Treffit

Kyselin ystävättäriltä mahdollisuutta kokoontua tapaamaan toisiamme ja lauleskelemaankin vähän. Vaikka itse olen vuorotteluvapaalla ja melkein kaikki muut Jedidot  - yhtä lukuunottamatta - ovat eläkkeellä, yhteistä vapaata iltaa ei ollut helppo löytää. Eivätkä kaikki pääse sittenkään, kun yksi on Valloissa. Mutta tänään meillä on kuitenkin jonkinsortin kokoontumisajot täällä meillä. Minulla on tyrkyllä joitakin uusia lauluja, joihin voisimme tutustua, ties vaikka jotkut niistä tulisivat ohjelmistoon. Jaakko Löyttyä kaikki tyynni. Keikkatauko tosin jatkuu vielä kevään ja kesän.

 Taidan ruveta leipomaan ystävättärille kakkua - heti kun Doc Martin loppuu.

Kukkuluuruu!

Olen kylläkin lupaillut olevani vaite hyvän aikaa täällä areenalla, mutta joskus voi nyhjästä tyhjästäkin. Nimittäin. Tapasin ilokseni pitkästä aikaa pariakin Jedida-ystävätärtä viime viikonloppuna kirkkoreissulla. Tertun kanssa ehdin sitten illemmalla vielä kunnolla jutellakin ja vaihtaa kuulumisia. Tai siis... Terttu on kylläkin lukenut mun kuulumisia toisesta - eikun neljännestä - blogistani, mutta minä sain nyt ajantasaista tietoa lähinnä koskien kotiseurakunnan musiikkielämää.
Kuulin, että Jedidoja on kovasti kyselty laulamaan sinne ja tänne. Erityisesti Israelin ystävät, mutta myös jonnekin sellaiseen paikkaan/ tilaisuuteen, mihin ei ennen ole tullut kutsua. Terttu ei vain nyt muistanut, mikä lafka se oli. Kaikille kysyjille naiset ovat tarjonneet ei oota. Siitäkin huolimatta, että heille on ehdoteltu, että voisivathan he laulaa ja pyytää jonkun ulkopuolisen säestämään. Eivät vissiin kysyjät ja ehdottelijat ole ymmärtäneet, ettei Jedidot ole Jedidot ilman kakkosääntä. Me molemmat altot olemme nyt muualla. Ainakin toistaiseksi.
Sanoinkin Tertulle, että ihan hyvä ihmisten oppia huomaamaan, ettemme me aina ole saatavilla.

No se mun vielä tekee mieli näistä musiikkiasioista rehvastella, että tulevana lauantaina, jos Herra terveyttä suo, olemme mieheni kanssa mukana eräässä äänityssessiossa - kylläkin vastoin kaikkia aikaisempia hyviä päätöksiämme...  Olen ollut aina äänekkäästikin sitä mieltä, ettei kaikkien poppoiden eikä solistienkaan kandeis tehdä omaa cd:tä. Mutta tämä projekti, jossa olemme osallisena, ei ole ihan laaduton. Kyllä kehtaa.

Ohi on

Enää helatorstain kirkkokuorokonsertti ja sen jälkeen jään lauluharrastuksista reilun vuoden tauolle. Siis toki laulan varmasti joka päivä, mutta vain itsekseni ja privaatisti.

Sunnuntaina oli kevään viimeinen Jedidot-palvelutehtävä, lähiseudun sotiemme veteraanien seurakuntaillassa. Kiitos ja ylistys me "kaikki" kolme olimme koolla (Arja, Annu ja Allekirjoittanut). Niinpä pystyimme laulamaan osin kaksiäänisesti. Lauloimme kaksi Lasse Heikkilän laulua, Tunturimessusta Valkoinen lintu ja Suomalaisesta messusta Laulu Suomelle, mutta ilman lalalailai-säkeistöjä.

Ja loppujen lopuksi, emme ilmeisesti onnistuneet pilaamaan Jedidot-mainetta, vaikka rikoimme neljän minimi -pykälää. Kovin monet kävivät illan jälkeen kiittelemässä kauniista lauluista ja kauniista laulusta. Yksi kehaisi jopa kitaransoittoani... Erityisesti lämmitti illan kanttorilta tullut kiitos. Hänen toimipaikkansa on yleensä kauempana, vuoden vaihteessa laajentuneen seurakuntamme itälaidalla, eikä hän ollut ennen kuullut meitä, vaikka oli ryhmän nimen nähnyt usein seurakuntatiedoissa. 

Tähän on hyvä päättää tämä Jedidot-kevät ja aloittaa sapattivuosi. 

Pienenee kuin pyy...

Tämän loppukevään olemme olleet liikkeellä viidestään, kuten naapurissa seuroissa, koska kuudes jäsen on joutunut perhesyistä jäämään loppukevääksi sivuun. Vielä olisi se yksi palvelutehtävä ensi sunnuntaina Kaatuneitten muistopäivänä. Tiedossa oli jo alun alkaen, kun tuohon meitä kysyttiin, että myöskään Liisa ei olisi silloin käytettävissä. Parhaassa tapauksessa siis meitä olisi vain neljä. No, se paraskin tapaus on nyt sitten menneen talven lumia, koska myös Tertulle ilmaantui yllättävä este. Jos hyvin käy, meitä on kolme paikalla. Onneksi kuitekin ko. veteraanijärjestöjen seurakuntaillassa on mukana toinenkin musiikkiporukka. Ei siis murehdita tätäkään etukäteen.

