Teoriaa teoriassa

Me Jedidot lauleskelemme yleensä kaksiäänisesti, joskus harvoin kolmea ääntä. Jos löytyy valmiita sovituksia, joita pystymme soveltamaan (vaikkapa ottamalla sekakuorosovituksesta pelkät naisäänet) niin aina parempi. Mutta aika paljon olemme vuosien mittaan tehneet omia sovituksiakin, ihan amatööripohjalta. En tiedä, onko jollain muulla jedidalla yhtään musiikinteorian opiskelua pohjalla, mutta sen tiedän, että aika köppäästä on oma teorian tuntemukseni.
Oli surkuhupaisaa huomata aikanaan OKL:ssa, että musiikin didaktikkomme tuntui olettavan, että KAIKILLA luokanopettajaksi opiskelevilla on oma musiikkiopistotaustansa. Tai että jokainen on ainakin lukiossa valinnut musiikin ja on siten jo tutustunut musiikin teoriaan. Multa meni täysin yli hilseen. Opin kyllä ulkoa hokeman Gideon, Daavid, Aatami, Eeva hyppäsi fissistä cissiin, mutta en tänä päivänäkään tiedä, mitä se tarkoittaa ja mihin tuota hokemaa tarvitsen. Sen sijaan luettelon fis cis dis gis ais eis his ymmärsin ja sitä olen siis pystynyt käyttämäänkin.
No, kyllä OKL:n musiikintunneilla sai muutakin hyödyllistä tietoa, ja etenkin pianotunnit ovat hyödyttäneet tätä lauluharrastusta. Sointuihin tutustuminen on ollut välttämätön apu sovitusten tekemisessä.
Aikanaan sukuloidessamme Isojoella äidin äidinpuoleisten serkkujen luona ihmettelin, miten joka talossa oli piano. Minä kun en ollut tohtinut koskea edes koulun urkuharmooniin, kuin vain siihen sivulautaan koskettimien vieressä. Mamman kantelehan meillä kyllä oli, mutta kosteassa ja kylmässä vintissä siitä vääntyi kansi. Emme tosin kukaan osanneet soittaa sitä silloinkaan kun se olisi vielä soinut. Ei ollut ketään, joka olisi opettanut.
Me olemme hankkineet pianon omaan kotiimme. Sitä haluaa tarjota lapsilleen sellaista, mistä itse on jäänyt paitsi. Koulussakin huomaan, miten oppilaat haluavat ottaa kitaran syliinsä ja kokeilla, miten siitä saa ääniä lähtemään. Onneksi nykyään on muskareita, musiikkiopistoja ja kerhoja, vaikka eipä niitäkään liene kaikkien halukkaiden ulottuvilla.