lauantai 14. syyskuuta 2013

Hohhoijakkaa

Eipä ole naismuistiin ollut mulla noin vaikeaa mennä laulamaan kuin eilen. Jo töistä palattua alkoi vatsan seutuvilla tuntua ikäviä hermotuntemuksia, jotka eivät helpottaneet edes laulujen kertaamisella. Koko pyörämatka (jotain 25 min) tuntui kovin raskaalta, vaikka pyörä oli kevyt, tie kunnossa ja tuulikaan ei vastustanut. Jokin henkinen vastus sen sijaan tuntui vielä laulujemme jälkeenkin. On se kumma, että kesäseuroissa ei tuntunut miltään nousta lavalle juontamaan parisataapäisen yleisön eteen, ja nyt tuollainen ramppikuume tutun pienen väen edessä.  
No, huomenna kirkossa ja kiitosseuroissa on varmaan taas aivan toinen tunnelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti