Vaatteetko on mun aatteet

Kerran kauan sitten, kun naisten lauluryhmä oli vielä nuori, me yritimme löytää sille sopivan nimen. Kun sitten nimi viimein saatiin, tulikin seuraavaksi hakusalle yhtenäinen esiintymisasu.
Aluksi mietitittiin sellaista mahdollisuutta, että hakisimme jokainen itsellemme alennusmyynnistä tietyn paidan tai tietyn mekon. No, minä olin sukkela ja kävin ostamassa sekä sen kukallisen lyhythihaisen kellertävän paidan että siniruudullisen kesämekon. Mutta siihen se ajatus sitten taisi jäädä. Nyttemmin olen hankkiutunut eroon siitä puserosta, koska siitä oli aina niin kova silittäminen, eikä se oikein hyvin edes istunut, tuntui luistavan pois päältä.
Siksi sitä ei ole mukana kuvassa, johon yritin koota hankkimiamme kostyymeja. Ruutumekon (äärivasemmistossa) otin kuvan mukaan, vaikkei se koskaan ole ollutkaan esiintymisasunamme.
Joku tunsi ompelijan, jolla me sitten teetimme tummansiniset liivimekot. Jokainen vuorollaan kävi otattamassa mitat itsestään. Kangas oli erittäin hyvälaatuista, ainakin se on kestänyt ja pysynyt hyvännäköisenä, vieläpä silittämättä siistinä, mistä annan mille tahansa kankaalle täydet pinnat. Ainoastaan yhden pikkuharmipuolen havaitsin mekossa männä talvena: kissinkarva tarttuu siihen lahjakkaasti. 
No, nyttemmin on kuitenkin käynyt niin, etteivät vaivalla ja kovalla rahalla teetetyt mekot sovi eli mahdu enää kaikille esiintyjillemme.

Otsakuvasta onkin jo ennestään tuttu tuo äärioikealla oleva afrikkalaismekko, josta meidän ei tarvinnut pulittaa mitään, koska lähetyssihteeri teetti ne erästä lähetystilaisuutta varten eräällä lähetystyöntekijällä, joka oli tuonut kankaan mukanaan. Olemme sittemmin korvanneet vähin erin saamamme mekot palvelemalla muissakin lähetystilaisuuksissa. Äärimmäisen kaunis asu, mutta siinäkin pusero tahtoo jotakuta rintavampaa puristaa, joku toinen taas ei mielestään osaa pukea hametta oikein saati kävellä se yllään :( mistä syystä asu on ollut mielestäni kuitenkin turhan vähällä käytöllä.
Liivimekon edessä on muistaakseni Israelin Ystävien t-paita, jossa on kuva ja teksti (hepreaksi) aiheesta "Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä". Israel-tilaisuuksissa, erityisesti sapattiaterialla olemme välillä kuitenkin pukeutuneet milloin mihinkin lainamekkoihin, joiden olemme kuvitelleet olevan Israel-henkisiä.
Monenlaisia huivejakin olemme tulleet hankkineeksi, yhdet romanialaiset huivit lahjoitti Dalia-ystävätär (minun oli tuo vaaleanturkoosi hapsullinen). Israelin Ystäviltä on ainakin hommattu nuo toiset huivit, siniset pienikuvioiset. Saila ja Aulikki tulivat Haminan lähetysjuhlilta mukanaan vielä nuo keltasiniset huivit, joissa Haminan asemakaava, 5€.
Unohdin yhteispotretista pontson, joihin Saila hankki kankaat ja jotka hän ompeli meille pientä korvausta vastaan. Niitä on kolmea eri väriä, kaksi kutakin, minun on vihreä, joten ei se olisi oikein sopinutkaan samaan kuvaan noiden sinivoittoisten asujemme kanssa. Otin siitä sitten vielä kömpelösti penkillä levitettynä yksityiskuvan, mukana minun tekemäni salomoninsolmuhuivi, jollaiset virkkasin muillekin naisille.

Toisinaan harjoitusten yhteydessä joku muistaa kysyä pukukoodia (se ei tule yleensä ensimmäisenä minulle mieleen). Usein on sovittu jostain väristä, tumma alaosa tms. Ei kai sitä sen kummempaa tarvitakaan, jos ei senkään vertaa. Onko pukeutumisen tarkoitus saada ihmisten huomio pois mahdollisista puutteista esityksessä?
Kun naiset tulivat harjoituksiin yllättäen tuon viimeisimmän hankinnan - lähetysjuhlahuivin - kanssa, minulle tuli jo mieleeni, että pitäisikö kysyä, ruvetaanko rekisteröidyksi yhdistykseksi, jos kerta rahan kanssa pelataan näinkin usein. Ainakin kokouksissa voitaisiin yhdessä päättää hankinnoista (mikä ei välttämättä olisi helppoa: vaikea löytää värejä ja kuoseja, jotka miellyttäisivät edes kahta saati kuutta naista). No, oikeasti, mä en kuitenkaan aio olla mukana Jedidot ry:n hallituksessa, enkä edes jäsenenä.