Viittaus viimeistä edelliseen

Toissakertaisessa postauksessani uhittelin kirjoittavani myöhemmin lisää siitä, miksi hyppäsin jo vuoteen 2011.
Tämän laulu-uramme aikana olemme usein joutuneet puntaroimaan omia voimavarojamme ja ehtimistämme. Jokainen lähtö on oma vaivansa harjoitteluineen. Siksipä teimme jokusia vuosia sitten jo syksyllä joulun alla periaatepäätöksen, että joulun seudulle emme lupaudu laulamaan kuin yhteen tilaisuuteen, kuka nyt ensiksi ehtii tai hoksaa pyytää. Usein se oli Puhakan Jorma, joka kysyi meitä pienryhmien joulujuhlaan. Olemme kuitenkin joskus olleet mukana Kauneimmissa joululauluissa ja muutamaan kertaan myös Kultalan leirikeskuksessa joko joulupävänä tai tapanina vierailemassa Yksinäisten ja vähävaraisten joulujuhlassa.
Viime vuosina olen törmännyt useampaankin kauniiseen uuteen tai vähän laulettuun joululauluun, joista olen ajatellut, että nämä pitäisi opetella yhdessä. Vaan sille ei ole vielä ilmaantunut tarvetta. Jorma on lähtenyt Himangalle/ Kalajoelle. Kanttorikin on vaihtunut. Viime vuosina ei ole enää tullut sitä ensimmäistäkään pyyntöä tulla laulamaan joululauluja.
Toisaalta olen siitä tietenkin hyvilläni. Joulunedus on vuoden kiireisintä aikaa muutenkin. Ei ehdi edes hiljentyä saati viettää pikkupaastoa. Mutta toisaalta minua ihan pikkuisen harmittaa, että hyvät laulut ovat jääneet käyttämättä. Tosin viime jouluna pyysin Aulikkia kaverikseni lähetyspiirin pikkujouluun, ja lauloimme siellä kaksiäänisesti Ahti Sonnisen ja Une Haarnojan Rauhaa vain rauhaa, joka on nykyisin yksi ehdoton suosikkijoululauluni. Pari muuta uudenpuoleista joululaulua pääsin esittelemään Siionin Matkalauluseuroissa Viattomien lasten päivänä 2008. Että ei pitäisi olla mitään valittamista. Enkähän minä valitakaan. Eläköön laulu ja joulu.

Loppuunmyyty

Eilen neljäntenä adventtisunnuntaina Saloisten kirkkokuoro oli Raahe-salin lavalla hyvissä ajoin ennen seitsemää ja viipyi siellä kahdeksaan saakka. Katsomo oli täyteen buukattu. Ennen tilaisuuden alkua koetin silmäillä tyhjien istuinten lukumäärää, permannolla niitä oli enintään kymmenen, parvella kenties muutama lisää.

No, tuo loppuunmyynti nyt oli sellainen vitsi, jota viljelimme istuskellessamme lavalle järjestetyillä tuoleilla odotellessamme kellonlyömää: "Saloisten kirkkokuoron ensiesiintyminen Raahe-salissa loppuunmyyty". Tosiasiassahan tilaisuuteen oli vapaa pääsy, ja ihmiset olivat tulleet laulamaan Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen, eivätkä suinkaan kuuntelemaan Saloisten kirkkokuoroa. Eihän meidän mukanaolosta tainnut olla missään etukäteen tietoa näkyvissäkään. Nyt kun Raahen kirkko on remontissa, niin perinteinen SLS:n tilaisuus järjestettiin upeassa konserttisalissa, jossa on fantastinen akustiikka. Olikohan valomies natsannut valaistuksenkin sointumaan meidän kuoropukuihin? Vaikka puitteet olivat hienot ja juhlavat (tai osaksi juuri siksi), osa naisistamme kauhisteli sitä, että meidän piti olla esillä koko ilta. Mutta lähetyssihteeri toivoi, että olisimme samalla esilaulajina, ja illan mittaan kävi ilmi, että ehdotus oli viisas.
Vaikka vähän mua vuorostani hirvitti, kun jo ensimmäisen yhteislaulun (Me käymme joulun viettohon) ja vielä enemmän toisen (Heinillä härkien kaukalon) aikana minua alkoi itkettää niin, että pää piti painaa alas. Onneksi saimme laulaa ennen niitä "Tuo armon valkokyyhky". Myöhemmin lauloimme vielä Piae Cantiones-kokoelmasta laulun Ave maris stella; "Tähden lempeen lailla". Sauli-kanttorimme oli edelleen sairaslomalla. Tänään kun kävin viemässä hänelle kuoron joulumuistamisen, niin Sauli kysyi, miten pärjättiin. Kerroin, että pärjäsimmehän me, kun Katriina antoi alkuäänet ja Saila viittoili tahtia. Ja mainitsin senkin, että Kalevi-kirkkoherra emeritus kiitteli enkelikuoroa.

Tämä ei nyt liittynyt Jedidot-aiheeseen, muuta kuin sen verran, että noin yksi kolmasosa Jedi-leideistä oli kuorossa laulamassa ja ja noin puolet oli paikalla.

Uutta vuotta 2011

Nykyisessä kalenterissa on vielä monta päivää jäljellä, toivon mukaan enimmäkseen ihan mukavia lomapäiviä. Mutta itse kukin joutuu vähitellen suunnittelemaan myös tulevaa vuotta, vaikkeivät meidän omat suunnitelmat aina niin toteutuisikaan - ja vaikkeivät ne aina suinkaan ole toteuttamisen arvoisia tai edes kelpoisia.
Tuossa iltana muutamana Terttu-ystävätär soitti ja kyseli Ystävättäriä Israel-tilaisuuteen Lumijoelle tammikuussa. Valiteltuani ensi alkuun, miten se Lumijoki on niin kaukana ja tammikuussa hirveän kylmä ja pimeä ajella sinne, lupasin kuitenkin ottaa asiakseni tehdä tiedusteluja, kuinka moni olisi pääsemässä.
Sikälikin hyppäsin ensi vuoteen, kun... Ei kun siitä mä kirjoitan postauksen ihan erikseen.

Lista

Lisäsin tuohon viereen uuden gadgetin otsikolla linkkivinkkejä. Tarkoitus olisi koota siihen hiljalleen joitakin sivustojen ja blogien osoitteita, jotka jotenkin liippaisivat seurakuntaelämää tai hengellistä musiikkia. Toistaiseksi siinä ei ole kuin Paimenpoika Matti Innasen blogin osoite. Innostuin sen nyt laittamaan, kun taas tänään hänellä oli niin hyvä, osuva ja puhutteleva teksti, joka sopisi luettavaksi kaikille seurakuntalaisille.
Jaa, voisin mä laittaa tuon kotiseurakunnan nettiosoitteen myös listalle.

Kiitokset rohkaisevat jatkamaan

Vielä eilen diakonia- ja lähetysmyyjäisissä Kimmo-pastori kiitti viimepyhäisestä palvelusta. "Oli hienoa, että pääsitte tulemaan!"
Kyllä siitä meille itsellemmekin jäi hyvä mieli ja sellainen tunne, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Pitkin tätä Jedi-historiaa periaatteena on alitajunnassa ollut ajatus, että pyrimme vastaamaan sellaisiin kutsuihin, jotka itsekin koemme tärkeiksi evankeliumin asialle.

