Musiikin tarkoituksesta ja tasosta

Eilen pitkällä ajomatkalla ehdin kuunnella Radio Deitä Kemistä melkein kotinurkille, aluksi tauotonta musiikkia, sitten puheohjelmaa, jota ensin harmittelin, mutta rupesin sitten kuuntelemaan. Ohjelma oli Kuopion KL:n tuottamaa (mikä sinänsä nostatti heti pientä ennakkoasennetta). Haastateltavana oli Jarkko Maukonen, joka puhui - musiikista.
Erityisesti kaksi asiaa hänen puheenvuorossaan ilahdutti.
Ensinnäkin hän toi esiin, miten oppi-isä Martti Luther suhtautui musiikkiin ja sen tarkoitukseen. Lutherille musiikilla ei tarvinnut olla hyötynäkökohtaa, sen ei tarvinnut vaikuttaa, manipuloida, luoda oikeaa tunnelmaa, johdatella (ja ties mitä kaikkea varten sitä hengellisissä piireissä kuuleekaan), vaan musiikin tarkoituksena oli yksinkertaisesti vain tuottaa iloa. 
Toiseksi muusikko-Jarkko purnasi sitä samaa, mitä itsekin olen joskus ääneen ja vielä useammin hiljaa itsekseni ärsyyntyneenä harmitellut. Hän ilmaisi ajatuksen jotenkin tähän tapaan: Usein kuulee musiikkia, joka on todella hyvin, tyylikkäästi ja huolellisesti tehtyä, sävellettyä, sovitettua ja tuotettua, mutta joka ei ole hengellistä siinä mielessä, että se antaisi kunnian Jumalalle tai julistaisi Hänestä, vaan se voi edustaa aivan päinvastaisia arvoja ja asioita. Sitten toisaalta liian usein kuulee puolihuolimattomasti ja halvankuuloisesti tehtyä hengellistä musiikkia. Eikö juuri hengellisen musiikin ja gospelin nimellä kaupatun pitäisi olla tehty "niin kuin Herralle" - mikä tarkoittanee mahdollisimman hyvin tehtyä.

J.S Bach oli muuten viimeksi mainitusta erinomainen esimerkki.