Kävimme läpi matkalauluja kesäseuroja varten ja niiden lisäksi yhden psalmimessulaulun. Ehdimme toki myös keskustella ja vaihtaa kuulumisia. Eräs kutsukin oli taas esitetty. Kuulemma erittäin ponnekkaasti ja hartaasti vedoten. Koska kellään muullakaan ei ollut tiedossa esteitä toukokuun ensimmäiselle sunnuntaille, minäkin taivuin antamaan alustavasti myöntävän vastauksen siitäkin huolimatta, että kutsu kävi suhteellisen kauas, tunnin ajomatka. Kyseessä on kuitenkin jumalanpalveus, joita itse suosin, ja sen jälkeinen Israel-tapahtuma. Eilisillan jälkeen mieleeni juolahti kylläkin eräs reunaehto, jonka ajattelin vielä esittää kutsun välittäjälle... Sellainen, jonka avulla luulen saavani miehenikin suopumaan ajatukseen.
Illan päätteeksi helmienjako ja seuraavien harjoitusten sopiminen Kalevalanpäiväksi. Ehätin jo varata meille sitä varten harjoituspaikankin. Hyvin menee, mutta menköön, kuten vanha koulukaverini aikanaan kommentoi kilpaa hiihtäessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti