Kirkkokuorokonsertti

Seurakuntien yhdistymisen takia seurakuntamme nettisivua piti myös uudistaa vastaamaan nykytilannetta. Tämän viikon alusta uudistetut sivut ovat olleet käytössä. Mutta työ ei ole vielä valmis. Niinpä pettymyksekseni huomasin äsken, että myöskään nettiradiota ei nyt pysty hetkeen käyttämään. Minulla oli ollut meininki mainostaa ystävälleni  - ja suurelle musiikin ystävälle Norjaan, että voisi kuunnella netin kautta kirkkokuoromme kevätkonserttia 26.5. Mutta enpä nyt sitten mainostakaan. Muuta kuin tässä lähistöllä asuville, että tulkaa kuuntelemaan Saloisten kirkkoon Pyhän Kolminaisuuden päivänä klo 14. Tämänkertainen ohjelmistomme rakentuu aiheen "Kirkkovuosi" ympärille - taikka siis ympäri. Kirkkokuoron lisäksi kuullaan myös mieskvartettia.
Konsertin jälkeen kuoro tarjoaa vielä konserttivieraille kahvit seurakuntakodilla, ja juhlistaa täten 30-vuotista toimintaansa rekisteröitynä kuorona.

Kuvapahaasia Pulkkilasta

Pulkkilassa meillä ei ollut mukana sitä oikeaa ja hyvää kameraa, vain kännykät. Niinpä kuvatkin tulivat vähän mitä sattuu. Mutta pyysin kuitenkin miestäni ottamaan meistä kuvia, kun kerrankin olimme koko nykyisellä kokoonpanolla liikkeellä.

Ja nyt oli meillä kaikilla ponchotkin, kun Saila oli tarjoutunut myymään omansa Arjalle. 

Terveiset Pulkkilasta

Tänä rukoussunnuntaina kännykkä herätti minut klo 6.40. Kahdeksalta tulivat Liisa, Arja ja Terttu tähän meille ja pakkauduttiin sitikan kyytiin. Heikki istui rattiin ja tyyräsi meidät täydentämään joukkoa vielä Aulikilla ja Annulla. Auton kyytissä availtiin ääniä ja käytiin läpi vielä kaikki laulut, niin tunnin matka meni huomaamatta.
Pulkkilan kirkko oli iso, kaunis, lämmin ja tervanhajuinen, ja näkyi saaneen sekin viisikanta-tunnustuspalkinnon. Urkuparvella oli hyvät tilat päällysvaatteille, mukavat tuolit ja useita nuottitelineitä. Kirkon akustiikka oli upea. Helppo laulaa.
Rukoussunnuntain messun lauluiksi olimme valinneet sattumoisin aika monta Jaakko Löytyn laulua: vastausmusiikiksi "Sinä voit uudeksi luoda", saarnan jälkeen "Kuule meitä" ja päätösmusiikiksi "Jumalan kiitos", johon ainakin yksi kuulija ihastui niin, että tuli jälkeen päin laulun nimeä pariinkin otteeseen tarkistamaan. Ehtoollisen aikana lauloimme Jarkko Maukosen "Tässä pöydässä".

Seurakuntakodilla oli kirkkokahveilla tarjolla oikein voileipiäkin, mikä oli erityisesti meidän pitkämatkalaisten mieleen. Siellä sitten keskityimme heprealaisiin lauluihin, kuten Israel-tilaisuuteen sopineekin.  Heikki piti hyvän puheenvuoron, niin piti Leokin, ja aivan erityisesti kosketti Teuvon lyhyt todistus.

Annu totesi kotiin palattuamme, että olipa mukava päivä, jää varmaan mieleen tästä keväästä.

Kuviakin mies otti, ehkä jonkun myöhemmin saan tännekin.

Murhe ja häpeä

Kun soitin vajaa viikko sitten takaisin tuolle sotaveteraanille, hän huudahti ensi sanoikseen: "Ethän vain ole perumassa?!" Juuri niillä asioilla jouduin soittamaan - suureksi harmikseni ja häveten. Meidän lauluryhmästämme neljä naista kuuluu samaan kuoroon, jonka johtaja olikin sitten mennyt sopimaan kuoron kevätretken juuri samalle päivälle ja illalle, jolloin olimme jo luvanneet olla palvelemassa veteraanijärjestöjen seurakuntaillassa. Yksi naisista soitti sitten minulle heidän kuoroharjoitustensa jälkeen keskiviikkona ja pudotti pommin. Eivät olleet kehdanneet avata suutaan ja sanoa, että ovat estyneitä, kun niin moni muu kuorolainen oli ollut äänekkäämpi ja nopeampi ja alkanut yksi ja toinen siellä sanoa, ettei ole pääsemässä mukaan.
No, onneksi kuitenkin Teppo-veteraaniveljemme oli ymmärtäväinen, ja lupasi kysellä tilallemme ylistysryhmää, jota hänelle ehdotin. Vaikka minua harmittaakin, ehkä parempi näin. Mekin pääsemme viettämään hääpäiväviikonloppua ilman, että tarvitsee kiirehtiä sunnuntaina hyvissä ajoin takaisin maisemiin.

Kevättä

Olemme jatkaneet harjoittelua säännöllisesti, mutta tämä blogikirjoitteluni on muuttunut entistä epäsäännöllisemmäksi. Se on monien tekijöiden summaa, enkä ala niitä tekijöitä selvittää sen kummemmin. Elämä kuitenkin jatkuu internetin ulkopuolella. Joskus/ yleensä hiljaisuus blogiosastolla tarkoittaakin äänekkyyttä taikka osallistumista jossain muualla.

Pulkkilan keikka lähestyy, ensi viikolla ja sitä seuraavalla harjoittelemme edelleen. Tällä viikolla puhelimeni soi kesken oppitunnin, ja kun numerosta näin, ettei kyseessä ole kukaan oppilaiden vanhemmista tai muutenkaan työhön liittyvä asia, niin jätin vastaamatta ja soitin takaisin välitunnilla. Tuttu herttainen papparainen kyseli meitä jälleen veteraanijärjestöjen järjestämään seurakuntailtaan, joka pidetään toukokuun kolmantena sunnuntaina eli kaatuneitten muistopäivänä. Kiitin kutsusta ja ilmoitin, että tulemme mielellämme - ja otin pikku riskin. No, kaikki naiset kuitenkin auliisti lupautuivat mukaan.
Maksamme velkaa.

Ystävättärien seurassa

Parin viikon harkinnan jälkeen olemme päättäneet vastata myöntävästi Pulkkilan kutsuun. Toki matka on pitkä, ja vähän hirvittää, miten sunnuntaiaamuksi sinne ehtii, kun varmaan pitäisi olla paikalla hyvissä ajoin ennen kello kymmenen messun alkua. Mutta toisaalta on ilo ottaa vastaan kutsu, joka esitetään noin hyvissä ajoin, kolme kuukautta aikaisemmin.
Eilen illalla kokoonnuimme harjoittelemaan, ja teimme jo alustavaa karsintaa mm.  ehtoollisella laulettavista. Muutamia meille ihka uusiakin pantiin jalalle, kuten sanonta kuuluu. Lähinnä minua kiinnosti kuulostella niihin tekemiäni sovituksia, ovatko käyttökelpoisia.
Heprealaislaulujen valinta jäi vielä kesken, Pulkkilaan tarvittaisiin niitäkin. Mutta varmaan seuraavassa kokoontumisessamme reilun parin viikon päästä pääsemme karsimaan niitäkin.
Kiittelin naisia siitä, kun heille passaa kaikki, mitä keksin ehdottaa. Kyllä tuollaista porukkaa kelpaa luotsata.

Ystävättärien päivä

Ystävänpäivän harjoitussessio meni erittäin mukavasti. Kaikki naiset pääsivät ja muistivat tulla paikalle ja ihan oikeaan aikaan. Alkurukouksessa kiitimme (sen lisäksi) mm. siitä, että yksi meistä oli juuri saanut neljännen lapsenlapsen ja että synnytys oli sujunut hyvin.
Kävimme läpi matkalauluja kesäseuroja varten ja niiden lisäksi yhden psalmimessulaulun. Ehdimme toki myös keskustella ja vaihtaa kuulumisia. Eräs kutsukin oli taas esitetty. Kuulemma erittäin ponnekkaasti ja hartaasti vedoten. Koska kellään muullakaan ei ollut tiedossa esteitä toukokuun ensimmäiselle sunnuntaille, minäkin taivuin antamaan alustavasti myöntävän vastauksen siitäkin huolimatta, että kutsu kävi suhteellisen kauas, tunnin ajomatka. Kyseessä on kuitenkin jumalanpalveus, joita itse suosin, ja sen jälkeinen Israel-tapahtuma. Eilisillan jälkeen mieleeni juolahti kylläkin eräs reunaehto, jonka ajattelin vielä esittää kutsun välittäjälle... Sellainen, jonka avulla luulen saavani miehenikin suopumaan ajatukseen.

Illan päätteeksi helmienjako ja seuraavien harjoitusten sopiminen Kalevalanpäiväksi. Ehätin jo varata meille sitä varten harjoituspaikankin. Hyvin menee, mutta menköön, kuten vanha koulukaverini aikanaan kommentoi kilpaa hiihtäessään.