Yllättävä puhelu

Olimme kaavailleet kokoontuvamme harjoittelemaan joskus loppiaisen jälkeen Aulikin synttäriseuroja varten. Vaan nyt tuli vähän lisäohjelmaa. Silja soitti aamulla ja kysyi, voisiko Jedidot olla mukana sanan ja rukouksen illassa 12.1. Pahoitteli, että pyyntö tuli näin lyhyellä varoitusajalla. Mutta tehtyäni pikakyselyn naisille sain jo  varmistuksen neljältä, joten uskalsin vastata pyyntöön myönteisesti. Otetaan alkuviikosta harjoitusten ohjelmaan sitten molempien iltojen lauluja.

Tilastot 2013

Vuoden 2013 aikana Jedidot palveli yhdeksässä tilaisuudessa, joista messuja oli neljä, yksi Israel-tilaisuus, kaksi sanan ja rukouksen/ seurakuntailtaa ja loput kaksi olivat Uusheräyksen seuroja.

Merkittävin tapahtuma oli eittämättä valtakunnallisten Uusheräyksen kesäseurojen yhteydessä ollut Matkalaulumessu. Siellä avustimme vuorotellen Paljaat jalat – lauluyhtyeen kanssa. Myös vierailu Pulkkilassa messussa ja Israel-tilaisuudessa jäi mukavana mieleen, vaikka aina vähän vastustankin pitkien matkojen taakse lähtemistä. Uusheräyksen seurojen ja messujen lisäksi osallistuimme taas myös Hedbergin syntymäpäiväseuroihin heinäkuussa. Sanan ja rukouksen illassakin laulut menivät aivan hyvin, mutta tilaisuudesta jäi kuitenkin levoton ja tyytymätön mieli, toisin kuin seurakuntaillasta, jonne Teppo-veteraani meidät jälleen pyysi.     

Uuden lauluvuoden alku

Muutama tunti sitten alkaneen uuden vuoden aikana parillakin Jedidalla tulee täyteen pyöreitä vuosia. Ensin Aulikki juhlii nyt kohta tammikuussa, seurat Eestin ystävyysseurakunnan hyväksi. Pyysi meitä laulamaan, aikoo itse jäädä vain kuuntelemaan. Aulikki antoi laulun/ laulujen suhteen vapaat kädet. Täytyykin tempaista kansio kouriin nyt loman aikana.
Maaliskuun lopulla sitten aion itse juhlia synttäriäni, yhteisvastuun hyväksi olisi tarkoitus pitää pienimuotoinen konsertti. Siihen olenkin jo haalinut lauluja sekä Jedidoja että kirkkokuoroa varten. Ystäväni Dalia on jo nyt tehnyt suuren työn kirjoittaessaan nuotit pariin toivelauluuni, ja tarkoitus on, että hän on viuluineen mukana myös konsertissa.
Aika näyttää, laulaako Jedidot ensi vuonna jossain muissa tilanteissa. Syksypuolelle emme kuitenkaan taida juuri tilauksia ottaa, koska vakaa aikeeni on heittäytyä silloin vuorotteluvapaalle, jonka aikana jätän jopa kuoroharrastuksetkin väliin.
Laskeskelin tuossa alustavasti menneen vuoden palvelustehtäviä, ties vaikka niitä kirkkoherranvirastosta taas kyseltäisiin. Jotain kahdeksisen kappaletta niitä oli, tavallista hiljaisempi vuosi siis. Tusinan verran lähtöjä olisi kertynyt, jos olisimme voineet ottaa kaikki kutsut vastaan.

Pirkanpojat ja Octovox

Jouluna toivoo kuulevansa joululauluja. Niitä itselle mieluisia. En ole vielä oikein oppinut käyttämään hyväksi Jouluradiota, vaikka jonkin verran olen sitäkin tänä jouluna kuunnellut, paraikaakin kuuntelen netistä. Mutta nyt minulla alkaa olla jo aika mukava joulucd-kokoelmakin. Tänä jouluna sain lahjaksi parikin uutta cd:tä, veljeltä Pirkanpoikien ja siskolta Octovoxin levyn. Kuorolaulua siis. Totesinkin veljelle, että tänä jouluna olen ollut entistä vakuuttuneempi, että joululauluja kuuluukin kuunnella kuoroesityksinä. Vanhuuttako lienee, etten ole yhtään jaksanut sietää renkutuksia.

Tänä jouluna olen ihastunut erityisesti aiemmin mainitsemani O come, o come -laulun lisäksi Eino Leinon runoon, jonka on säveltänyt Heino Kaski: "Mökit nukkuu lumiset", alkuperäiseltä nimeltään kai Joululaulu lapsille. Mutta ehkä sykähdyttävin joululauluelämys tänä jouluna oli Kauneimmat joululaulut-tilaisuuden edellä harjoituksissa, kun mieskvartetti lauloi Enkellaulu kajahtaa. Upean sovituksen ja sen toteutuksen lisäksi sykähdytti laulun sanat:
Vaatimatta kunniaa, uhmaten myös kuolemaa, syntyi että ihminen uudelleen myös syntyen parannuksen tehdä voi. Hälle uuden valon toi. Terve, valon valtias, terve, rauhanruhtinas. Enkelkuoro kajahtaa kunniaksi kuninkaan.

