Pirkanpojat ja Octovox

Jouluna toivoo kuulevansa joululauluja. Niitä itselle mieluisia. En ole vielä oikein oppinut käyttämään hyväksi Jouluradiota, vaikka jonkin verran olen sitäkin tänä jouluna kuunnellut, paraikaakin kuuntelen netistä. Mutta nyt minulla alkaa olla jo aika mukava joulucd-kokoelmakin. Tänä jouluna sain lahjaksi parikin uutta cd:tä, veljeltä Pirkanpoikien ja siskolta Octovoxin levyn. Kuorolaulua siis. Totesinkin veljelle, että tänä jouluna olen ollut entistä vakuuttuneempi, että joululauluja kuuluukin kuunnella kuoroesityksinä. Vanhuuttako lienee, etten ole yhtään jaksanut sietää renkutuksia.

Tänä jouluna olen ihastunut erityisesti aiemmin mainitsemani O come, o come -laulun lisäksi Eino Leinon runoon, jonka on säveltänyt Heino Kaski: "Mökit nukkuu lumiset", alkuperäiseltä nimeltään kai Joululaulu lapsille. Mutta ehkä sykähdyttävin joululauluelämys tänä jouluna oli Kauneimmat joululaulut-tilaisuuden edellä harjoituksissa, kun mieskvartetti lauloi Enkellaulu kajahtaa. Upean sovituksen ja sen toteutuksen lisäksi sykähdytti laulun sanat:
Vaatimatta kunniaa, uhmaten myös kuolemaa, syntyi että ihminen uudelleen myös syntyen parannuksen tehdä voi. Hälle uuden valon toi. Terve, valon valtias, terve, rauhanruhtinas. Enkelkuoro kajahtaa kunniaksi kuninkaan.

O come o come

Hyvää itsenäisyyspäivää ja menestystä 96-vuotiaalle!

Miettimättä sen kummempaa aasinsiltaa itsenäisyyden juhlimisesta joulun odotukseen länttään tähän yhden joululauluvideon juutuubista.
Satuin työmatkalla Deitä kuunnellessani bongaamaan tämän biisin, painoin mieleeni kertosäkeen, jonka avulla laulu helposti löytyikin. En ollut koskaan ennen kuullut, vaikka kyseessä lienee kuitenkin vanha klassikko.
Aina silloin tällöin löydän uusia joululaulusuosikkeja, mutta useimmiten ne ovat tällaisia vähemmän kuultuja vanhoja juttuja (kuten vaikka I wonder as I wander, johon törmäsin jokunen joulu sitten). Paljon harvinaisempaa on, että joku uusi joululauluntekele minua sykähdyttäisi.Sen sijaan kovin tavallista on, että vanhoista hienoista joululauluista kuulee niin karmeita uudelleensovituksia, että  vihaksi pistää. Viimeksi kuulin - mielipahakseni - laulusta Tuo armon valkokyyhky varsinaisen ABBA-version.

Tämän joulun alla saan toki olla laulamassa kirkkokuoron kanssa monia kauniita joululauluja eri tilanteissa, mutta Jedidot ei taida laulaa tänä jouluna - ellei tule taas jotain viimetipan pyyntöjä.  

O come, o come, Emmanuel -laulusta löyty useita versioita, mutta valitsin tähän sen, jossa kuuluu introna ja välisoittona Israelin kansallislaulun "Hatikva" - Toivo - säveliä.

Toccata ja fuuga

Täysremontin yhteydessä kirkkoomme rakennutettiin myös uudet urut. Ovat kuulemma kovetut. Hinnakkaatkin olivat. Nyt sitten on urku- ym. konsertteja kirkossa pidetty harva se viikko. Eilen illalla oli sitten jo sellainenkin nimi, että viimein minunkin piti päästä kuuntelemaan. Olen kerran aikaisemmin saanut tilaisuuden kuulla urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen soittoa, sillä kertaa koululaiskonsertissa, jossa kuultiin niin Chaplinia kuin Vaaleanpunaista pantteriakin.
Tällä kertaa maestro pitäytyi, sanoisinko, vakavammassa ja osin jo hieman jouluisessakin ohjelmistossa. Kirkko, ja erityisesti urkuparvi oli täynnä väkeä. Muutkin kuin me halusivat nähdä, miten urkuja soitetaan. Iloitteluakin arvokkaasta ohjelmasta löytyi, Michel Corretten Lintujen joulu oli hykerryttävää visertelyä, välillä raakkumistakin. Hauskinta oli tietysti tunnistaa lajeja. Myös Ryderin Thunderstormin Säkkipillinsoittaja myrskytuulessa kutkutti. Mutta kaikkein eniten ilahduin siitä, että varma hitti, J.S. Bachin Toccata ja fuuga d-molli oli mukana ohjelman päätösnumerona.
Taputusten, kumarrusten ja kiitosten jälkeen urkutaiteilija tarjosi vielä ylimääräisen numeron, jonka soittoa kiinnostuneet toivotettiin tervetulleeksi lähempää katsomaan.
Näin parvella runsaasti naapurikirkkokuoron jäseniä (mm. yhden Jedidon) ja huomasin ihmetteleväni, miksihän meidän kirkkokuoromme ei hankkinut lippuja (ohjelmia) kuorolaisillemme tähän konserttiin kuten vuosi sitten Isokosken konserttiin hankittiin. Vaan eihän se minua haittaa, pääsinhän kuitenkin kuuntelemaan. Ja katselemaan.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan

Viimeksi tälle blogille kirjoittaessani mainitsin, että meitä oli pyydelty tuonne jonnekin kauas parin tunnin ajomatkan päähän laulelemaan. Ja nyt eilen harjoituksiin kokoontuessamme Terttu kertoi, että Anja oli pyytänyt meitä Israelin ystävien piirinkokouksen yhteydessä pidettävään Israel-tilaisuuteen laulamaan vajaan tunnin ajomatkan päähän. Sen sijaan sekin ainoa lähiaikojen kutsu tänne omalle paikkakunnalle, joka meille esitettiin alkusyksystä veteraani-illassa, osoittautui vesiperäksi. Ehkä kutsuja unohti tai oli ylittänyt valtuutensa.
Pointtini on se, että muualle meitä nykyään vietäisiin, vaan ei omiin nurkkiin. Tosin tuon ensin mainitun kutsun esittäjä oli kylläkin ihan paikkakuntalainen seurakunta-aktiivi.
Emme siis harjoitelleetkaan joululauluja, vaan keskityimme Toivon lauluihin. Kerron tästä projektista myöhemmin tarkemmin, mutta se liittyy hyväntekeväisyyteen, tarkemmin ensi kevään yhteisvastuukeräykseen, jonka kohteena kotimaassa on saattohoito ja erityisesti saattohoitokoulutus. Eilen näkemäni pätkä aamu-TV:n keskustelun aiheesta vahvisti, että valitsin aivan oikean hyväntekeväisyyskohteen. Saattohoitoon satsaamista parempaa ennalta ehkäisyä eutanasiaa vastaan en osaa nyt justiin kuvitella.


 

Valmistautumista

Tapasimme Jedidot-naisten kanssa viikko sitten tiistaina harjoitusten ja siivouksen merkeissä. Lauloimme muutaman laulun, joita tarvitaan maaliskuussa ja sitten aloimme selata kriittisesti kansioitamme. Kävimme lauluja läpi aakkosjärjestyksessä, irrotellen kansioista sellaisia nuotteja, joita tuskin enää tarvitsemme. Valkkasimme pois kuluneita lauluja sekä biisejä, jotka ovat vahvasti muiden paikallisten solistien tai ryhmien ohjelmistoa. Pääsimme vasta K-kirjaimen loppuun saakka. Jatkamme siivousta, mutta myös harjoittelua marraskuun alussa. Silloin otetaan vahvasti työn alle joulukuun veteraani-illan laulut sekä maaliskuun lauluja.

Lokakuun lopulla olisi Paltamossa Evankelisen Opintokeskuksen (muistinko puljun oikein) viikonlopputapahtuma, johon meitä pyydettiin mutta josta kunniasta kauniisti kieltäydyimme. Ajankohta on juuri syyslomani aikoihin, emmekä muutenkaan lähde mielellämme pitkien matkojen päähän. Tunnin ajomatkaa olemme pitäneet kipurajana. Mieluiten itse ainakin pysyttelisin lähinurkilla.

"Mistäs tiesit kun arvasit?"

...kuten isä aikanaan tapasi usein sanoa.
Kävi kuten etukäteen arvailinkin, tämänpäiväinen palvelutehtävä messussa ja Uusheräyksen kiitosseuroissa oli iloa ja juhlaa. Olo oli kotoisa ja levollinen, etenkin sitten kun harjoittelun ja alkuhermoilun jälkeen hiljennyimme urkuparvella rukoukseen.

Lauloimme kuta kuinkin saman ohjelmiston kuin kesäseurojen matkalaulumessussa, säkeistöjä vain valittiin päivän teeman mukaan. Alkulauluna "Nosta silmäs murheen maasta", vastausmusiikkina "Mä Jeesuksesta laulan", uskontunnustuksen jälkeen "Soi virteni kiitosta Herran" ja ehtoollisen aikana "Jeesus sanoi omillensa". Seuroihin mentiin tietämättä missä kohtaa ohjelmassa lauletaan. Laulujen paikat ja määrät sovittiin siinä seurojen lomassa huikkimalla. Ensin lauloimme "Jeesus, Herra Siionin" ja "Vie vuorille jo viesti". Seurojen loppupuolella laulettiin vielä "Onnellista elämässä" sekä matkalaulujen ulkopuolelta Jaakko Löytyn säveltämä ja sanoittama "Jumalan kiitos".

Koko porukalle jäi päivästä hyvä ja kiitollinen mieli. Kokoonnumme harjoittelemaan seuraavan kerran reilun viikon päästä.  

Hohhoijakkaa

Eipä ole naismuistiin ollut mulla noin vaikeaa mennä laulamaan kuin eilen. Jo töistä palattua alkoi vatsan seutuvilla tuntua ikäviä hermotuntemuksia, jotka eivät helpottaneet edes laulujen kertaamisella. Koko pyörämatka (jotain 25 min) tuntui kovin raskaalta, vaikka pyörä oli kevyt, tie kunnossa ja tuulikaan ei vastustanut. Jokin henkinen vastus sen sijaan tuntui vielä laulujemme jälkeenkin. On se kumma, että kesäseuroissa ei tuntunut miltään nousta lavalle juontamaan parisataapäisen yleisön eteen, ja nyt tuollainen ramppikuume tutun pienen väen edessä.  
No, huomenna kirkossa ja kiitosseuroissa on varmaan taas aivan toinen tunnelma.

Syyskausi alkuun

Meitä oli neljä laulamassa veteraanijärjestöjen seurakuntaillassa. Ja saman tien tuli kutsu seuraavaankin vastaavaan tilaisuuteen, joka lienee joulukuussa. Päästäisiinkö silloin laulamaan jokunen joululaulukin?

Mutta sitä ennen on ainakin tämä tuleva viikonloppu buukattuna. Oli vähältä tulla joka päivälle jotain, mutta onneksi leski oli saanut miehensä hautajaisiin jonkun sukulaisen lupautumaan laulamaan, niin ei tarvitsekaan meidän lähteä tien päälle. Itseä jo ehti töissä - lesken sinne mulle soitettua - hirvittää ajatus vierailla outojen ihmisten surujuhlassa.

Huomenna perjantaina olemme lupautuneet olemaan mukana sanan ja rukouksen illassa, saamme laulaa kolme laulua heti alussa, kun sitten yhden meistä täytyy palata kotiinsa vieraitaan kestitsemään.

Ja sitten sunnuntaina on ne kiitosseurat, jotka alkavat messulla. Harjoittelimme molempia tilaisuuksia varten täällä meillä tiistaina. Naiset saivat samalla omppuja kotiin viemisiksi.

Kun mulle soitettiin tuosta sanan ja rukouksen illasta, meinasin ensin kauhistella, ettei perjantai-ilta sovi ollenkaan, kun ollaan jo viikonlopun viettoon lähdössä. Mutta sitten muistin, että tämän viikonlopun olen joka tapauksessa "kiinni" täällä kotipuolessa, ei toiveita ehtiä käymään mökillä, joten menköön samoilla tulilla, parempi niin.

Kuulemma olisi meitä tahdottu Israel-tilaisuuteenkin 20.9., mutta onneksi Terttu oli jo kyselyyn epäilevästi vastannut, että kun noita keikkoja on nyt pukannut muutenkin. Itse olen silloin muualla. Tosin sanoin kyllä naisille, että eihän ole pois suljettu sitäkään mahdollisuutta, että laulaisivat joskus ilman minua ja ilman säestystä. Säestyksetöntä laulua meiltä on myös pyydetty.

Kiitosseurat... mitähän SEURAavaksi

Olemme kuin olemmekin menossa ensi pyhäiltana laulamaan seurakuntailtaan, vaikka sitten pienelläkin porukalla. Valittiin laulut sitä mukaa, että pärjätään niiden kanssa, vaikka neljästä vielä yksi joutuisi jäämään pois. 

Nyt tuli sitten jo seuraava kutsukin. No, alkuvuosi meillä olikin varsinaista hiljaiseloa. Kesäseuroihin liittyen täällä vietetään kiitosseuroja 15.9. ja sinne meitä pyydettiin mukaan, laulamaan sekä jumiksessa että seuroissa, kuten niin monesti ennenkin uusheräyksen kevät- ja syysseurojen yhteydessä. Odottelen viestejä muilta Jedidoilta, saadaanko porukkaa kasaan tuolloin. Laulujen valinta lienee helppoa, ainakin meitä kutsunut emeritus kirkkoherra esitti, että voisimme laulaa niitä samoja, mitä lauloimme taannoin matkalaulumessussa. 

