Olimme Pattijoen kirkossa kiirastorstain ehtoollismessussa, joka toteutettiin viikkomessun kaavalla. Kokoonnuimme harjoittelemaan jo ennen kuutta. Me Liisan kanssa pyöräilimme kirkolle ihanassa auringonpaisteessa. Harjoiteltuamme piti lyödä lukkoon, mitkä kaksi laulua valitsemme repertuaaristamme ehtoollisen alkuun. Päädyttiin sitten varmoihin valintoihin ja jätettiin pois ne kaksi, jotka olivat yhdelle meistä aivan uusia. Lisäksi jätettiin pois yksi epävarma. Lauloimme alkulauluksi Lasse Heikkilän Niin kuin on hanki valkoinen. Ja myös ehtoolliselle valittiin Heikkilää, Veri Jeesuksen, ja sen perään Löyttyä: On kaikki valmista. Ehdittiin hyvin vielä itsekin ehtoolliselle. Seurakunta veisasi loppulauluna virren 77 Käy yrttitarhasta polku, jonka aikana alttaripöytä ja -kaide, saarnastuoli ja lukupulpetti verhottiin mustaan ja valot sammutettiin. Sama tapa on käytössä myös Raahen kirkossa, kuten lienee monissa muissakin seurakunnissa. Onneksi Harri ei kuitenkaan ruvennut lukemaan huomisen psalmitekstejä, kuten kirkkoherra teki viime kiirastorstaina. Minä en tykkää, kun pitkäperjantailta aletaan siirrellä osia aatolle.
Kotimatkalla Liisa kysyi, onko meille sovittuna muita palvelutehtäviä. Vastasin, ettei ole toistaiseksi sovittuna muuta kuin ensi kesän Israel-konferenssi, joka on elokuun alussa Raahessa.
Eilen illalla alkoi jo kirkkokuoron pääsiäisajan palvelustehtävät, ja huomenna on sanajumalanpalveluksessa se tosi koitos Schützin Johannes-passion loppulaulun kanssa. Sen jälkeen vielä pääsiäisaamun messu.
torstai 5. huhtikuuta 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Luukas-passio
En kyennyt aikeistani ja toiveistani huolimatta maanantaina iltakirkkoon. Lepo ja runsas lämmin juoma illan mittaan kotisohvalla peiton alla taisi tulla tarpeeseen. Tiistaina sitten olin jo sen verran iskussa, että lähdin kirkkoon kuuntelemaan Luukas-passiota, samalla ulkoilutin miestä, kun hän hölkkäsi rinnalla minun ajaessani pyörällä. Ilman hihnaa tosin mentiin.
Seurakunnassa oli tehty sellainen ratkaisu, että Luukas-passion kanssa samaan aikaan ei muissa seurakunnan kirkoissa ollut ahtisaarnaa. Kyllä sitten olikin iso kirkko täynnä. Toki lehteriä täytti osin esiintyjätkin, kaksi kuoroa ja orkesteri.
Risto Ainalin Luukas-passion parasta antia oli minun mielestäni lestadiolaisperinteestä otetut kärsimysajan laulut kuorosovituksina. Lisäksi erityisen vaikuttava oli kohtaus, jossa kuoro lauloi kansan huutoa "Ristiinnaulitse!"
Tänä iltana onkin sitten ihan oikean ahtisaarnan vuoro, kun menemme kuoron kanssa normaaliin harjoitusaikaan kirkkoon. Avaamme ääniä, harjoittelemme vielä kerran kaksi laulua iltaa varten ja ahtisaarnan jälkeen jäämme vielä kertaamaan pitkäperjantain hankalinta laulua, Schützin Kiitos sulle Kristus.
Seurakunnassa oli tehty sellainen ratkaisu, että Luukas-passion kanssa samaan aikaan ei muissa seurakunnan kirkoissa ollut ahtisaarnaa. Kyllä sitten olikin iso kirkko täynnä. Toki lehteriä täytti osin esiintyjätkin, kaksi kuoroa ja orkesteri.
Risto Ainalin Luukas-passion parasta antia oli minun mielestäni lestadiolaisperinteestä otetut kärsimysajan laulut kuorosovituksina. Lisäksi erityisen vaikuttava oli kohtaus, jossa kuoro lauloi kansan huutoa "Ristiinnaulitse!"
