Mukavat synttäriseurat

Eilen juhlimme Aulikkia Eestin ystävyysseurakuntatyön hyväksi. Mitä tulee Jedidot-panokseen, niin - kunnia ja kiitos Jumalalle - vaikka katastrofinkin ainekset olisivat olleet olemassa, niin kaikki sujui loppujen lopuksi aivan hyvin. Mutta ei olisi sujunut, ellei päivänsankari olisi muuttanut suunnitelmaansa. Alunperin Aulikki oli aikonut istua kerrankin vain kuuntelemassa lauluja. Mutta koska kahta laulajaamme kohtasi Force majeure, Aulikki tuli mukaan laulamaan. 

Tunnelma pappilan salissa oli lämmin ja läheinen. Ei mitään hajua jännittämisestä, hermoilusta, käsien vapinasta, edes siinä vaiheessa, kun toinen Jedida ilmoitti esteestään. Eikä silloinkaan, kun minun piti alkaa juontaa. Olin ihmetellyt, ettei Aulikilta ollut kuulunut mitään etukäteen juonnon suhteen, mutta arvelin, että hänellä oli ymmärrettävästi kiireitä, kun edellispäiväksi oli järjestänyt juhlat sukulaisilleen. No, Aulikki kysyi sitten juuri ennen tilaisuuden alkua, enkö ollut saanut häneltä sähköpostia eilen illalla seurojen ohjelmajärjestyksestä... Minne lie bittiavaruuteen mennyt se viesti. No, hänpä mulle äkkiä raapusti rungon paprulle, ja sitten tökättiin yhteislaulujen kohtiin sopivat matkalaulunumerot vaihtoehdoista, jotka olin selannut sillä aikaa, kun päivänsankari otti vieraita vastaan. 

Onnea ja siunausta Aulikille!