maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kutsuja melkein satelee

Kevätkauden suurin koitos, jo syksyllä tähtäimeen otettu huipentuma, yhteisvastuukonsertti kirkkokuoron kanssa sujui siis onnellisesti. Mutta emme me kauaa päässeet lepäilemään laakereilla, kun olimme lupautuneet jo seuraavalla viikolla siioninvirsiseuroihin. Sinne meitä ei kertynyt kuin neljä laulajaa, joten lauloin yksin alaääntä. Se on aina vähän köppäästä, mutta silti körttiläiset kiittelivät ja pyytelivät vielä Herättäjän päivän seuroihinkin. Siellä on aina tavannut olla jokin kuoro mukana, ja nytkin on yksi paikallinen kirkkokuoro, mutta vain messussa. Sain sunnuntaihin asti miettimisaikaa, otammeko kutsun vastaan. Kolme muuta illassa ollutta olisivat olleet joka tapauksessa paikalla ja käytettävissä, koska he ovat tuossa mainitussa kuorossa. Mutta kyllä mä nyt päädyin vastaamaan "ei". Kevät hujahtaa tuossa tuokiossa, arvioinnit ja puutarha-askareet alkavat kohta taas kaatua päälle...
Mutta sitten se toinen kutsu, jonka sain jo aiemmin viikolla. Meitä toivotaan jälleen kaatuneitten muistopäivänä veteraanijärjestöjen järjestämään seurakuntailtaan. Se kun on iltatilaisuus, passaa senkin puolesta paremmin, kun mahdolliselta mökkireissulta olisimme jo siihen mennessä tulleet. Ja muutenkin tämä on niitä kutsuja, joihin mielellään vastaa myöntävästi, vaikkei sitten päästäisi tulemaan kuin pikkuporukalla. Yhden tiedämme varmasti olevan poissa, kaksi muuta epävarmaa...
Täytyy muistaa sanoa sitten veteraaneille, että tämän kevään jälkeen Jedidoja ei saa laulamaan yli vuoteen.

Tässä vielä  konsertin ja synttärikahvieni jälkeen otettu ryhmäkuva.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti