Kristus-ilta

Emmehän me sitten saaneetkaan naisporukkaa kasaan Kristus-päivää varten muuta kuin vasta iltatilaisuuteen, ja sinnekin neljän hengen ryhmänä. Sattui synttäriesteitä samalle päivälle. Me menimme miehen kanssa kolmeksi paikalle, ja Marko-pastori tuli heti pyytämään, jos minä jatkaisin sitten yhteislaulusäestystä, koska hän on jo häpäissyt itseään tarpeeksi. Lupasin, mutta väitin vastaan sikäli, ettei sellainen koskaan itseään häpäise, joka laittaa itsensä likoon. Minä luulen, että seurakunnan tilaisuuksissa istuu paljon sellaisia ihmisiä, jotka kyllä kykenisivät vetämään yhteislaulut tavalla tai toisella, antamaan edes alkuäänen pianosta, jos ei muuta, mutta juuri kukaan ei laita itseään likoon sen vertaa. Toki ymmärrän, että monikaan ei tohdi tarjoutua, kun arvelee joukossa mahdollisesti olevan itseään parempiakin soittajia tai laulajia. Mutta eikös ne paremmat äkkiä tule sieltä esiin ("annas kun minä") kun ensin joku uhrautuja aiheuttaa kanssaeläjien kiusaantumista eikuttelulla tms. Ilmeisesti siis Marko oli suoriutunut aivan kohtuullisesti, koska kukaan ei ollut tarjoutunut päästämään häntä pälkähästä.
Viideltä sitten tulivat loputkin naiset (tosin Aulikki oli ollut paikalla jo ennen meitä), jolloin päästiin alakertaan harjoittelemaan pikaisesti - ja valitsemaan kuudesta laulusta neljä.