Kukkuluuruu!

Olen kylläkin lupaillut olevani vaite hyvän aikaa täällä areenalla, mutta joskus voi nyhjästä tyhjästäkin. Nimittäin. Tapasin ilokseni pitkästä aikaa pariakin Jedida-ystävätärtä viime viikonloppuna kirkkoreissulla. Tertun kanssa ehdin sitten illemmalla vielä kunnolla jutellakin ja vaihtaa kuulumisia. Tai siis... Terttu on kylläkin lukenut mun kuulumisia toisesta - eikun neljännestä - blogistani, mutta minä sain nyt ajantasaista tietoa lähinnä koskien kotiseurakunnan musiikkielämää.
Kuulin, että Jedidoja on kovasti kyselty laulamaan sinne ja tänne. Erityisesti Israelin ystävät, mutta myös jonnekin sellaiseen paikkaan/ tilaisuuteen, mihin ei ennen ole tullut kutsua. Terttu ei vain nyt muistanut, mikä lafka se oli. Kaikille kysyjille naiset ovat tarjonneet ei oota. Siitäkin huolimatta, että heille on ehdoteltu, että voisivathan he laulaa ja pyytää jonkun ulkopuolisen säestämään. Eivät vissiin kysyjät ja ehdottelijat ole ymmärtäneet, ettei Jedidot ole Jedidot ilman kakkosääntä. Me molemmat altot olemme nyt muualla. Ainakin toistaiseksi.
Sanoinkin Tertulle, että ihan hyvä ihmisten oppia huomaamaan, ettemme me aina ole saatavilla.

No se mun vielä tekee mieli näistä musiikkiasioista rehvastella, että tulevana lauantaina, jos Herra terveyttä suo, olemme mieheni kanssa mukana eräässä äänityssessiossa - kylläkin vastoin kaikkia aikaisempia hyviä päätöksiämme...  Olen ollut aina äänekkäästikin sitä mieltä, ettei kaikkien poppoiden eikä solistienkaan kandeis tehdä omaa cd:tä. Mutta tämä projekti, jossa olemme osallisena, ei ole ihan laaduton. Kyllä kehtaa.