Kohti kesälomaa ja kesäkonferenssia

Kevään viimeinen palvelutehtävä oli Kaatuneitten muistopäivän iltana. Meitä kertyi juuri se neljä, jonka sain silloin alun alkaenkin kokoon haalittua. Lauluja oli tukku tyrkyllä, kaksi piti pystyä valitsemaan. Toinen oli jo lyöty lukkoon, Siionin Kanteleen versio Paimenpsalmista "Ei silloin mitään puutu", tutulla "On kesän kirkas huomen"-sävelellä. Lopulta päädyimme laulamaan toisenkin psalmin, Korkeimman suojassa, psalmi 91, josta siitäkin on olemassa useampi sävelletty versio. Me olemme laulaneet Simojoen Pekan laatimaa versiota.
Kahvipöydässä istuimme emeritus kirkkoherran ja rouvansa seurassa. Rouva menetti sodassa isänsä, jota ei koskaan ehtinyt nähdä. En kehdannut kysellä, miten hän kokee/ jaksaa tämän vuosittaisen kaatuneitten muistopäivän. Itselläni oli silmät hellinä päivän itkuista.
Ilta oli mukava ja keväinen, oltiin jo helluntain odotuksen tunnelmissa. Olisimme kuulemma toistekin tervetulleita laulamaan.
Nyt saan jättää kitaran pitkäksi aikaa koteloonsa. Seuraava sovittu koitos on elokuussa Israel-konferenssissa, joka järjestetään täällä 10.-12.8. Toki sitä ennen täytyy kokoontua harjoittelemaan.
Kuoron osaltakin alkaa ihan kohta kesäloma. Tänä helluntai-iltana kirkkokuorollamme on kevätkonsertti, joka on kevätkauden viimeinen rutistus, ja toivon mukaan loppuhuipennus. Konsertiin on vapaa pääsy, mutta siellä on mahdollisuus antaa uhrilahja kolehtiin Yhteisvastuun hyväksi. Luultavasti ei kuitenkaan ns. haavikeräystä vaan kori ovensuussa.