Omaishoitajien kirkkopyhä tuomiosunnuntaina

Tuntui aluksi hieman oudolta, että omaishoitajien kirkkopyhää vietettiin juuri tuomiosunnuntaina. Mutta kun kuuntelin Kimmo-papin lukemana päivän evankeliumitekstiä, ajattelin, ettei juuri sopivampaa ajankohtaa. Vapaasti muokaten Matteuksen evankeliumin luvusta 25: "Kun minulla oli nälkä, jano, kun olin alaston, sairas... sinä hoidit minua".
Ennen messua kokoonnuimme seurakuntakodille harjoittelemaan muutaman Jedidot-ystävättären voimin. Liisan kanssa pääsimme vauhdikkaasti Aulikin kyydissä. Kuulemma Escortkin kulki hyvin, kun Terttu porhalsi seuraamme suoraan Pattijoen messusta. Diakonissa Niina sattui sopivasti paikalle, jotta päästiin sopimaan lauluista, niiden määrästä ja ohjelmajärjestyksestä.
Hoitavan ja rakentavan messun jälkeen osa kirkkoväestä otti kutsun vastaan ja tuli kirkkokahville. Vaikka meitä olikin koolla vain pieni porukka, tilaisuus oli todella kaunis ja toivottavasti voimaannuttava myös omaishoitajille. Ainakin itse sain sieltä yllättävän paljon; kohtaamisista, musiikista ja erityisesti Aunen runosta.
Kahvittelun jälkeen tilaisuus alkoi ihanalla sellomusiikilla, Sivulan Venla soitti Sauli-kanttorin säestyksellä kaksi Siionin laulua ja lopuksi Sylvian joululaulun. Sitten me lauloimme kaksi laulua, Joensuun lähetysjuhlien tunnuslaulun, jolle olemme antaneet nimeksi "Ilo täydellinen" -saamassamme nuotissa kun ei laulun nimeä näy - ja toisena Laaksosen ja Kaskisen Hän ohitse ei kulje. Vaikka me ihmiset niin usein kuljemme toistemme ohitse, niin kuin olivat tehneet ne vuohet Jeesuksen vertauksessa, niin Jeesus ei hylkää eikä ohita ketään. Aune lausui yhden omatekemän runonsa, jossa hän kertoi vammaisena syntyneestä lapsestaan, joka muuten on täyttänyt jo 50 vuotta, vaikka synnytyslaitoksella oli sanottu, ettei lapsi elä puolta tuntia kauempaa... Aunen runon jälkeen laulettiin yksi virsi, että me ehdimme pyyhkiä silmät, niistää nenät ja koota itsemme viimeisiä lauluja varten. Siionin Kanteleen laulu 305 on Paimenpsalmi, jonka melodiana on tuttu "On kesän kirkas huomen". Ajattelin, että jos paikalla olisi dementikkoja, niin heillekin olisi taatun varmasti ainakin yksi tuttu sävel. Ja Aulikin laulama stemmaääni tekee tuosta kauniista sävelestä entistä kuulaamman ja herkemmän. Lopuksi lauloimme vielä Jaakko Löytyn sävelin ja sanoin: "Viimeisen laulun vielä laulan, ennen kuin matkaa jatketaan, viimeinen huuto vasten yötä: käy, Herra, meitä siunaamaan..."

Jännäksi menöö

Meidän oli tarkoitus eilen tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokoontua harjoittelemaan Aulikin luona samalla kun me käsityöpiiriläiset tikkuamme huovutuslapasia. Mutta Liisa soitti vähän ennen kuin olin lähdössä ja sanoi, että älä otakaan suotta kitaraa följyyn, kun ei Terttu pääsekään tänä iltana liikkeelle. Liisa oli ilmoittanut ensin Aulikille, ja Aulikki oli muistanut, että aioin pyöräillä skitta selässä ja kehottanut Liisaa soittamaan mullekin. No, loppuviimeksi en sitten mennyt edes pyörällä. Olin kypärä päässä jo eteisessä, kun ovikello soi, ja toinen Liisa, käsityöpiiriläinen, oli siellä ja tarjosi kyytiä.

Sovittiin sitten Jedidot-naisten kanssa, että harjoitellaan silloin sunnuntaina hyvissä ajoin ennen omaishoitajien kirkkopyhän kahvitilaisuutta. Nyt jänskättää, toipuuko Terttu pyhäksi. Pitäisi varmaan varalta hätyytellä vielä paria naista, vaikka Sailallakin on jo kovasti muuta ohjelmaa pyhälle.

Jossain kokoonpanossa meidän täytyy laulaa, koska muutakaan musiikkiohjelmaa sinne ei nyt ole tulossa. Hätätapauksessa pärjätään kolmestaankin, mutta stressiä tällainen kuitenkin lisää. No, se menee niinkuin on meininki mennä.

