oli aina niin kova silittäminen, eikä se oikein hyvin edes istunut, tuntui luistavan pois päältä.
Siksi sitä ei ole mukana kuvassa, johon yritin koota hankkimiamme kostyymeja. Ruutumekon (äärivasemmistossa) otin kuvan mukaan, vaikkei se koskaan ole ollutkaan esiintymisasunamme.
Joku tunsi ompelijan, jolla me sitten teetimme tummansiniset liivimekot. Jokainen vuorollaan kävi otattamassa mitat itsestään. Kangas oli erittäin hyvälaatuista, ainakin se on kestänyt ja pysynyt hyvännäköisenä, vieläpä silittämättä siistinä, mistä annan mille tahansa kankaalle täydet pinnat. Ainoastaan yhden pikkuharmipuolen havaitsin mekossa männä talvena: kissinkarva tarttuu siihen lahjakkaasti. 
No, nyttemmin on kuitenkin käynyt niin, etteivät vaivalla ja kovalla rahalla teetetyt mekot sovi eli mahdu enää kaikille esiintyjillemme.

Otsakuvasta onkin jo ennestään tuttu tuo äärioikealla oleva afrikkalaismekko, josta meidän ei tarvinnut pulittaa mitään, koska lähetyssihteeri teetti ne erästä lähetystilaisuutta varten eräällä lähetystyöntekijällä, joka oli tuonut kankaan mukanaan. Olemme sittemmin korvanneet vähin erin saamamme mekot palvelemalla muissakin lähetystilaisuuksissa. Äärimmäisen kaunis asu, mutta siinäkin pusero tahtoo jotakuta rintavampaa puristaa, joku toinen taas ei mielestään osaa pukea hametta oikein saati kävellä se yllään :( mistä syystä asu on ollut mielestäni kuitenkin turhan vähällä käytöllä.
Liivimekon edessä on muistaakseni Israelin Ystävien t-paita, jossa on kuva ja teksti (hepreaksi) aiheesta "Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä". Israel-tilaisuuksissa, erityisesti sapattiaterialla olemme välillä kuitenkin pukeutuneet milloin mihinkin lainamekkoihin, joiden olemme kuvitelleet olevan Israel-henkisiä.
Monenlaisia huivejakin olemme tulleet hankkineeksi, yhdet romanialaiset huivit lahjoitti Dalia-ystävätär (minun oli tuo vaaleanturkoosi hapsullinen). Israelin Ystäviltä on ainakin hommattu nuo toiset huivit, siniset pienikuvioiset. Saila ja Aulikki tulivat Haminan lähetysjuhlilta mukanaan vielä nuo keltasiniset huivit, joissa Haminan asemakaava, 5€.
Unohdin yhteispotretista pontson, joihin Saila hankki kankaat ja jotka hän ompeli meille pientä korvausta vastaan. Niitä on kolmea eri väriä, kaksi kutakin, minun on vihreä, joten ei se olisi oikein sopinutkaan samaan kuvaan noiden sinivoittoisten asujemme kanssa. Otin siitä sitten vielä kömpelösti penkillä levitettynä yksityiskuvan, mukana minun tekemäni salomoninsolmuhuivi, jollaiset virkkasin muillekin naisille.
Toisinaan harjoitusten yhteydessä joku muistaa kysyä pukukoodia (se ei tule yleensä ensimmäisenä minulle mieleen). Usein on sovittu jostain väristä, tumma alaosa tms. Ei kai sitä sen kummempaa tarvitakaan, jos ei senkään vertaa. Onko pukeutumisen tarkoitus saada ihmisten huomio pois mahdollisista puutteista esityksessä?
Kun naiset tulivat harjoituksiin yllättäen tuon viimeisimmän hankinnan - lähetysjuhlahuivin - kanssa, minulle tuli jo mieleeni, että pitäisikö kysyä, ruvetaanko rekisteröidyksi yhdistykseksi, jos kerta rahan kanssa pelataan näinkin usein. Ainakin kokouksissa voitaisiin yhdessä päättää hankinnoista (mikä ei välttämättä olisi helppoa: vaikea löytää värejä ja kuoseja, jotka miellyttäisivät edes kahta saati kuutta naista). No, oikeasti, mä en kuitenkaan aio olla mukana Jedidot ry:n hallituksessa, enkä edes jäsenenä.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Hilja haudan lepoon

Oli uskomattoman kaunis, aurinkoinen ja lämmin hautajaispäivä. Kappeli alkoi olla jo täynnä, kun saavuimme Liisan kanssa. Takana oli vielä tilaa, ja kohta liittyi Sailakin seuraan. Sitä ennen jo huomasimme hautajaisväen joukkoon liittyvän laulullaan erään pikkulinnun, joka oli tehnyt pesän ilmanvaihtoluukkuun ja kävi vähän väliä syöttämässä poikasiaan.
Meitä hiukan epäilytti, tuleeko laulamisestamme mitään, kun omaisten suru ja kaipaus koskettavat. Onnistui se kuitenkin. Lauloimme kappelissa Laaksosen "Ota hänet vastaan" ja Kaleniuksen "Kun joku on lähellä Jeesusta". Siinä oli jo sitten Aulikkikin mukana laulamassa. 
Haudalla lauloimme kolmiäänisesti virren 555, Aulikin lisäksi siskonsa Heli lauloi kanssamme. Loppujen lopuksi myös saattoväki yhtyi virteen. Hautauksen jälkeen Saila joutui lähtemään töihinsä, mutta me Liisan kanssa jatkoimme vielä muistotilaisuuteen. Siellä lauloimme vielä kolme laulua, Simojoen Tartu käteen Jumalan, Belhun Voi Hänen rakkauttaan ja Heikkilän Viimeiset veneet. Ja vähän esilauluhommiakin oli, koska kanttorin sijainen ei pystynyt jäämään muistotilaisuuteen.
Kaunis, kodikas ja puhutteleva tilaisuus.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Ohjelmaa illaksi

Tänä iltana kokoonnutaan Aulikin luokse harjoittelemaan hautajaisia varten. Pitäisi alkaa etsiskellä lauluvaihtoehtoja. Aulikilta tuli kylläkin jo yksi ehdotus: Ota hänet vastaan, jonka lauloimme myös hänen isänsä hautajaisissa, muistaakseni 2004. Dalia-viulisti oli silloin mukana.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Surusanoma

Koskaan ei voi tietää, milloin kutsu käy. Nyt tuli iäisyyskutsu Jedidot-ystävättäremme Aulikin äidille. Aulikki puolestaan kutsui meitä hautajaisiin laulamaan. Toki haluamme silläkin tavoin ottaa osaa suruun ja kunnioittaa vainajan muistoa. Aulikki saa valita laulut, ja laulaa mukana mikäli pystyy.


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kohti kesälomaa ja kesäkonferenssia

Kevään viimeinen palvelutehtävä oli Kaatuneitten muistopäivän iltana. Meitä kertyi juuri se neljä, jonka sain silloin alun alkaenkin kokoon haalittua. Lauluja oli tukku tyrkyllä, kaksi piti pystyä valitsemaan. Toinen oli jo lyöty lukkoon, Siionin Kanteleen versio Paimenpsalmista "Ei silloin mitään puutu", tutulla "On kesän kirkas huomen"-sävelellä. Lopulta päädyimme laulamaan toisenkin psalmin, Korkeimman suojassa, psalmi 91, josta siitäkin on olemassa useampi sävelletty versio. Me olemme laulaneet Simojoen Pekan laatimaa versiota.
Kahvipöydässä istuimme emeritus kirkkoherran ja rouvansa seurassa. Rouva menetti sodassa isänsä, jota ei koskaan ehtinyt nähdä. En kehdannut kysellä, miten hän kokee/ jaksaa tämän vuosittaisen kaatuneitten muistopäivän. Itselläni oli silmät hellinä päivän itkuista.
Ilta oli mukava ja keväinen, oltiin jo helluntain odotuksen tunnelmissa. Olisimme kuulemma toistekin tervetulleita laulamaan.
Nyt saan jättää kitaran pitkäksi aikaa koteloonsa. Seuraava sovittu koitos on elokuussa Israel-konferenssissa, joka järjestetään täällä 10.-12.8. Toki sitä ennen täytyy kokoontua harjoittelemaan.
Kuoron osaltakin alkaa ihan kohta kesäloma. Tänä helluntai-iltana kirkkokuorollamme on kevätkonsertti, joka on kevätkauden viimeinen rutistus, ja toivon mukaan loppuhuipennus. Konsertiin on vapaa pääsy, mutta siellä on mahdollisuus antaa uhrilahja kolehtiin Yhteisvastuun hyväksi. Luultavasti ei kuitenkaan ns. haavikeräystä vaan kori ovensuussa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Mennyttä ja tulevaa

Selvittiinhän siitä, vaikkei meitä ollut sapattiaterialla laulamassa kuin se minimi neljä henkeä ja vaikka mua hirvitti, pelotti ja jännitti esiintyä pianovirtuoosin kuullen. Ja aina mulla on pikkuisen orpo ja epävarma olo, jos laulan yksin kakkosääntä. Kauheasti janotti laulujen (ja suolaisen ruuan, mm. 19 paprikatäyteoliivin) jälkeen, niin kysyin pöytäseurueeltani, kehtaanko hakea itselleni vettä kesken Eskon loppupuheenvuoron. Antoivat luvan, niin menin, ja toin Hillelillekin lasiin täytettä. Hän oli ystävällisesti näyttänyt meille peukkua ylöspäin, kun tulimme laulamasta. 
Jo ennen kuin olimme tuosta keikasta selvinneet, meitä oli kysytty jo seuraavaan. Keskiviikkoiltana kuoroharjoitusten jälkeen sain puhelun veteraaniveljeltä, joka pyysi meitä Kaatuneitten muistopäivänä veteraanijärjestöjen, kaatuneitten omaisten ja koko seurakunnan yhteiseen seurakuntailtaan. Ja koska hänen piti sitä varten saada ilmoitus valmiiksi laadittua, niin hänen piti saada minulta heti vastaus, ilman että pystyin kyselemään yhtään ketään muita naisia, passaako heille. Otin riskin ja lupasin meidän tulevan jollain kokoonpanolla. Oli sellainen olo, etten hennonut kieltäytyäkään. Sotaveteraaneilta en voisi kieltää tuollaista pientä palvelusta. Ja kaikeksi onneksi sain heti seuraavana päivänä jo kolmelta naiselta sähköpostikuittauksen, että ovat käytettävissä tuolloin. Ainakin se minimi olisi siis jälleen koossa, ellei tule mitään häihäräppiä.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Nuorin jedida

Olimme vapunaattona lauluharjoituksissa yhden jedidan kotona. Siellä oli myös yksi yövieras, mummun kulta, joka oli päättänyt tulla yökylään. Kun minä vielä virittelin kitaraa, viisivuotias tyttö kantoi eteemme olohuoneen pöydälle täyssylillisen pehmoleluja, jotka asetteli siihen riviin. Mummu ei oikein ymmärtänyt, miksi ne lelut siihen piti kärrätä, mutta kyllä mä heti hokasin, että saimme kunnianarvoisan ja arvovaltaisen yleisön. Eikä siinä vielä kaikki. Yleisön asetuttua paikalle tyttö raahasi olohuoneen lattialle vielä vaaleanpunaisen hellokitty-merkkisen metrisen flyygelinsä. Flyygelisäestys olikin meille hyvää totuttelua. Ties vaikka perjantaina saisimme maestro Hilleliltä flyygelisäestyksen?
Tapasin viisivuotiaan vielä tänään uudestaan yhteisvastuun vappulounaalla. Kun istuimme juttelemassa tuttavapariskunnan kanssa, mummu tuli tyttärentyttärensä kanssa luokseni ja sanoi, että he ovat lähdössä, mutta he eivät voineet lähteä, ennenkuin tyttönen käy sanomassa minulle "heippa". Hurmaavaa!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Hillel-ylläri

Tuota nuon... lähetin justihinsa naisille sähköpostitiedustelun, jotta kiinnostaisiko keikka vuotuisella sapattiaterialla, kun nyt siellä olisi meille tarjolla ihan hyvä lämmittelybändikin... Hillel Tokazier...

Jää nähtäväksi, tohditaanko nousta samoille lauteille. Jospa sittenkin me olisimme se lämppäri.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Oi saavu toukokuumme

Tänä iltana on jo huhtikuun sanan ja rukouksen ilta. Seuraava onkin sitten jo toukokuussa. Tajusin pari päivää sitten, että toukokuu on jo kovin lähellä, kun meitä kysyttiin siihen seuraavaan sanan ja rukouksen iltaan, joka olisi äitienpäivänä. Laitoin kyselyn menemään naisille, kuinka lie äitienpäivävieraita tuolloin itse kullakin. Itselläni saattaa olla hektistä aikaa toukokuussa, enkä omasta puolestani uskalla luvata laulukeikkaa vastaanottamaan, mutta jospa saavat toisen säestäjän.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Kiirastorstai

Olimme Pattijoen kirkossa kiirastorstain ehtoollismessussa, joka toteutettiin viikkomessun kaavalla. Kokoonnuimme harjoittelemaan jo ennen kuutta. Me Liisan kanssa pyöräilimme kirkolle ihanassa auringonpaisteessa. Harjoiteltuamme piti lyödä lukkoon, mitkä kaksi laulua valitsemme repertuaaristamme ehtoollisen alkuun. Päädyttiin sitten varmoihin valintoihin ja jätettiin pois ne kaksi, jotka olivat yhdelle meistä aivan uusia. Lisäksi jätettiin pois yksi epävarma. Lauloimme alkulauluksi Lasse Heikkilän Niin kuin on hanki valkoinen. Ja myös ehtoolliselle valittiin Heikkilää, Veri Jeesuksen, ja sen perään Löyttyä: On kaikki valmista. Ehdittiin hyvin vielä itsekin ehtoolliselle. Seurakunta veisasi loppulauluna virren 77 Käy yrttitarhasta polku, jonka aikana alttaripöytä ja -kaide, saarnastuoli ja lukupulpetti verhottiin mustaan ja valot sammutettiin. Sama tapa on käytössä myös Raahen kirkossa, kuten lienee monissa muissakin seurakunnissa. Onneksi Harri ei kuitenkaan ruvennut lukemaan huomisen psalmitekstejä, kuten kirkkoherra teki viime kiirastorstaina. Minä en tykkää, kun pitkäperjantailta aletaan siirrellä osia aatolle.
Kotimatkalla Liisa kysyi, onko meille sovittuna muita palvelutehtäviä. Vastasin, ettei ole toistaiseksi sovittuna muuta kuin ensi kesän Israel-konferenssi, joka on elokuun alussa Raahessa.
Eilen illalla alkoi jo kirkkokuoron pääsiäisajan palvelustehtävät, ja huomenna on sanajumalanpalveluksessa se tosi koitos Schützin Johannes-passion loppulaulun kanssa. Sen jälkeen vielä pääsiäisaamun messu.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Luukas-passio

En kyennyt aikeistani ja toiveistani huolimatta maanantaina iltakirkkoon. Lepo ja runsas lämmin juoma illan mittaan kotisohvalla peiton alla taisi tulla tarpeeseen. Tiistaina sitten olin jo sen verran iskussa, että lähdin kirkkoon kuuntelemaan Luukas-passiota, samalla ulkoilutin miestä, kun hän hölkkäsi rinnalla minun ajaessani pyörällä. Ilman hihnaa tosin mentiin.
Seurakunnassa oli tehty sellainen ratkaisu, että Luukas-passion kanssa samaan aikaan ei muissa seurakunnan kirkoissa ollut ahtisaarnaa. Kyllä sitten olikin iso kirkko täynnä. Toki lehteriä täytti osin esiintyjätkin, kaksi kuoroa ja orkesteri.
Risto Ainalin Luukas-passion parasta antia oli minun mielestäni lestadiolaisperinteestä otetut kärsimysajan laulut kuorosovituksina. Lisäksi erityisen vaikuttava oli kohtaus, jossa kuoro lauloi kansan huutoa "Ristiinnaulitse!"
Tänä iltana onkin sitten ihan oikean ahtisaarnan vuoro, kun menemme kuoron kanssa normaaliin harjoitusaikaan kirkkoon. Avaamme ääniä, harjoittelemme vielä kerran kaksi laulua iltaa varten ja ahtisaarnan jälkeen jäämme vielä kertaamaan pitkäperjantain hankalinta laulua, Schützin Kiitos sulle Kristus.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Marianpäivän viettoa kaikessa hiljaisuudessa

Vaikka Marianpäivän palvelutehtävämme peruminen oli kipeä ratkaisu, niin minun kannaltani se oli oikea ratkaisu. Ajelimme eilen mutkin Kauhajoella, seitsemisensataa kilometriä, lähtö klo 8.30 ja paluu 00.50, siis viitisentoista tunnin rupiama. Syntymäpäiväjuhlat olivat mukavat, enkä niissä rasittunut, mutta autossa istuminen jäykistää niin, että nyt on heräämisestä asti huimannut. Heräsin kyllä yhdeksän jälkeen (kesäaikaa), ja sikäli olisin saattanut kirkkoon ennättääkin, mutta olisin varmaan kaatunut pyörällä... Jospa illan bändimessuun tokenisi.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Taas jotain uutta

Enpä muista meidän olleen milloinkaan Jedidot-porukalla laulupalvelussa hiljaisella eli pääsiäis- eli piinaviikolla. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Sanna-kanttori soitti ja kysyi joko kiirastorstaille tai pääsiäisaamun klo 7:n messuun. Valitsimme kiirastorstain, koska pääsiäisaamuna itse kelläkin on laulamisia kirkkokuorojen kanssa, vaikka muissa kirkossa jumikset ovatkin vähän myöhemmin, mutta eipä tule sitten kiirettä.
Eilen selailin jo ehtoolliselle sopivaa ohjelmistoa, mutta vielä odotellaan Sannalta tietoa, pitäisikö meidän laulaa muussakin kohtaa kuin ehtoollisen vieton aikana.

Pääsiäisviikko on minulle vuoden eittämättömiä kohokohtia iltakirkkoineen. Miestä ihan hiukan tympii, kun olen ollut nyt kymmenisen vuotta kiinni joka pääsiäisenä kirkkokuoron kanssa, kun kuoro on laulanut yleensä pitkäperjantaina ja pääsiäisaamuna. Minnekään pidemmälle reissulle ei ole voitu lähteä kuoroharrastukseni takia. Pääsiäislauantaina tai toisena pääsiäispäivänä olemme kyllä pystyneet käymään sukuloimassa. Itse en edes välittäisi lähteä minnekään lomamatkalle päsiäispyhien ajaksi, kun haluan ehtiä käydä kirkossa mahdollisimman monta kertaa. Mieluiten näissä tutuissa kirkoissa.
Tämän vuoden hiljaisen viikon tiistaina menen todennäköisesti muiden kuorojen ja kuorolaisten kanssa kuuntelemaan Luukas-passiota. Torstaina olemme sitten Jedidojen kanssa Pattijoella. Maanantain iltakirkkokohde riippuu, missä kirkossa on luvassa ahtisaarna. Keskiviikkona varmaankin olemme Saloisissa kuoron kanssa, jos harjoittelemme vielä iltakirkon päälle.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Dolce

Seurakunnassamme on kolme kirkkoa, joista kaksi viettää paraikaa 100-vuotisjuhlavuotta. Tätä juhlavuotta ajatellenhan iso kirkko remontoitiin vastikään perusteellisesti. Vielä sieltä puuttuu uudet urut, mutta muuten remontti päättyi adventin aikoihin, mistä saakka kirkko on ollut taas käytössä. Tänään kuitenkin piispa tulee vihkimään sen uudelleen käyttöön.
Muitakin tilaisuuksia, tapahtumia ja konsertteja on luvassa vuoden mittaan molemmissa kirkoissa juhlavuoteen liittyen. Eilen illalla mm. oli siinä pienemmässä kirkossa käsikellokuoro Dolcen konsertti, johon tietenkin mieheni kanssa pyöräilimme. Pyörätiet olivat jo osittain sulana, eikä sohjoa muutenkaan ollut enää kovin vahvalti, joten ehdimme hyvin. Urkuparvella nousin välillä seisomaan nähdäkseni vielä paremmin nuorten kauniit ja rytmikkäät käsiliikkeet. Kuoron lupsakka johtaja Kirkinen oli ihan yhtä hauska spiikkaaja kuin pari vuotta sitten Paavolan kirkossa vastaavassa konsertissa. Tällä kertaa soittamassa oli myös kolme nuorta miestä, viimeksi Dolce oli "tyttöbändi". Uutta oli myös basso chimes, Suomen ainoat.
Maria Barnettin herkkä Breathe aloitusnumerona toi vedet silmiini, kun taas Leroy Andersonin hauska Fiddle-Faddle sai hykertelemään.
Koska käsikelloja joutuu joka numeron jälkeen järjestelemään uudelleen valmiiksi, niin välillä kuultiin myös laulua pianosäestyksellä, ennen Dolce Vivo -trion esitystä. Marjaana Ritanen lauloi kuulaasti César Franckin tutun Panis Angelicus. Toinen laajasti tunnettu numero olikin sitten Adagio, joka tunnetaan Albinonin Adagiona, vaikkei se kuulemma välttämättä sitä olekaan.
Oli ilo, että pieni kirkkomme oli täynnä kuulijoita. Aplodeista päätelleen muutkin olivat tyytyväisiä, että oli tullut lähdettyä konserttiin.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Mönkään

Me Jedidot olemme olleet yleensä varsin luotettavia. Jos olemme jonnekin lupautuneet menemään laulamaan, olemme sitten menneet edes jollain kokoonpanolla. Monestihan on käynyt niinkin, että olemme lyhyellä varoitusajalla lupautuneet paikkaamaan jotakuta toista esiintyjää, joka on perunut.
Nyt kuitenkin asiat ajautuivat siihen malliin, että päädyimme perumaan jo luvatun Marianpäivän palvelustehtävän. Alun alkaenkin saimme kokoon juuri ja juuri tarpeellisen määrän laulajia, mutta tällä viikolla yhdelle meistä ilmaantui ylitsepääsemätön este. Koska parilla kolmella muullakin meistä kyseinen sunnuntai oli mahdollisuuksien rajoissa erilaisten päällekkäisyyksien takia (omalta osaltani viittaus edelliseen postaukseen), niin tulimme siihen tulokseen, että kaikkien kannalta lienee viisainta sittenkin jättää tämä kerta väliin. Ikävä vain, että jos olisi tiedetty perua muutama päivä aikaisemmin, niin tänään ilmestyviin seurakuntatietoihin olisi vielä ehtinyt oikaisu.
Lähetin illalla pitkän selityksen emeritus kirkkoherralle, mutta toivottavasti näen hänet huomenna kirkkomme 100-vuotisjuhlassa, jotta voin vielä varmistua, että tieto on hänet saavuttanut.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kohti Marianpäivää

Seuraava sovittu palvelutehtävä, Marianpäivän seurat, on mietityttänyt, mutta eilen sitten sain otettua Siionin Matkalaulut käteeni ja muistiinpanovihkoni toiseen käteen, selaillen kumpaakin. Vihkosta etsin edellisissä Uusheräyksen seuroissa ja messussa laulettuja lauluja, niin viime syksyltä ja keväältä kuin edellisiltä vuosiltakin. (Emeritus kirkkoherra on hanakasti meitä pyytänyt seuroihin, kaiketi siitä syystä, että olemme ottaneet ohjelmistoon noita SML:n lauluja.)
Kekkasin ovelan konstin helpata harjoittelupaineita: Koska aika harvat henkilöt meidän lisäksemme ovat olleet mukana sekä UH:n kirkkopyhän messussa että sen jälkeen seuroissa, niin vaihdoin laulujen paikkaa; jumalanpalveluksessa laulamiamme laitoin seuraohjelmistoon ja taas toisin päin. Tällä kertaa en listannut ainuttakaan uutta opeteltavaa.
Noihin seuroihin liittyy minulla nyt pieni motiivikonflikti. Ehdin tosiaankin luvata Kalevi-kirkkoherralle ryhmämme olevan mukana palvelemassa, kun sitten tuli siskoltani kutsu miehensä syntymäpäiville tuonne kauas etelään. Ja ne synttärit olisivat juuri Marianpäivän aattona. Kyllähän mies jo rehvakkaasti lupasi jaksaa ajella edestakaisin lauantain mittaan, mutta jaksanko itse olla sunnuntaina kutakuinkin jalkeilla ja sen verran tolkuissani, että laulu kulkee?

lauantai 25. helmikuuta 2012

Evankeliumijuhla 2011 Raahessa

Tässä vielä se toinen Aulikilta saamani kuva. Rajasin reunoja pois, oli aika kaukaa otettu, ja me näytimme pikkutytöiltä erheellisesti
;-)
Tuolloin evankeliumijuhlien päätöspäivän aamuhartaudessa meillä oli yllämme ensi kertaa nuo Sailan ompelemat pellavaponchot - joista oli lievää tappelunnujakkaa, kun nopeimmat ehtivät varata värisuosikit... No loppuviimeksi ei tuo oudonvihreä päälläni niin hirveä ole ollutkaan, kun sen kanssa olen pitänyt oranssia hametta ja huivia - omaa lempiväriäni.
Kuvassa vasemmalta lukien Liisa, Annu, Samuel Korhonen (joka juonsi tilaisuuden ja jolla oli yllä juhlien tunnuspaita), Terttu, Saila, Aulikki, minä ja Petri Kolehmainen sähkökoskettimien takana. Petri säesti yhteislauluna olleet laulut, minä kitaralla meidän laulamat laulut.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Evankeliumijuhlien lähetysareenalla

Nyt sain Aulikilta ne kesän Evankeliumijuhlien kuvat, jotka miehensä otti meidän esiintymisistä. Tässä niistä parempi, lähempää otettu. Lähetysteemaan liittyen nuo afrikkalaistunikat. Tosin kietaisuhameen sijaan otettiin vaaleat housut, siksikin koska osan naisista tykkää, että hame on hankala pukea siten, että sen kanssa on helppo liikkua.
Vasemmalta oikealle Liisa, Annu, Terttu, Auliki ja Aila. Saila ei ollut tässä koitoksessa mukana, kun oli lauantain kiinni töissään.

Mehän kiiruhdimme tähän tilaisuuteen suoraan juhlakuoroharjoituksista - tai oikeastaan niistä kesken karaten.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Gideon kyllä

Kuulin eilen illalla käsityöpiirissä Aulikilta, että ehdotukseni otettiin varteen. Naiset saavat nuoren Sannan säestäjäkseen lauantaiksi Gideoneitten aluepäivillä ja -päivällisillä. Tarttee merkata vihkoon ylähä tuokin keikka, että pysyy tilastot ajantasalla.
Meinasi se Aulikki - kun näki minut tervehtyneenä käsityöpiirissä - että nythän minäkin voisin lähteä mukaan laulamaan. Mutta pysyin kovana todeten, että saan kai minäkin joskus vuorollani jäädä pois, kun kerran olivat onnistuneet saamaan säestäjänkin lauantaiksi tilalleni. Ja kun kerta pitkästä aikaa on lapsiakin tulossa viikonlopuksi kotiin. Ja kun viime lauantai meni mulla "omasta erestänsä" potiessa, niin haluan viettää rauhassa kotilauantain välillä. Seuraava mennee synttäriseuroissa ja sitä seuraava vuosikokouksessa.
Aulikki lupasi laittaa sähköpostitse näytille viimekesäisiä kuvia Evankeliumijuhlilla esiintymisistämme. Lähetystorin kuva oli kuulemma ollut aivan hyvä, sen voisi täälläkin sitten julkaista.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Gideon

