Euforiaa

Aulikki unohti tuoda sen mainitsemansa nuotin - taikka sitten mä vain unohdin krävätä sitä. Meillä oli niin mäheet harkat, että siinä pikkuasiat unohtui. Olimme kaikin koolla (paitsi tietty Dalia, joka tulee tänne vasta sitten konserttipäivänä ja jolloin vasta päästään harjoittelemaan ihan koko kokoonpanolla). Henrin ja Karin komppaus antoi huimasti tukea, ja vähitellen kaikki laulut alkoivat kuulostaa ihan nastalta. Karilla oli mukanaan jonkinsorttinen äänityslaite, mitä hän ei tietenkään meille plajastanut etukäteen, toki vaimonsa taisi tietää asian. No, emmepä osanneet jännittää laulaessamme. Niinpä kun session päätteeksi saimme yllätykseksemme kuunnella kuulokkeista, olimme lopputuloksesta melkeinpä äimänä. Miten se kuulostikaan noin hyvältä? Saati sitten, kun pääsemme laulamaan kirkkoon, jossa on tämän seurakunnan kirkoista paras akustiikka. Ei tämä voi millään mennä aivan penkin alle!