Colette

Tuossa blogini kuvassa oleva tumma kaunotar, rovasti Matias Roton rouva Colette löytyi tänään yllättäen Kotimaa -lehden sivulta. He asuvat miehensä kanssa nykyään Suomessa Somerolla, jonne ovat muuttaneet kolme vuotta sitten Kamerunista. Colette oli ollut ehdokkaana seurakuntavaaleissa ja oli tullut valituksi toiseksi suurimmalla äänimäärällä. Onnittelut ja siunausta työhön!

Tilausta

Meinattiin jo seurojen jälkeen jättäytyä talvilevolle, mutta niin vaan taas lupasin ruveta kasaamaan porukkaa, kun Niina pyysi Jedidot omaishoitajien kirkkopyhään. Sielunhoidollisia lauluja tarvittais. No, itse asiassa lupasin Niinalle tehdä kartoitusta, saadaanko tarpeeksi väkeä koolle, ja ilmoittaa sitten.
Mulle tuli mieleen heti yksi laulu, joka olisi niin kaunis ja niin lohduttava, mutta me emme ole sitä vielä opetelleet, ja tuskin siihen on vielä nuotteja myynnissä. Kyseessä on Saila Seurujärvi trion Puhdasta kultaa -levyltä biisi "Nouse, lounatuuli".
Odotellaan vielä, voiko Liisa varmistaa pääsynsä, ennen kuin ilmoitan Niinalle.
Sanna-kanttorikin soitteli eilen illalla. Kun näin hänen numeronsa, säikähdin ensin, että kyseleekö hän ihmeissään, miksei minua näkynyt adventtivesperin yhteisharjoituksissa. Mutta ei sentään (ainakaan ensi sanoiksi). Hänellä oli evankeliumijuhla-asiaa. Ensi kesän juhlat pidetään Raahessa, ja tietenkin niiden suunnittelu ja järjestely on jo täydessä käynnissä. Ohjelman suunnittelua varten kartoittivat alueen musiikkitarjontaa ja niillä töin Sanna otti minuunkin yhteyttä. Että olisiko Jedidot mahdollisesti käytettävissä juhlien aikana. Uskalsin luvata, kun tiesin meistä muutamien olevan joka tapauksessa muutenkin juhlassa ja talkoissa mukana.

Teoriaa teoriassa

Me Jedidot lauleskelemme yleensä kaksiäänisesti, joskus harvoin kolmea ääntä. Jos löytyy valmiita sovituksia, joita pystymme soveltamaan (vaikkapa ottamalla sekakuorosovituksesta pelkät naisäänet) niin aina parempi. Mutta aika paljon olemme vuosien mittaan tehneet omia sovituksiakin, ihan amatööripohjalta. En tiedä, onko jollain muulla jedidalla yhtään musiikinteorian opiskelua pohjalla, mutta sen tiedän, että aika köppäästä on oma teorian tuntemukseni.
Oli surkuhupaisaa huomata aikanaan OKL:ssa, että musiikin didaktikkomme tuntui olettavan, että KAIKILLA luokanopettajaksi opiskelevilla on oma musiikkiopistotaustansa. Tai että jokainen on ainakin lukiossa valinnut musiikin ja on siten jo tutustunut musiikin teoriaan. Multa meni täysin yli hilseen. Opin kyllä ulkoa hokeman Gideon, Daavid, Aatami, Eeva hyppäsi fissistä cissiin, mutta en tänä päivänäkään tiedä, mitä se tarkoittaa ja mihin tuota hokemaa tarvitsen. Sen sijaan luettelon fis cis dis gis ais eis his ymmärsin ja sitä olen siis pystynyt käyttämäänkin.
No, kyllä OKL:n musiikintunneilla sai muutakin hyödyllistä tietoa, ja etenkin pianotunnit ovat hyödyttäneet tätä lauluharrastusta. Sointuihin tutustuminen on ollut välttämätön apu sovitusten tekemisessä.
Aikanaan sukuloidessamme Isojoella äidin äidinpuoleisten serkkujen luona ihmettelin, miten joka talossa oli piano. Minä kun en ollut tohtinut koskea edes koulun urkuharmooniin, kuin vain siihen sivulautaan koskettimien vieressä. Mamman kantelehan meillä kyllä oli, mutta kosteassa ja kylmässä vintissä siitä vääntyi kansi. Emme tosin kukaan osanneet soittaa sitä silloinkaan kun se olisi vielä soinut. Ei ollut ketään, joka olisi opettanut.
Me olemme hankkineet pianon omaan kotiimme. Sitä haluaa tarjota lapsilleen sellaista, mistä itse on jäänyt paitsi. Koulussakin huomaan, miten oppilaat haluavat ottaa kitaran syliinsä ja kokeilla, miten siitä saa ääniä lähtemään. Onneksi nykyään on muskareita, musiikkiopistoja ja kerhoja, vaikka eipä niitäkään liene kaikkien halukkaiden ulottuvilla.

Kengät

Joskus näemmä lähden "keikalle" yksinkin. Silloin kun on kyse vaikkapa sukujuhlasta tai intiimeistä lauluseuroista, ei ole tarvinnut kauheasti jännittää yksinlaulamista. Nyt meinasi sen verran hermostuttaa, että se heijastui uniinikin.
Lähetyssihteeri soitti toissapäivänä ja kysyi, voisinko tulla laulamaan yhden Jakarandan biisin siihen Kengät-monologiin, sen laulun missä puhutaan kengistä. "Ai se 'pane kengät jalkaasi'?" Minähän hövelinä lupasin, vaikka olin ainakin puoleksi luvannut miehelle, että syyslomalle en ota mitään ylimääräistä enkä sitoudu enkä lupaudu mihinkään loman aikana. Laulun nuotit löytyivät yllättävän helposti, ensimmäisestä nuottikirjasta, jonka käteeni otin. Se ei ollut edes oma kirjani, vaan lainassa Terttu-jedidalta. Kiitos, Terttu! Palautan kirjasi kyllä ensi tilassa.
Kun eilisaamulla luin Raahen Seudusta Saila-jedidan kirjoittaman puffin kyseisestä lähetysaiheisesta monologista ja kun minulle siitä lopulta selvisi, että tilaisuus onkin Raahe-salissa eikä seurakuntasalissa, niin nielaisin pari kertaa ja ajattelin sydän kylmänä, mihin olinkaan lupautunut.
Nyt se on kuitenkin ohi. Henkka soitteli rumpua ja mä kitaraa. Ja annoin vain pokkana mennä virheistä välittämättä, niin että saivat luulla, että ne kuuluivat asiaan ;-)
Onneksi laulut - tämä Aamuhämärissä ja pari yhteislaulua - olivat heti tilaisuuden alussa, jotta sain sitten rauhassa nauttia Antti Sevannon loistavasta esityksestä.
Mietittiin miehen kanssa yhdessä, miksi hän lupautui seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi ja miksi minä vaikkapa tuollaiselle laulukeikalle. Samasta syystä, molemmat varmaan haetaan maallista mainetta ja kunniaa - hyvä ettei sentään mammonaa.

Muuttuvat laulut vuosien mennen

Mä itse kyllästyn aika nopeasti lauluihin. Sen huomaa siitäkin, kun selaan ohjelmistokansiota, jota olen jo useaan otteeseen menneinä vuosina karsinut ja joka silti tursuaa lauluja aakkosittain järjestettynä, ja kun siinä selatessa ohitan suurimman osan lauluista, korkeintaan miettien, pitäisikö nämäkin jo siivota pois.
Kuitenkin periaatteessa (ainakin lähes) kaikki laulut, jotka kansioistamme löytyy, ovat olleet aikanaan meille itselle mieluisia. Ihan muutamia on sellaisia, jotka eivät ohjelmistoomme tullessaankaan ole minua säväyttäneet, mutta jotka ovat jollekin toiselle olleet tärkeitä. Sellaisten kohdalla en ihmettele omaa nopeaa kyllästymistäni, jos sävel ei ole ensi alkuunkaan korvaa hivellyt. Yleensä se on sävel, johon kyllästyn ensin, mutta kyllä kököt sanatkin hiertää. Ja useimmiten se menee käsi kädessä.
Nykyään kuitenkin enemmän ja enemmän lauluista on niitä, joita itse olen ehdottanut ohjelmistoon. (Se on näitä leaderin luontaisetuja.) Silti vain pieni osa jää kestosuosikeikseni. Niilläkin lauluilla, joita en ole kansiosta raakannut, on vielä toivoa. Sellainen olen luonteeltani muutenkin: "jos tätä jossain vielä tarvittaisiin, mitään ei saa panna haaskuuseen".

Ai juu

Mähän meinasin laittaa niitä tuoreitakin kuvia näytille. Edelliseen postaukseen verrattuna ikää on tullut lisää (ja mullekin rillit) ja Kati on jäänyt reserviin, tai oikeastaan hän palvelee nykyisin nuorempien naisten lauluryhmässä nimeltä Raakel.

Vasemmalta jälleen Liisa, Terttu, Saila, Aulikki ja Aila.

Nämä kuvat ovat Israelin Ystävien Raahen paikallisosaston 30-vuotisjuhlasta, jota vietettiin 19.9.2010 Raahen seurakuntakodilla. Uusin laulajamme Annu ei päässyt tuohon tilaisuuteen. Voi viedä aikaa ennen kuin saan hänestä kuvaa tänne. Ja jälleen mieheni ottamia kuvia.

1.5.2006

Kuva vapulta 2006. Silloin oli Päivi Räsänen vierailemassa Raahen KD:n vappujuhlassa, ja me pääsimme laulamaan. En muista, mitä laulettiin, mutta keväisiä henksuja varmaan. Vasemmalta lukien ystävättäret ovat Liisa, Kati (nyttemmin KD-valtuutettu), Saila (kuin myös), Terttu (siihen aikaan vasta mukaan tullut), Aulikki ja mä. Yleensä Aulikki laulaa kanssani kakkosääntä.

Jedidot-kuvia tietsikalta etsiessäni löysin pari videonpätkää, joista voisi kuulla vähän, miten laulu kulkee. Mutta en tohdi linkittää tänne, koska se mitä todennäköisimmin rikkoisi tekijänoikeuksia. Meillä ei ole omia biisejä, vaan laulamme milloin Simo-Pekan, milloin Löytyn Jaskan tai Lasse Heikkilän tuotantoa, ynnä eri hengellisten laulukirjojen löytöjä lukuisilta eri tekijöiltä.

Niin, Jedidot-ohjelmisto koostuu siis pelkästään hengelliseksi luokiteltavasta musiikista, koska palvelemme seurakuntien tilaisuuksissa (mitä nyt toisinaan myös poliittisissa...) ja koska mielestämme musiikilla pitäisi olla jotain sanottavaa, että sitä viitsii laulaa.

Emme koe rikkovamme tekijänoikeuksia kuitenkaan näissä palvelutehtävissä, koska emme ota vastaan mitään rahallista korvausta, emmekä ole myöskään missään pääsymaksullisissa tilaisuuksissa laulaneet. Salmisen Jukan ja Simojoen Pekan kanssa on ollut joskus puhetta, saadaanko laulaa heidän biisejään, ja heidän mielestään se on vain hieno asia.