Meni toiseksi viimeinen

Tulin vähän aikaa sitten naapurista SRO:n kotiseuroista. Olimme siellä mukana laulamassa muutaman laulun, melko kattava edustus suomalaisen gospelin nimistä: laulujärjestyksessä Simojoki & Kaskinen, Löytty, Heikkilä ja Kalenius. Emeritus kanttori kiitteli, vaikka itsellä oli sellainen ontuva olo ilman Aulikkia. Tämä oli kuitenkin toiseksi viimeinen sovituista palvelutehtävistämme tänä keväänä. Vielä on jäljellä veteraanijärjestöjen organisoima seurakuntailta Kaatuneitten muistopäivänä ja sen jälkeen tuleekin vähintään vuoden tauko, jos Herra suo. Voi siis olla, että bloggailukin radikaalisti vähenee siksi aikaa.

Kutsuja melkein satelee

Kevätkauden suurin koitos, jo syksyllä tähtäimeen otettu huipentuma, yhteisvastuukonsertti kirkkokuoron kanssa sujui siis onnellisesti. Mutta emme me kauaa päässeet lepäilemään laakereilla, kun olimme lupautuneet jo seuraavalla viikolla siioninvirsiseuroihin. Sinne meitä ei kertynyt kuin neljä laulajaa, joten lauloin yksin alaääntä. Se on aina vähän köppäästä, mutta silti körttiläiset kiittelivät ja pyytelivät vielä Herättäjän päivän seuroihinkin. Siellä on aina tavannut olla jokin kuoro mukana, ja nytkin on yksi paikallinen kirkkokuoro, mutta vain messussa. Sain sunnuntaihin asti miettimisaikaa, otammeko kutsun vastaan. Kolme muuta illassa ollutta olisivat olleet joka tapauksessa paikalla ja käytettävissä, koska he ovat tuossa mainitussa kuorossa. Mutta kyllä mä nyt päädyin vastaamaan "ei". Kevät hujahtaa tuossa tuokiossa, arvioinnit ja puutarha-askareet alkavat kohta taas kaatua päälle...
Mutta sitten se toinen kutsu, jonka sain jo aiemmin viikolla. Meitä toivotaan jälleen kaatuneitten muistopäivänä veteraanijärjestöjen järjestämään seurakuntailtaan. Se kun on iltatilaisuus, passaa senkin puolesta paremmin, kun mahdolliselta mökkireissulta olisimme jo siihen mennessä tulleet. Ja muutenkin tämä on niitä kutsuja, joihin mielellään vastaa myöntävästi, vaikkei sitten päästäisi tulemaan kuin pikkuporukalla. Yhden tiedämme varmasti olevan poissa, kaksi muuta epävarmaa...
Täytyy muistaa sanoa sitten veteraaneille, että tämän kevään jälkeen Jedidoja ei saa laulamaan yli vuoteen.

Tässä vielä  konsertin ja synttärikahvieni jälkeen otettu ryhmäkuva.

Konsertti ohi

Toivon lauluja -yhteisvastuukonsertti meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan, vaikka tiesinkin, ettei se voi huonosti mennä.
Vähän meinasi tulla kiire, kun olin sopinut kanttorin kanssa, että Dalia tulee viuluineen puoli neljäksi harjoittelemaan ja kun olimme vielä ruokapöydässä ennen kolmea. Haalasin äkkiä mukaani kaikki listalle muistiin kirjaamani tarvittavat, trahteerit sun muuta. Kun nousimme parvelle, urut soivat siellä aivan yksin... Kohta Sauli ilmestyikin urkujen takaa eikä heidän harjoitteluunsa kauaa mennyt, kun kaksi ammattilaista soitti Bachin Saavu Immanuel. Minä kuuntelin ja itkin. Enkä itkenyt ensimmäistä enkä viimeistä kertaa (kaksipäiväisten) synttärieni aikana.
Vähitellen muutkin Jedidot ilmestyivät paikalle ja asetuimme harjoittelemaan. Sauli-kanttori istui kuuntelemassa ja antoi rakentavaa palautetta. Kun basson volyymia vähän pienennettiin, niin löytyi lauluunkin sopiva balanssi. Kun viimeistä laulua harjoittelimme, kirkkokuorolaisia tuli jo kirkon ovista kello viiden harjoituksiin. Käydessämme läpi kuoron lauluja kirkkoon alkoi tulla kuulijoitakin - suureksi helpotuksekseni. Mutta missään välissä en sitten ehtinyt kirjoittaa muistiin, mitä minun täytyisi spiikata. Mutta Taivaan Isä auttoi siinäkin, niin ettei mitään olennaista jäänyt sanomatta eikä kuitenkaan tullut turhaan pulistua. Mieheni puhe sai minut kyyneliin, ja muiltakin hän sai siitä hyvää palautetta.
Kaikki Jedidot-laulut menivät vähintäänkin kelvollisesti, erityisesti viimeinen numero sai runsaasti kehuja, mutta monet kehuivat kokonaisuutta. Sitä minä olen viime aikoina usein itselleni sanonut, että se musiikki, joka kelpaa minulle, siitä kyllä muutkin tykkäävät. Taas se nähtiin.

Konsertista ja kahvitilaisuudesta jäi kaikille mukana olleille hyvä mieli. Kiitos Taivaan Isälle Hänen ihmeellisestä johdatuksestaan ja huolenpidostaan kaikissa vaiheissa ja konsertin toteutumisessa. Kun vain ajattelinkin, mitä kaikkea olisi voinut mennä pieleen...

Tänä iltana kuoroharjoituksissa varmaan käydään vielä iltaa läpi.

Mutta nyt musiikillinen katse kohti ensi viikkoa ja siioninvirsiseuroja. Milloin harjoiteltaisiin?