Jännäksi menöö

Meidän oli tarkoitus eilen tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokoontua harjoittelemaan Aulikin luona samalla kun me käsityöpiiriläiset tikkuamme huovutuslapasia. Mutta Liisa soitti vähän ennen kuin olin lähdössä ja sanoi, että älä otakaan suotta kitaraa följyyn, kun ei Terttu pääsekään tänä iltana liikkeelle. Liisa oli ilmoittanut ensin Aulikille, ja Aulikki oli muistanut, että aioin pyöräillä skitta selässä ja kehottanut Liisaa soittamaan mullekin. No, loppuviimeksi en sitten mennyt edes pyörällä. Olin kypärä päässä jo eteisessä, kun ovikello soi, ja toinen Liisa, käsityöpiiriläinen, oli siellä ja tarjosi kyytiä.

Sovittiin sitten Jedidot-naisten kanssa, että harjoitellaan silloin sunnuntaina hyvissä ajoin ennen omaishoitajien kirkkopyhän kahvitilaisuutta. Nyt jänskättää, toipuuko Terttu pyhäksi. Pitäisi varmaan varalta hätyytellä vielä paria naista, vaikka Sailallakin on jo kovasti muuta ohjelmaa pyhälle.

Jossain kokoonpanossa meidän täytyy laulaa, koska muutakaan musiikkiohjelmaa sinne ei nyt ole tulossa. Hätätapauksessa pärjätään kolmestaankin, mutta stressiä tällainen kuitenkin lisää. No, se menee niinkuin on meininki mennä.