Vuoden 2010 lähdöt

Minulla on sellainen vihreäkantinen A5-kokoinen vihko, johon olen pari vuotta kirjannut muistiin, missä Jedidot on ollut laulamassa ja mitä on milloinkin laulettu. Olenpa toisinaan kirjannut senkin, millä kokoonpanolla olemme kulloinkin päässeet palvelemaan.
Vuonna 2009 kirjailuni mukaan meillä oli yhteensä 14 lähtöä. Se oli aika paljon, kun joka lähtö vaatii laulujen valitsemisen ja yleensä kahdet harjoitukset. Joskus tuttujen laulujen kanssa pärjätään yksillä harkoilla, kun taas useimmiten otetaan vielä kolmannet harkat lyhyesti juuri ennen palvelutehtävää. Me emme kokoonnu säännöllisesti harjoittelemaan, vaan aina vain tarpeen mukaan.
Kuluvana vuonna olemme päässeet vähän väljemmällä aikataululla. Alkuvuodesta oli kasteen sunnuntai, yhteiskristillinen ilta kristittyjen yhteisellä rukousviikolla ja lähetyssihteerin eläkkeelleläksiäiset. Niin, ja oli helmikuussa yhdet hautajaisetkin, niissä en itse ollut mukana, vaan taisi kanttori-Jouni säestää. Äitienpäivänä lauloimme Pattijoen kirkossa sanan ja rukouksen illassa, heinäkuussa F.G. Hedbergin syntymäpäiväseuroissa syntymäkodin pihamaalla. Syyspuolella on ollut vielä Israelin Ystävien paikallisosaston 30-vuotisjuhla ja Uusheräyksen syysseurat Aleksis Kiven päivänä eli 10.10.10.
IY-juhlista ainakin on kuviakin. Laitan myöhemmin näytille. Jos kuvaajamieheni antaa luvan.

Mitä missä milloin

Hoksasin vielä sentään yhden - viimeisen - keinon, jolla vältän uudelleen kirjoittamisen vaivan. Laitan vain tähän tekstiin linkkejä vanhoihin blogikirjoituksiin. Aluksi lauluryhmämme esihistoriaa, siitä miten ja miksi ryhmä aluksi muodostui. Kun toiminta vakiintui, niin alettiin miettiä nimeä. Keksiminen ei ollut helppoa, mutta lopulta saimme asiantuntija-apua.

Laitan tähän vielä pari linkkiä ns. Jedidot-kronikkaan liittyen. Ensimmäisessä on kuvakin eräästä kokoonpanosta.
Toisessa luetellaan joukko etunimiä, ihmisiä jotka ovat vierailleet mukana pitempään tai lyhyempään.

Kerta kiellon päälle. Tästä löytyy kaikki loputkin kirjoitukset, jotka vanhimmassa blogissani on kategorisoitu Jedidot-nimellä.
Jatkossa laitan tänne lisää kuvia ja kirjoittelen keikkapäivityksiä. Joten kauhean usein ei tule uusia postauksia. Meillä oli viikko sitten keikka, eikä aiota lupautua joulun edellä minnekään.

Seliseli

Minulla oli aikanaan oma nettisivu, joka luotiin lähinnä edellisten eduskuntavaalien takia. Nyttemmin se on lakkautettu, kun ei haluttu uusia sopimusta eikä maksaa käytännössä turhasta. Mulle riittää vallan hyvin tämä blogittelu. Kun lakkautusvaroitus tuli, aloin miettiä, miten voisin kuitenkin luoda jonkin sivuston koskien lauluporukkaamme. Silloin oikaisin yli aidan matalimmalta kohdalta ja loin vuodatuksen blogiini oman kategorian lauluryhmämme nimellä. Sinne sitten kirjoittelin taustaa, historiaa ja vähän keikkakalenteriakin.
Eilen yhtäkkiä pätkähti päähäni, miksi en voisi luoda omaa erillistä blogia tähän tarkoitukseen. Vuodatuksessa en sitä osannut tehdä, en tiedä, vaikka kai sen olisi pitänyt olla mahdollista. Bloggerissa se on helppoa, mutta en nyt keksi, miten kummassa voin siirtää jo valmiiksi kirjoitetut postaukset sieltä tänne. Voisikohan kokeilla sellaista, että on liittävinään kuvan, joka onkin kuitenkin tekstitiedosto. Kokeilla kai voi, siitä tuskin koituu mitään tuhoisaa.

Uusi blogiyritys

Ajatukseni oli, että siirrän vanhaan blogiini kokoamani tekstit ja kuvat oman Jedidot-otsikon alle, mutta ei se taida käydäkään yksinkertaisesti copy ja paste -konstilla. Katsotaan nyt, tyrehtyykö tämä tähän ja joudunko perumaan koko ajatuksen.