Viimeksi tälle blogille kirjoittaessani mainitsin, että meitä oli pyydelty tuonne jonnekin kauas parin tunnin ajomatkan päähän laulelemaan. Ja nyt eilen harjoituksiin kokoontuessamme Terttu kertoi, että Anja oli pyytänyt meitä Israelin ystävien piirinkokouksen yhteydessä pidettävään Israel-tilaisuuteen laulamaan vajaan tunnin ajomatkan päähän. Sen sijaan sekin ainoa lähiaikojen kutsu tänne omalle paikkakunnalle, joka meille esitettiin alkusyksystä veteraani-illassa, osoittautui vesiperäksi. Ehkä kutsuja unohti tai oli ylittänyt valtuutensa.
Pointtini on se, että muualle meitä nykyään vietäisiin, vaan ei omiin nurkkiin. Tosin tuon ensin mainitun kutsun esittäjä oli kylläkin ihan paikkakuntalainen seurakunta-aktiivi.
Emme siis harjoitelleetkaan joululauluja, vaan keskityimme Toivon lauluihin. Kerron tästä projektista myöhemmin tarkemmin, mutta se liittyy hyväntekeväisyyteen, tarkemmin ensi kevään yhteisvastuukeräykseen, jonka kohteena kotimaassa on saattohoito ja erityisesti saattohoitokoulutus. Eilen näkemäni pätkä aamu-TV:n keskustelun aiheesta vahvisti, että valitsin aivan oikean hyväntekeväisyyskohteen. Saattohoitoon satsaamista parempaa ennalta ehkäisyä eutanasiaa vastaan en osaa nyt justiin kuvitella.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti