Tulikaste

Otsikon lainasin nuorimmalta jedidalta. Kun kysyin tänään Israel-illan jälkeen Arjan tunnelmia, hän vastasi, että tulikaste on ohi.
Olen tänään ollut aamusta asti liikkeellä. Messu ja seurat. Sitten Interfloran kautta kotiin kolmen jälkeen. Melkein kaksi tuntia ennätin kotona vanheta, ennen kuin nousin uudelleen fillarin selkään. Mutta olin unohtanut puhelimen hiljaiselle. Vasta liikkeelle lähdettyäni huomasin kännykkäviestin yhdeltä sairastuneelta jäseneltä. Siinä vaiheessa ajattelin, että pakotamme Tertun laulamaan kanssamme, vaikka ääni painuksissa, otetaan kolmen laulun sijaan vain kaksi. Mutta ei tertusta irronnut oikein pihaustakaan, joten meitä oli sitten kolme laulamassa. Liisa ehdotteli, että laulettaisiin vain yksiäänisesti, mutta päädyttiin sitten kompromissiin, ekat säkeistöt ja säkeistöjen alut yksiäänisesti. Homma pelitti sillä kurin.
Mutta mutta. Paikalla oli emeritus kanttori säestämässä yhteislauluja. Ihmettelin, miksi meitä ylipäätään oli kysytty mukaan. Kanttori olisi varmaan pyydettäessä soittanut jotain ihanaa pianolla. Minusta on resurssien tuhlaamista haalia samaan iltaan enempää kuin yksi muusikko tai musiikkiryhmä.

Seuraava sovittu palvelutehtävämme on marraskuun kolmantena sunnuntaina, veteraanijärjestöjen ja seurakunnan yhdessä järjestämä seurakuntailta. Se on sellainen palvelutehtävä, jonka koemme tärkeäksi. Jos sillä tavalla voimme osoittaa kiitollisuutta ja kunnioitusta niitä uhrauksia, joita sotien aikana annettiin isänmaan puolesta.