O come o come

Hyvää itsenäisyyspäivää ja menestystä 96-vuotiaalle!

Miettimättä sen kummempaa aasinsiltaa itsenäisyyden juhlimisesta joulun odotukseen länttään tähän yhden joululauluvideon juutuubista.
Satuin työmatkalla Deitä kuunnellessani bongaamaan tämän biisin, painoin mieleeni kertosäkeen, jonka avulla laulu helposti löytyikin. En ollut koskaan ennen kuullut, vaikka kyseessä lienee kuitenkin vanha klassikko.
Aina silloin tällöin löydän uusia joululaulusuosikkeja, mutta useimmiten ne ovat tällaisia vähemmän kuultuja vanhoja juttuja (kuten vaikka I wonder as I wander, johon törmäsin jokunen joulu sitten). Paljon harvinaisempaa on, että joku uusi joululauluntekele minua sykähdyttäisi.Sen sijaan kovin tavallista on, että vanhoista hienoista joululauluista kuulee niin karmeita uudelleensovituksia, että  vihaksi pistää. Viimeksi kuulin - mielipahakseni - laulusta Tuo armon valkokyyhky varsinaisen ABBA-version.

Tämän joulun alla saan toki olla laulamassa kirkkokuoron kanssa monia kauniita joululauluja eri tilanteissa, mutta Jedidot ei taida laulaa tänä jouluna - ellei tule taas jotain viimetipan pyyntöjä.  

O come, o come, Emmanuel -laulusta löyty useita versioita, mutta valitsin tähän sen, jossa kuuluu introna ja välisoittona Israelin kansallislaulun "Hatikva" - Toivo - säveliä.

Toccata ja fuuga

Täysremontin yhteydessä kirkkoomme rakennutettiin myös uudet urut. Ovat kuulemma kovetut. Hinnakkaatkin olivat. Nyt sitten on urku- ym. konsertteja kirkossa pidetty harva se viikko. Eilen illalla oli sitten jo sellainenkin nimi, että viimein minunkin piti päästä kuuntelemaan. Olen kerran aikaisemmin saanut tilaisuuden kuulla urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen soittoa, sillä kertaa koululaiskonsertissa, jossa kuultiin niin Chaplinia kuin Vaaleanpunaista pantteriakin.
Tällä kertaa maestro pitäytyi, sanoisinko, vakavammassa ja osin jo hieman jouluisessakin ohjelmistossa. Kirkko, ja erityisesti urkuparvi oli täynnä väkeä. Muutkin kuin me halusivat nähdä, miten urkuja soitetaan. Iloitteluakin arvokkaasta ohjelmasta löytyi, Michel Corretten Lintujen joulu oli hykerryttävää visertelyä, välillä raakkumistakin. Hauskinta oli tietysti tunnistaa lajeja. Myös Ryderin Thunderstormin Säkkipillinsoittaja myrskytuulessa kutkutti. Mutta kaikkein eniten ilahduin siitä, että varma hitti, J.S. Bachin Toccata ja fuuga d-molli oli mukana ohjelman päätösnumerona.
Taputusten, kumarrusten ja kiitosten jälkeen urkutaiteilija tarjosi vielä ylimääräisen numeron, jonka soittoa kiinnostuneet toivotettiin tervetulleeksi lähempää katsomaan.
Näin parvella runsaasti naapurikirkkokuoron jäseniä (mm. yhden Jedidon) ja huomasin ihmetteleväni, miksihän meidän kirkkokuoromme ei hankkinut lippuja (ohjelmia) kuorolaisillemme tähän konserttiin kuten vuosi sitten Isokosken konserttiin hankittiin. Vaan eihän se minua haittaa, pääsinhän kuitenkin kuuntelemaan. Ja katselemaan.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan

Viimeksi tälle blogille kirjoittaessani mainitsin, että meitä oli pyydelty tuonne jonnekin kauas parin tunnin ajomatkan päähän laulelemaan. Ja nyt eilen harjoituksiin kokoontuessamme Terttu kertoi, että Anja oli pyytänyt meitä Israelin ystävien piirinkokouksen yhteydessä pidettävään Israel-tilaisuuteen laulamaan vajaan tunnin ajomatkan päähän. Sen sijaan sekin ainoa lähiaikojen kutsu tänne omalle paikkakunnalle, joka meille esitettiin alkusyksystä veteraani-illassa, osoittautui vesiperäksi. Ehkä kutsuja unohti tai oli ylittänyt valtuutensa.
Pointtini on se, että muualle meitä nykyään vietäisiin, vaan ei omiin nurkkiin. Tosin tuon ensin mainitun kutsun esittäjä oli kylläkin ihan paikkakuntalainen seurakunta-aktiivi.
Emme siis harjoitelleetkaan joululauluja, vaan keskityimme Toivon lauluihin. Kerron tästä projektista myöhemmin tarkemmin, mutta se liittyy hyväntekeväisyyteen, tarkemmin ensi kevään yhteisvastuukeräykseen, jonka kohteena kotimaassa on saattohoito ja erityisesti saattohoitokoulutus. Eilen näkemäni pätkä aamu-TV:n keskustelun aiheesta vahvisti, että valitsin aivan oikean hyväntekeväisyyskohteen. Saattohoitoon satsaamista parempaa ennalta ehkäisyä eutanasiaa vastaan en osaa nyt justiin kuvitella.