Tänä iltana onkin sitten ihan oikean ahtisaarnan vuoro, kun menemme kuoron kanssa normaaliin harjoitusaikaan kirkkoon. Avaamme ääniä, harjoittelemme vielä kerran kaksi laulua iltaa varten ja ahtisaarnan jälkeen jäämme vielä kertaamaan pitkäperjantain hankalinta laulua, Schützin Kiitos sulle Kristus.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Marianpäivän viettoa kaikessa hiljaisuudessa
Vaikka Marianpäivän palvelutehtävämme peruminen oli kipeä ratkaisu, niin minun kannaltani se oli oikea ratkaisu. Ajelimme eilen mutkin Kauhajoella, seitsemisensataa kilometriä, lähtö klo 8.30 ja paluu 00.50, siis viitisentoista tunnin rupiama. Syntymäpäiväjuhlat olivat mukavat, enkä niissä rasittunut, mutta autossa istuminen jäykistää niin, että nyt on heräämisestä asti huimannut. Heräsin kyllä yhdeksän jälkeen (kesäaikaa), ja sikäli olisin saattanut kirkkoon ennättääkin, mutta olisin varmaan kaatunut pyörällä... Jospa illan bändimessuun tokenisi.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Taas jotain uutta
Enpä muista meidän olleen milloinkaan Jedidot-porukalla laulupalvelussa hiljaisella eli pääsiäis- eli piinaviikolla. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Sanna-kanttori soitti ja kysyi joko kiirastorstaille tai pääsiäisaamun klo 7:n messuun. Valitsimme kiirastorstain, koska pääsiäisaamuna itse kelläkin on laulamisia kirkkokuorojen kanssa, vaikka muissa kirkossa jumikset ovatkin vähän myöhemmin, mutta eipä tule sitten kiirettä.
Eilen selailin jo ehtoolliselle sopivaa ohjelmistoa, mutta vielä odotellaan Sannalta tietoa, pitäisikö meidän laulaa muussakin kohtaa kuin ehtoollisen vieton aikana.
Pääsiäisviikko on minulle vuoden eittämättömiä kohokohtia iltakirkkoineen. Miestä ihan hiukan tympii, kun olen ollut nyt kymmenisen vuotta kiinni joka pääsiäisenä kirkkokuoron kanssa, kun kuoro on laulanut yleensä pitkäperjantaina ja pääsiäisaamuna. Minnekään pidemmälle reissulle ei ole voitu lähteä kuoroharrastukseni takia. Pääsiäislauantaina tai toisena pääsiäispäivänä olemme kyllä pystyneet käymään sukuloimassa. Itse en edes välittäisi lähteä minnekään lomamatkalle päsiäispyhien ajaksi, kun haluan ehtiä käydä kirkossa mahdollisimman monta kertaa. Mieluiten näissä tutuissa kirkoissa.
Tämän vuoden hiljaisen viikon tiistaina menen todennäköisesti muiden kuorojen ja kuorolaisten kanssa kuuntelemaan Luukas-passiota. Torstaina olemme sitten Jedidojen kanssa Pattijoella. Maanantain iltakirkkokohde riippuu, missä kirkossa on luvassa ahtisaarna. Keskiviikkona varmaankin olemme Saloisissa kuoron kanssa, jos harjoittelemme vielä iltakirkon päälle.
Eilen selailin jo ehtoolliselle sopivaa ohjelmistoa, mutta vielä odotellaan Sannalta tietoa, pitäisikö meidän laulaa muussakin kohtaa kuin ehtoollisen vieton aikana.
Pääsiäisviikko on minulle vuoden eittämättömiä kohokohtia iltakirkkoineen. Miestä ihan hiukan tympii, kun olen ollut nyt kymmenisen vuotta kiinni joka pääsiäisenä kirkkokuoron kanssa, kun kuoro on laulanut yleensä pitkäperjantaina ja pääsiäisaamuna. Minnekään pidemmälle reissulle ei ole voitu lähteä kuoroharrastukseni takia. Pääsiäislauantaina tai toisena pääsiäispäivänä olemme kyllä pystyneet käymään sukuloimassa. Itse en edes välittäisi lähteä minnekään lomamatkalle päsiäispyhien ajaksi, kun haluan ehtiä käydä kirkossa mahdollisimman monta kertaa. Mieluiten näissä tutuissa kirkoissa.
Tämän vuoden hiljaisen viikon tiistaina menen todennäköisesti muiden kuorojen ja kuorolaisten kanssa kuuntelemaan Luukas-passiota. Torstaina olemme sitten Jedidojen kanssa Pattijoella. Maanantain iltakirkkokohde riippuu, missä kirkossa on luvassa ahtisaarna. Keskiviikkona varmaankin olemme Saloisissa kuoron kanssa, jos harjoittelemme vielä iltakirkon päälle.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Dolce
Seurakunnassamme on kolme kirkkoa, joista kaksi viettää paraikaa 100-vuotisjuhlavuotta. Tätä juhlavuotta ajatellenhan iso kirkko remontoitiin vastikään perusteellisesti. Vielä sieltä puuttuu uudet urut, mutta muuten remontti päättyi adventin aikoihin, mistä saakka kirkko on ollut taas käytössä. Tänään kuitenkin piispa tulee vihkimään sen uudelleen käyttöön.
Muitakin tilaisuuksia, tapahtumia ja konsertteja on luvassa vuoden mittaan molemmissa kirkoissa juhlavuoteen liittyen. Eilen illalla mm. oli siinä pienemmässä kirkossa käsikellokuoro Dolcen konsertti, johon tietenkin mieheni kanssa pyöräilimme. Pyörätiet olivat jo osittain sulana, eikä sohjoa muutenkaan ollut enää kovin vahvalti, joten ehdimme hyvin. Urkuparvella nousin välillä seisomaan nähdäkseni vielä paremmin nuorten kauniit ja rytmikkäät käsiliikkeet. Kuoron lupsakka johtaja Kirkinen oli ihan yhtä hauska spiikkaaja kuin pari vuotta sitten Paavolan kirkossa vastaavassa konsertissa. Tällä kertaa soittamassa oli myös kolme nuorta miestä, viimeksi Dolce oli "tyttöbändi". Uutta oli myös basso chimes, Suomen ainoat.
Maria Barnettin herkkä Breathe aloitusnumerona toi vedet silmiini, kun taas Leroy Andersonin hauska Fiddle-Faddle sai hykertelemään.
Koska käsikelloja joutuu joka numeron jälkeen järjestelemään uudelleen valmiiksi, niin välillä kuultiin myös laulua pianosäestyksellä, ennen Dolce Vivo -trion esitystä. Marjaana Ritanen lauloi kuulaasti César Franckin tutun Panis Angelicus. Toinen laajasti tunnettu numero olikin sitten Adagio, joka tunnetaan Albinonin Adagiona, vaikkei se kuulemma välttämättä sitä olekaan.
Oli ilo, että pieni kirkkomme oli täynnä kuulijoita. Aplodeista päätelleen muutkin olivat tyytyväisiä, että oli tullut lähdettyä konserttiin.
Muitakin tilaisuuksia, tapahtumia ja konsertteja on luvassa vuoden mittaan molemmissa kirkoissa juhlavuoteen liittyen. Eilen illalla mm. oli siinä pienemmässä kirkossa käsikellokuoro Dolcen konsertti, johon tietenkin mieheni kanssa pyöräilimme. Pyörätiet olivat jo osittain sulana, eikä sohjoa muutenkaan ollut enää kovin vahvalti, joten ehdimme hyvin. Urkuparvella nousin välillä seisomaan nähdäkseni vielä paremmin nuorten kauniit ja rytmikkäät käsiliikkeet. Kuoron lupsakka johtaja Kirkinen oli ihan yhtä hauska spiikkaaja kuin pari vuotta sitten Paavolan kirkossa vastaavassa konsertissa. Tällä kertaa soittamassa oli myös kolme nuorta miestä, viimeksi Dolce oli "tyttöbändi". Uutta oli myös basso chimes, Suomen ainoat.
Maria Barnettin herkkä Breathe aloitusnumerona toi vedet silmiini, kun taas Leroy Andersonin hauska Fiddle-Faddle sai hykertelemään.
Koska käsikelloja joutuu joka numeron jälkeen järjestelemään uudelleen valmiiksi, niin välillä kuultiin myös laulua pianosäestyksellä, ennen Dolce Vivo -trion esitystä. Marjaana Ritanen lauloi kuulaasti César Franckin tutun Panis Angelicus. Toinen laajasti tunnettu numero olikin sitten Adagio, joka tunnetaan Albinonin Adagiona, vaikkei se kuulemma välttämättä sitä olekaan.
Oli ilo, että pieni kirkkomme oli täynnä kuulijoita. Aplodeista päätelleen muutkin olivat tyytyväisiä, että oli tullut lähdettyä konserttiin.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Mönkään
Me Jedidot olemme olleet yleensä varsin luotettavia. Jos olemme jonnekin lupautuneet menemään laulamaan, olemme sitten menneet edes jollain kokoonpanolla. Monestihan on käynyt niinkin, että olemme lyhyellä varoitusajalla lupautuneet paikkaamaan jotakuta toista esiintyjää, joka on perunut.