Ja taas piti yhdestä kutsusta kieltäytyä. Taikka siis minä kieltäydyin, mutta koetin rohkaista muita naisia mukaan, kyllä se säestäjäkin varmaan jostain löytyisi. Ensi lauantaina olisi täällä kotipuolessa jokin Gideoneitten aluepäivä, jonka iltatilaisuuteen oltiin naislaulajia vailla. Ruokaakin kuulemma olisi ollut tarjolla... Mutta viikonloppuni pilannut nuha on tyrehdyttänyt voimani niin, että vastasin omasta puolestani kutsuun: kiitos ei. Miten näitä pyyntöjä on nyt tullutkin "trusapäin"?
Koko ajan pitäisi kuitenkin muistaa pitää mielessä ensi loppukesän koitos, valtakunnallinen Israel-konferenssi, joka järjestetään täällä. Kai olisi pakko jo kevätpuolella yrittää etsiskellä yhteistä harjoitteluaikaa.

torstai 2. helmikuuta 2012

Vientiä olisi kuin sammakalla äkehen alla

Listasin tuossa taannoin viimevuotiset lauluvierailut, joiden joukossa oli muutama vierailu myös ulkopaikkakunnille: Lumijoelle, Siikajoelle ja Piippolaan (vai oliko se Pulkkila, mä aina unohdan, kumpi on kumpi). Joinakin vuosina on käyty Oulussa tai jopa Kellossa asti, lähinnä Israel-tilaisuuksissa, ja kerran Himangalla.
Mä en ole vilpittömän ihastunut pyyntöihin lähteä laulamaan kotiseurakuntaa kauemmas. Kyllä nyt joka paikkakunnalta luulisi löytyvän laulutaitoista sakkia omastakin takaa. Ajattelen asiaa ekologisesti: mitä järkeä lähteä ajelemaan - etenkään näillä talvipakkasilla - jonnekin tunninkin ajomatkan päähän. Kotiseurakunnan alueella voin aina valita pyörän menopeliksi, semminkin kun olen hankkinut selkäreppumallisen kitarakotelon Ilkon Kaken musiikkiliikkeestä.
Kuluvalla viikolla olimme kuitenkin jälleen Israel-tilaisuudessa ulkopaikkakunnalla, mutta koska ko. Israel-ilta oli työmatkani varrella, niin jäinkin työpäivän jälkeen luokkaani siivoilemaan ja järjestelemään ja lähdin sieltä päin vasta lauleskelemaan (ja jouduinpa sitten yhteislaulusäestäjäksikin, kun kirkkoherra ei kuulemma ollut vielä kokeillut, osaisiko hän säestää...)
Nyt on tullut taas kaksikin uutta kutsua Israel-tilaisuuksiin, Ouluun ja Rantsilaan. Kieltäydyin molemmista, en pelkästään pitkien matkojen vaan myös päällekkäisyyksien takia (se on olevinaan jotenkin parempi syy kieltäytyä kuin tuo ekologisuus?) Tosin jouduimme sanomaan "EI" myös yhteen oman seurakunnan tilaisuuteen (kynttilänpäivän messu), kun se on vaalipäivänä, jolloin minä ja Saila olemme kiinni vaalilautakunnissa.

Jedidot on toki ollut liikkeellä ennenkin ilman minua, ja olenkin koettanut rohkaista, että jos vain muita laulajia riittää, niin varmaan oisivat löytää jonkun muun säestämään, niin kaikki olisivat tyytyväisiä. Onhan se aivan epistä, jos muut naiset voivat muitta mutkitta jäädä toisinaan pois lafkasta, jos ja kun muita on tarpeeksi, mutta minun pitäisi mukamas olla aina messissä. En ole korvaamaton, enkä kuolematonkaan.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sunnuntai-illan ohjelmaa

Tänään mennään harjoittelemaan O-saareen kuuden maissa. Paha vain, kun aikaa sopiessani unohdin, että Jacques Tatin viimeinen elokuva Playtime alkaa juuri silloin Teemalta. Miksi muistin sen muka alkavan jo neljältä? No, mies tallentaa elokuvan minulle myöhemmin nautittavaksi. En vain yhtään tiedä, milloin sen ehtisi katsoa, kun Enoni on toista maatakin katsoin pätkinä vissiin joka työpäivän jälkeen.
Tsekataan tänään vain ne neljä laulua, jotka olemme jo valinneet Ruukin Israel-iltaa varten. Tosin voisi jo suunnata myös kohti Marianpäivän UH-seuroja ja sillä silmällä selata Siionin Matkalaulujakin. Niin, ja kesän suurkoitosta. Siitä toiste lisää.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Kristus-ilta

Emmehän me sitten saaneetkaan naisporukkaa kasaan Kristus-päivää varten muuta kuin vasta iltatilaisuuteen, ja sinnekin neljän hengen ryhmänä. Sattui synttäriesteitä samalle päivälle. Me menimme miehen kanssa kolmeksi paikalle, ja Marko-pastori tuli heti pyytämään, jos minä jatkaisin sitten yhteislaulusäestystä, koska hän on jo häpäissyt itseään tarpeeksi. Lupasin, mutta väitin vastaan sikäli, ettei sellainen koskaan itseään häpäise, joka laittaa itsensä likoon. Minä luulen, että seurakunnan tilaisuuksissa istuu paljon sellaisia ihmisiä, jotka kyllä kykenisivät vetämään yhteislaulut tavalla tai toisella, antamaan edes alkuäänen pianosta, jos ei muuta, mutta juuri kukaan ei laita itseään likoon sen vertaa. Toki ymmärrän, että monikaan ei tohdi tarjoutua, kun arvelee joukossa mahdollisesti olevan itseään parempiakin soittajia tai laulajia. Mutta eikös ne paremmat äkkiä tule sieltä esiin ("annas kun minä") kun ensin joku uhrautuja aiheuttaa kanssaeläjien kiusaantumista eikuttelulla tms. Ilmeisesti siis Marko oli suoriutunut aivan kohtuullisesti, koska kukaan ei ollut tarjoutunut päästämään häntä pälkähästä.
Viideltä sitten tulivat loputkin naiset (tosin Aulikki oli ollut paikalla jo ennen meitä), jolloin päästiin alakertaan harjoittelemaan pikaisesti - ja valitsemaan kuudesta laulusta neljä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Tilastotietoja

Laskeskelin muistiinpanovihostani menneen vuoden Jedidot-lähdöt ja ryhmittelin niitä knippuihin.
Teimme eri kokoonpanoin viitisentoista keikkaa (jota sanaa tässä nyt käytän paremman puutteessa, keksisikö kukaan paremmin kuvaavaa?)


  • Lähdöistä neljä oli Israel-tilaisuuksia: Lumijoella, Raahen helluntaisrk:ssa, Pattijoella ja Pulkkilassa, joista viimeksimainitussa en itse ollut mukana, vaan säestäjänä oli Tuomo Seppälä.

  • Kaksi kertaa olimme Uusheräyksen kirkkopyhässä (messu ja seurat), siis sekä kevät- että syysseuroissa.

  • Kaksi kertaa oli meille aivan uudenlaisia vierailuja, sairaalaan ja vanhainkotiin.

  • SLEY:n tilaisuuksissa kolme kertaa, kesän evankeliumijuhlilla kahdessa tilanteessa ja kiitosmessussa syksymmällä.

  • Kaksi tilaisuuksista oli rukousiltoja, toinen Saloisissa Pirkko Jalovaaran tilaisuudessa, toinen Pattijoella.

  • Olimme mukana tansanialaisen piispanvierailun kunniaksi järjestetyssä kahvihetkessä.

  • Lisäksi olimme joulun edellä Pattijoella messussa.

Lähtöjä oli enemmän kuin edellisvuonna.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Vuoden eka

Ensimmäinen puhelu uuteen kännykkääni tuli Katrilta, joka soitteli Markon puolesta ja kyseli Jedidoja Kristus-päivään musiikki- ja säestyspalveluun. Pikkuisen mua hirvitti, kun ajankohta on vaalien aatto ja kun se olisi tosiaan kokonainen PÄIVÄ, klo 12:sta 18:aan. Lupasin kuitenkin alkaa kysellä muilta naisilta, saataisiinko väkeä kasaan. Vaaleja edeltävänä päivänä minun pitäisi Tikkalan vaalilautakunnan puheenjohtajana tsekata, että vaalipaikalle on tuotu kaikki tarvittavat härpäkkeet, kopit, uurna ja tienviitat, mutta voisin taas delegoida sen varapj:lle, joka on samalla Tikkalan koulun talonmies. Sen puoleen voisin itse olla mahdollisesti vapaa Kristus-päivää varten, vaikkakin rankka viikonloppu siitä tulee. Katri tuntui kovasti luottavan apuuni yhteislaulusäestyksessä, koska kaikilla kanttoreilla on tuolloin vapaapäivä ja koska eläkkeellä oleva Tuomo-kanttori taitaa olla vielä pitkään Israelissa.
Päivän aiheena on "Kristus, Jumalan lahja" - ja siihen sopivia lauluja kyllä löytynee vanhastakin ohjelmistostamme.