Kiitos Kesäseuroista

Uusheräyksen kesäseurat onnistuivat kuulemani palautteen perusteella hienosti. Myös lauantai-illan matkalaulumessu, jossa Jedidotkin lauloi, sai paljon kiitosta. Siivousporukkamme pomokin kiitteli sunnuntaina töihin mennessäni. Messussa oli nimensä mukaisesti paljon musiikkia, väki sai laulaa matkalauluja ja myös kuulla niitä, kun Jedidojen lisäksi laulamassa oli Paljaat Jalat. "Työnjako" oli sellainen, että me lauloimme messun alkupuolella, Paljaat Jalat loppupuolella ja ehtoollisen aikana vuorotellen, välillä yhteislauluja.

Nyt meillä on sitten taas uusi mukava ja hieno esiintymisasu, kun me kaikki olimme seuroissa myös talkoolaisina ja saimme talkoolaispaidat. Joko olen muistanut kehaista, että olin mukana noiden paitojen painamisessa.

Nyt sitten on ehtinyt tulla jo seuraava pyyntökin: meillä olisi nyt mahdollisuus paikata se keväinen peruuntuminen, kun Teppo soitti ja kysyi meitä laulamaan sotaveteraani- ja reserviläisjärjestöjen seurakuntailtaan 18.8.

Tervetuloa kesäseuroihin

Maanantaina Jedidot harjoitteli kesäseuroja varten tapulikahviossa. Itse kukin meistä on monessa mukana seurojen aikana, ei pelkästään lauleskella. Ja toki jo pitkään ennen seuroja olemme olleet mukana niitä valmistelemassa - eikä pelkästään lauluja harjoittelemalla. Aulikki on ommellut hurjan määrän niin kahvi- kuin muitakin kasseja lähetysmyyntiin, ja jotainhan olen ehtinyt tehdä sinne itsekin. Tertulla taas on suuri vastuu kansliatoimikunnassa. Liisa on kanssani siivoushukeja hoitamassa, Arja ja Aulikki ovat myös kansliassa ja Annu taitaa olla ravintolatoimikunnassa.
Suurin oma stressini lienee juontovuorot, ei kuitenkaan sinänsä sen juonnon takia, vaan laulujen miettiminen ja sopiminen etukäteen, puhujien ja säestäjän välikätenä.
Tänään oli kuitenkin työteliäs, mutta hauska päivä ns. pystytystalkoissa. Vaikka lähdin sinne tietämättä, mitä mulla siellä oikeastaan tehdään, niin hommaa löytyi, kun katseli ympärilleen ja tarttui toimeen. Tutuin ympäristö minulle oli lähetysnäyttelyn ja -myynnin liepeillä. Kirppispöydän järjestely oli mun yksinoikeudella.

Ihanista lähetysmyyntituotteista räpsin muutamia kuvia kännykällä. Tässä yksi. Valotus tosin oli ongelmallinen.

 
Jedidot laulaa lauantaina klo 18 alkavassa Matkalaulumessussa Raahen kirkossa, josta tilaisuutta voinee kuunnella netin kautta seurakunnan sivulta.
Messumusiikissa avustaa myös Uusheräyksen oma nuorten kuoro Paljaat jalat.

"I morgon, vill Gud..."

Jos Herra suo ja jos kaikki menee niin kuin on meinattu, niin meitä pitäisi olla peräti viisi huomenna laulamassa  messussa ja paikallisessa evankeliumijuhlassa. Yksi meistä on tekstinlukijana, joten vastausmusiikin laulamme alttarilta. Se olisi Taize-laulu Niin loistat, Kristus, toivon mukaan Kirkastussunnuntaihin soopivasti.
Nämä seurat menevät nyt vähällä harjoittelulla, mutta koetamme jumiksen jälkeen käydä läpi seuroissa laulettavat Siionin Kanteleen laulut, joita toivottavasti ei ole kaavailtu yhteislauluiksi.
Lähden miltei suoraan seuroista muutamaksi päiväksi mökille, niin en pysty huomisen kuulumisia tuoreeltaan kertaamaan, joten näin etukäteen kaavailuja. Ja mökiltä palattuamme Kesäseurat ovatkin jo aivan ovella ja maanantaina 22.7. meillä on seuraavat harjoitukset - puhumattakaan kaikesta muusta touhusta, mitä Kesäseurat vielä paikkakunnan talkooväeltä vaatii.

Kesäseuraa

Kesäkuu on loppumaisillaan - ja kesäseurat lähestyy vääjäämättä. Samoin ja vielä pikaisemmin lähestyy F.G. Hedbergin syntymäpäiväseurat, joihin meitä jälleen pyydettiin laulamaan. Synttäriseurat ovat kirkastussunnuntaina. Ensin messu, sitten ruokailu ja seurat seurakuntakodilla. Hedbergin syntymäkodin pihamaalla ei tänä kesänä kokoonnuta, koska paikka on kuulemma menossa remonttiin.
Jännäksi kyllä menee, kuinka moni meistä lopulta on pääsemässä F.G.H-seuroihin. On käymässä melkein kuin Jeesuksen vertauksessa juhlista, jonne kutsutut alkoivat estellä ja esittää verukkeita. No, en sitä väitä, että meidän naisilla olisi verukkeita.Mutta kolme epävarmaa kuudesta on iso osuus, melkein 50 % ;-)
Joka tapauksessa ensi tiistaille ollaan kaavailemassa harjoituksia, sekä seuroja että seuroja varten. Joudutaan harjoittelemaan aika pikaisesti, kun illaksi tarttis joutua vielä käsityöiltaan (käsityöt tulevat kesäseurojen lähetysmyyntiin, kuinkas muuten). Mutta koska laulut on sovittuna, niin miettimiseen ei mene aikaa.

Kirkkokuorokonsertti

Seurakuntien yhdistymisen takia seurakuntamme nettisivua piti myös uudistaa vastaamaan nykytilannetta. Tämän viikon alusta uudistetut sivut ovat olleet käytössä. Mutta työ ei ole vielä valmis. Niinpä pettymyksekseni huomasin äsken, että myöskään nettiradiota ei nyt pysty hetkeen käyttämään. Minulla oli ollut meininki mainostaa ystävälleni  - ja suurelle musiikin ystävälle Norjaan, että voisi kuunnella netin kautta kirkkokuoromme kevätkonserttia 26.5. Mutta enpä nyt sitten mainostakaan. Muuta kuin tässä lähistöllä asuville, että tulkaa kuuntelemaan Saloisten kirkkoon Pyhän Kolminaisuuden päivänä klo 14. Tämänkertainen ohjelmistomme rakentuu aiheen "Kirkkovuosi" ympärille - taikka siis ympäri. Kirkkokuoron lisäksi kuullaan myös mieskvartettia.
Konsertin jälkeen kuoro tarjoaa vielä konserttivieraille kahvit seurakuntakodilla, ja juhlistaa täten 30-vuotista toimintaansa rekisteröitynä kuorona.

Kuvapahaasia Pulkkilasta

Pulkkilassa meillä ei ollut mukana sitä oikeaa ja hyvää kameraa, vain kännykät. Niinpä kuvatkin tulivat vähän mitä sattuu. Mutta pyysin kuitenkin miestäni ottamaan meistä kuvia, kun kerrankin olimme koko nykyisellä kokoonpanolla liikkeellä.

Ja nyt oli meillä kaikilla ponchotkin, kun Saila oli tarjoutunut myymään omansa Arjalle. 

Terveiset Pulkkilasta

Tänä rukoussunnuntaina kännykkä herätti minut klo 6.40. Kahdeksalta tulivat Liisa, Arja ja Terttu tähän meille ja pakkauduttiin sitikan kyytiin. Heikki istui rattiin ja tyyräsi meidät täydentämään joukkoa vielä Aulikilla ja Annulla. Auton kyytissä availtiin ääniä ja käytiin läpi vielä kaikki laulut, niin tunnin matka meni huomaamatta.
Pulkkilan kirkko oli iso, kaunis, lämmin ja tervanhajuinen, ja näkyi saaneen sekin viisikanta-tunnustuspalkinnon. Urkuparvella oli hyvät tilat päällysvaatteille, mukavat tuolit ja useita nuottitelineitä. Kirkon akustiikka oli upea. Helppo laulaa.
Rukoussunnuntain messun lauluiksi olimme valinneet sattumoisin aika monta Jaakko Löytyn laulua: vastausmusiikiksi "Sinä voit uudeksi luoda", saarnan jälkeen "Kuule meitä" ja päätösmusiikiksi "Jumalan kiitos", johon ainakin yksi kuulija ihastui niin, että tuli jälkeen päin laulun nimeä pariinkin otteeseen tarkistamaan. Ehtoollisen aikana lauloimme Jarkko Maukosen "Tässä pöydässä".

Seurakuntakodilla oli kirkkokahveilla tarjolla oikein voileipiäkin, mikä oli erityisesti meidän pitkämatkalaisten mieleen. Siellä sitten keskityimme heprealaisiin lauluihin, kuten Israel-tilaisuuteen sopineekin.  Heikki piti hyvän puheenvuoron, niin piti Leokin, ja aivan erityisesti kosketti Teuvon lyhyt todistus.

Annu totesi kotiin palattuamme, että olipa mukava päivä, jää varmaan mieleen tästä keväästä.

Kuviakin mies otti, ehkä jonkun myöhemmin saan tännekin.

Murhe ja häpeä

Kun soitin vajaa viikko sitten takaisin tuolle sotaveteraanille, hän huudahti ensi sanoikseen: "Ethän vain ole perumassa?!" Juuri niillä asioilla jouduin soittamaan - suureksi harmikseni ja häveten. Meidän lauluryhmästämme neljä naista kuuluu samaan kuoroon, jonka johtaja olikin sitten mennyt sopimaan kuoron kevätretken juuri samalle päivälle ja illalle, jolloin olimme jo luvanneet olla palvelemassa veteraanijärjestöjen seurakuntaillassa. Yksi naisista soitti sitten minulle heidän kuoroharjoitustensa jälkeen keskiviikkona ja pudotti pommin. Eivät olleet kehdanneet avata suutaan ja sanoa, että ovat estyneitä, kun niin moni muu kuorolainen oli ollut äänekkäämpi ja nopeampi ja alkanut yksi ja toinen siellä sanoa, ettei ole pääsemässä mukaan.
No, onneksi kuitenkin Teppo-veteraaniveljemme oli ymmärtäväinen, ja lupasi kysellä tilallemme ylistysryhmää, jota hänelle ehdotin. Vaikka minua harmittaakin, ehkä parempi näin. Mekin pääsemme viettämään hääpäiväviikonloppua ilman, että tarvitsee kiirehtiä sunnuntaina hyvissä ajoin takaisin maisemiin.

Kevättä

Olemme jatkaneet harjoittelua säännöllisesti, mutta tämä blogikirjoitteluni on muuttunut entistä epäsäännöllisemmäksi. Se on monien tekijöiden summaa, enkä ala niitä tekijöitä selvittää sen kummemmin. Elämä kuitenkin jatkuu internetin ulkopuolella. Joskus/ yleensä hiljaisuus blogiosastolla tarkoittaakin äänekkyyttä taikka osallistumista jossain muualla.

Pulkkilan keikka lähestyy, ensi viikolla ja sitä seuraavalla harjoittelemme edelleen. Tällä viikolla puhelimeni soi kesken oppitunnin, ja kun numerosta näin, ettei kyseessä ole kukaan oppilaiden vanhemmista tai muutenkaan työhön liittyvä asia, niin jätin vastaamatta ja soitin takaisin välitunnilla. Tuttu herttainen papparainen kyseli meitä jälleen veteraanijärjestöjen järjestämään seurakuntailtaan, joka pidetään toukokuun kolmantena sunnuntaina eli kaatuneitten muistopäivänä. Kiitin kutsusta ja ilmoitin, että tulemme mielellämme - ja otin pikku riskin. No, kaikki naiset kuitenkin auliisti lupautuivat mukaan.
Maksamme velkaa.

Ystävättärien seurassa

Parin viikon harkinnan jälkeen olemme päättäneet vastata myöntävästi Pulkkilan kutsuun. Toki matka on pitkä, ja vähän hirvittää, miten sunnuntaiaamuksi sinne ehtii, kun varmaan pitäisi olla paikalla hyvissä ajoin ennen kello kymmenen messun alkua. Mutta toisaalta on ilo ottaa vastaan kutsu, joka esitetään noin hyvissä ajoin, kolme kuukautta aikaisemmin.
Eilen illalla kokoonnuimme harjoittelemaan, ja teimme jo alustavaa karsintaa mm.  ehtoollisella laulettavista. Muutamia meille ihka uusiakin pantiin jalalle, kuten sanonta kuuluu. Lähinnä minua kiinnosti kuulostella niihin tekemiäni sovituksia, ovatko käyttökelpoisia.
Heprealaislaulujen valinta jäi vielä kesken, Pulkkilaan tarvittaisiin niitäkin. Mutta varmaan seuraavassa kokoontumisessamme reilun parin viikon päästä pääsemme karsimaan niitäkin.
Kiittelin naisia siitä, kun heille passaa kaikki, mitä keksin ehdottaa. Kyllä tuollaista porukkaa kelpaa luotsata.

Ystävättärien päivä

Ystävänpäivän harjoitussessio meni erittäin mukavasti. Kaikki naiset pääsivät ja muistivat tulla paikalle ja ihan oikeaan aikaan. Alkurukouksessa kiitimme (sen lisäksi) mm. siitä, että yksi meistä oli juuri saanut neljännen lapsenlapsen ja että synnytys oli sujunut hyvin.
Kävimme läpi matkalauluja kesäseuroja varten ja niiden lisäksi yhden psalmimessulaulun. Ehdimme toki myös keskustella ja vaihtaa kuulumisia. Eräs kutsukin oli taas esitetty. Kuulemma erittäin ponnekkaasti ja hartaasti vedoten. Koska kellään muullakaan ei ollut tiedossa esteitä toukokuun ensimmäiselle sunnuntaille, minäkin taivuin antamaan alustavasti myöntävän vastauksen siitäkin huolimatta, että kutsu kävi suhteellisen kauas, tunnin ajomatka. Kyseessä on kuitenkin jumalanpalveus, joita itse suosin, ja sen jälkeinen Israel-tapahtuma. Eilisillan jälkeen mieleeni juolahti kylläkin eräs reunaehto, jonka ajattelin vielä esittää kutsun välittäjälle... Sellainen, jonka avulla luulen saavani miehenikin suopumaan ajatukseen.

Illan päätteeksi helmienjako ja seuraavien harjoitusten sopiminen Kalevalanpäiväksi. Ehätin jo varata meille sitä varten harjoituspaikankin. Hyvin menee, mutta menköön, kuten vanha koulukaverini aikanaan kommentoi kilpaa hiihtäessään.

Musiikin tarkoituksesta ja tasosta

Eilen pitkällä ajomatkalla ehdin kuunnella Radio Deitä Kemistä melkein kotinurkille, aluksi tauotonta musiikkia, sitten puheohjelmaa, jota ensin harmittelin, mutta rupesin sitten kuuntelemaan. Ohjelma oli Kuopion KL:n tuottamaa (mikä sinänsä nostatti heti pientä ennakkoasennetta). Haastateltavana oli Jarkko Maukonen, joka puhui - musiikista.
Erityisesti kaksi asiaa hänen puheenvuorossaan ilahdutti.
Ensinnäkin hän toi esiin, miten oppi-isä Martti Luther suhtautui musiikkiin ja sen tarkoitukseen. Lutherille musiikilla ei tarvinnut olla hyötynäkökohtaa, sen ei tarvinnut vaikuttaa, manipuloida, luoda oikeaa tunnelmaa, johdatella (ja ties mitä kaikkea varten sitä hengellisissä piireissä kuuleekaan), vaan musiikin tarkoituksena oli yksinkertaisesti vain tuottaa iloa. 
Toiseksi muusikko-Jarkko purnasi sitä samaa, mitä itsekin olen joskus ääneen ja vielä useammin hiljaa itsekseni ärsyyntyneenä harmitellut. Hän ilmaisi ajatuksen jotenkin tähän tapaan: Usein kuulee musiikkia, joka on todella hyvin, tyylikkäästi ja huolellisesti tehtyä, sävellettyä, sovitettua ja tuotettua, mutta joka ei ole hengellistä siinä mielessä, että se antaisi kunnian Jumalalle tai julistaisi Hänestä, vaan se voi edustaa aivan päinvastaisia arvoja ja asioita. Sitten toisaalta liian usein kuulee puolihuolimattomasti ja halvankuuloisesti tehtyä hengellistä musiikkia. Eikö juuri hengellisen musiikin ja gospelin nimellä kaupatun pitäisi olla tehty "niin kuin Herralle" - mikä tarkoittanee mahdollisimman hyvin tehtyä.

J.S Bach oli muuten viimeksi mainitusta erinomainen esimerkki.

Hallelujah

Surffailin juutuubissa ja törmäsin The King's Singersiin.
Minulla on ollut ilo saada olla kerran heidän konsertissaan. Suurta iloani tosin himmensi se, etten voinut jakaa kokemusta mieheni kanssa. Olimme kuoron reissulla, enkä ajoissa tajunnut ruveta kyselemään, noinkohan lippuja voisi varata kuoron ulkopuolisillekin... No, se on ollutta ja mennyttä. Jos joskus vielä tilaisuus tarjoutuu, haluan mieheni mukaan.
Runsaasta tuubivalikoimasta valitsin "hengähtävän" hallelujan - vaikka ensin harkitsin Seaside Rendezvousia, jonka kuoro esitti mainitussa konsertissaan ja joka oli upean lisäksi myös huikean hauska.   

Kyseenalaista käytöstä kirkonpenkissä

Menimme miehen kanssa kirkkokonserttiin, jonne oli vapaa pääsy. Olimme perillä viime tipassa ja olisimme sujahtaneet tapamme mukaan vaivihkaa piiloon urkuparvelle, mutta eteisessä olleet suntio ja kappalainen kertoivat, ettei sinne nyt pääse. Niinpä puikkelehdimme kutakuinkin täyden kirkon takaosasta sivulaivan takimmaiseen penkkiin. Kuorissa jo lämmittelybändi musisoi. Riisuttuani enimpiä (mm. pyöräilykypärä, takki ja kengät) ja tehtyäni muutenkin oloni mukavaksi aloin kaivella kännykkääni, samoin mies omaansa. Hän kiskoi esiin myös kuulokkeet (etsi ilmeisesti kilpailevaa musiikkitarjontaa). No, en sitten kuitenkaan kovin kauaa konsertin aikana viipynyt facebookissa. Ja oikeastaan siksihän vain olin ottanut puhelimen esiin, kun kirkossa oli niin hämärä valaistus, etten olisi pystynyt lukemaan mukaan (ajankuluksi) ottamiani heprean läksyjä ja Raamattua. Olin jotenkin kai aavistellut, että suuri osa konsertista olisi spiikkausta. Yhteislauluakin oli, mutten ollut tyytyväinen lauluvalintaan, joten senkin aikaa viihdyttelin itseäni muuten. Pidin silmäpeliä yhden pikkutytön kanssa, joka kävi kurkistelemassa oman penkkinsä päästä. Välillä supisin miehelle, ketä kaikkia kirkossa näin: "tuo vastapäät istuva pitkätukkainen poika on Paljaat jalat - lauluyhtyeestä", tai: "muistatko, mikä on tuon lähellä istuvan Henkan sukunimi, hänhän on levyttänytkin?"  Kotimatkalla muuten sitten viimein muistin sen sukunimen.
Kotimatkamme alkoi aikaisemmin kuin muilla. Kun molemmat olimme kyllästyneet kuuntelemaan turinointia ja kun molempien alkoi tehdä mieli päästä jo saunomaan, niin kokosimme ja puimme kimpsumme ja kampsumme ja luikahdimme ulos illan hämäryyteen. Mutta se pikkuinen tyttö oli ehtinyt kyllästyä jo ennen meitä, ja saanut itkullaan äidin viemään hänet pois kirkosta.
Poistuessamme suntio kysyi, että äänestittekö jaloillanne. Toki konsertissa, johon  on vapaa pääsy, maestrolla on entisestään vapaammat kädet esittää mitä haluaa, joten en aio purnata sen enempää musiikin vähyydestä, mutta uskoakseni minä kuulijana voin myös valita, mitä haluan kuunnella. Sieltä oli myös vapaa ulospääsy.  

Risti

Ihan siitä silkasta riemusta, että TÄHÄN blogiini näköjään pystyn edelleen lisäämään kuvia, vaikka toisessa blogissa se on muuttunut mulle mahdottomaksi, länttään tähän nyt kuvan kristillisestä tekstiilitaiteesta. 
Tämän seinävaatteen edessä ja alla olemme lauleskelleet erinäisiä biisejä.

Polkaistu käyntiin

Juu, emmehän me sitten päässeetkään kouraisemaan sitä uudenuutukaista ohjelmatarjontaa viime harjoituksissa. Keskityimme pelkästään yhteentoista Siionin matkalauluun, joita halusimme saada jo hautumaan kesää varten. Pari matkalaulua hyppäsimme yli, kun ne ovat jo niin valmista kauraa, kaikille ennestään tuttuja.
Seuraavien harjoitusten sopiminen meinasi hakrustaa, mutta löysimme yhden alkuillan parin viikon päähän. Tepa jäi mun ja Aulin kanssa vielä käsityöpiiriinkin, tekemään... meinasin sanoa joulukortteja, mutta kyllä me perästäkin teimme ystävänpäiväkortteja. Saloisten laskiaistapahtuma kun on sopivasti ystävänpäivän kynnyksellä.
Laulu kulki ja mukavalta tuntui vuoden ekat harkat. 

Tulevaa (tule vaa!)

Vuoden ekat harkat sovittu alkavan viikon torstaille - mikäli seurakuntakodilla on pianosali vapaana ennen käsityöpiirin alkua. Jos vaikka saisi taas rouvia jäämään käsityöpiiriinkin. Tarkoitus on ottaa harjoittelun alle uutta ohjelmistoa, josta en sen tarkemmin tässä paljasta mitään, eihän sitä koskaan tiedä, millaista teollisuusvakoilua netissä tapahtuu. Lisäksi, jos ehdin saada vastauskommentin Paljaiden jalkojen yhteyhenkilöltä, voisimme panna alulle Uusheräyksen kesäseuralaulujakin, Matkalaulumessuun. Paljaat jalat nimittäin on myös ko. messussa ja lähetin yhteyshenkilölle luettelon meidän ohjelmistossamme olevista mahdollisesti ehtoolliselle sopivista matkalauluista ja pyysin häntä plokkaamaan siitä pois ne, jotka ovat myös heidän ohjelmistossaan.  Jos listaan jää sen jälkeen jokunen biisi, niin ne olisivat suht. varmoja valintoja. Jään odottelemaan.