Nuorin jedida

Olimme vapunaattona lauluharjoituksissa yhden jedidan kotona. Siellä oli myös yksi yövieras, mummun kulta, joka oli päättänyt tulla yökylään. Kun minä vielä virittelin kitaraa, viisivuotias tyttö kantoi eteemme olohuoneen pöydälle täyssylillisen pehmoleluja, jotka asetteli siihen riviin. Mummu ei oikein ymmärtänyt, miksi ne lelut siihen piti kärrätä, mutta kyllä mä heti hokasin, että saimme kunnianarvoisan ja arvovaltaisen yleisön. Eikä siinä vielä kaikki. Yleisön asetuttua paikalle tyttö raahasi olohuoneen lattialle vielä vaaleanpunaisen hellokitty-merkkisen metrisen flyygelinsä. Flyygelisäestys olikin meille hyvää totuttelua. Ties vaikka perjantaina saisimme maestro Hilleliltä flyygelisäestyksen?
Tapasin viisivuotiaan vielä tänään uudestaan yhteisvastuun vappulounaalla. Kun istuimme juttelemassa tuttavapariskunnan kanssa, mummu tuli tyttärentyttärensä kanssa luokseni ja sanoi, että he ovat lähdössä, mutta he eivät voineet lähteä, ennenkuin tyttönen käy sanomassa minulle "heippa". Hurmaavaa!