Nyt kuitenkin asiat ajautuivat siihen malliin, että päädyimme perumaan jo luvatun Marianpäivän palvelustehtävän. Alun alkaenkin saimme kokoon juuri ja juuri tarpeellisen määrän laulajia, mutta tällä viikolla yhdelle meistä ilmaantui ylitsepääsemätön este. Koska parilla kolmella muullakin meistä kyseinen sunnuntai oli mahdollisuuksien rajoissa erilaisten päällekkäisyyksien takia (omalta osaltani viittaus edelliseen postaukseen), niin tulimme siihen tulokseen, että kaikkien kannalta lienee viisainta sittenkin jättää tämä kerta väliin. Ikävä vain, että jos olisi tiedetty perua muutama päivä aikaisemmin, niin tänään ilmestyviin seurakuntatietoihin olisi vielä ehtinyt oikaisu.
Lähetin illalla pitkän selityksen emeritus kirkkoherralle, mutta toivottavasti näen hänet huomenna kirkkomme 100-vuotisjuhlassa, jotta voin vielä varmistua, että tieto on hänet saavuttanut.
Nyt kuitenkin asiat ajautuivat siihen malliin, että päädyimme perumaan jo luvatun Marianpäivän palvelustehtävän. Alun alkaenkin saimme kokoon juuri ja juuri tarpeellisen määrän laulajia, mutta tällä viikolla yhdelle meistä ilmaantui ylitsepääsemätön este. Koska parilla kolmella muullakin meistä kyseinen sunnuntai oli mahdollisuuksien rajoissa erilaisten päällekkäisyyksien takia (omalta osaltani viittaus edelliseen postaukseen), niin tulimme siihen tulokseen, että kaikkien kannalta lienee viisainta sittenkin jättää tämä kerta väliin. Ikävä vain, että jos olisi tiedetty perua muutama päivä aikaisemmin, niin tänään ilmestyviin seurakuntatietoihin olisi vielä ehtinyt oikaisu.
Lähetin illalla pitkän selityksen emeritus kirkkoherralle, mutta toivottavasti näen hänet huomenna kirkkomme 100-vuotisjuhlassa, jotta voin vielä varmistua, että tieto on hänet saavuttanut.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Kohti Marianpäivää
Seuraava sovittu palvelutehtävä, Marianpäivän seurat, on mietityttänyt, mutta eilen sitten sain otettua Siionin Matkalaulut käteeni ja muistiinpanovihkoni toiseen käteen, selaillen kumpaakin. Vihkosta etsin edellisissä Uusheräyksen seuroissa ja messussa laulettuja lauluja, niin viime syksyltä ja keväältä kuin edellisiltä vuosiltakin. (Emeritus kirkkoherra on hanakasti meitä pyytänyt seuroihin, kaiketi siitä syystä, että olemme ottaneet ohjelmistoon noita SML:n lauluja.)
Kekkasin ovelan konstin helpata harjoittelupaineita: Koska aika harvat henkilöt meidän lisäksemme ovat olleet mukana sekä UH:n kirkkopyhän messussa että sen jälkeen seuroissa, niin vaihdoin laulujen paikkaa; jumalanpalveluksessa laulamiamme laitoin seuraohjelmistoon ja taas toisin päin. Tällä kertaa en listannut ainuttakaan uutta opeteltavaa.
Noihin seuroihin liittyy minulla nyt pieni motiivikonflikti. Ehdin tosiaankin luvata Kalevi-kirkkoherralle ryhmämme olevan mukana palvelemassa, kun sitten tuli siskoltani kutsu miehensä syntymäpäiville tuonne kauas etelään. Ja ne synttärit olisivat juuri Marianpäivän aattona. Kyllähän mies jo rehvakkaasti lupasi jaksaa ajella edestakaisin lauantain mittaan, mutta jaksanko itse olla sunnuntaina kutakuinkin jalkeilla ja sen verran tolkuissani, että laulu kulkee?
Kekkasin ovelan konstin helpata harjoittelupaineita: Koska aika harvat henkilöt meidän lisäksemme ovat olleet mukana sekä UH:n kirkkopyhän messussa että sen jälkeen seuroissa, niin vaihdoin laulujen paikkaa; jumalanpalveluksessa laulamiamme laitoin seuraohjelmistoon ja taas toisin päin. Tällä kertaa en listannut ainuttakaan uutta opeteltavaa.
Noihin seuroihin liittyy minulla nyt pieni motiivikonflikti. Ehdin tosiaankin luvata Kalevi-kirkkoherralle ryhmämme olevan mukana palvelemassa, kun sitten tuli siskoltani kutsu miehensä syntymäpäiville tuonne kauas etelään. Ja ne synttärit olisivat juuri Marianpäivän aattona. Kyllähän mies jo rehvakkaasti lupasi jaksaa ajella edestakaisin lauantain mittaan, mutta jaksanko itse olla sunnuntaina kutakuinkin jalkeilla ja sen verran tolkuissani, että laulu kulkee?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)