sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kiitokset rohkaisevat jatkamaan

Vielä eilen diakonia- ja lähetysmyyjäisissä Kimmo-pastori kiitti viimepyhäisestä palvelusta. "Oli hienoa, että pääsitte tulemaan!"
Kyllä siitä meille itsellemmekin jäi hyvä mieli ja sellainen tunne, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Pitkin tätä Jedi-historiaa periaatteena on alitajunnassa ollut ajatus, että pyrimme vastaamaan sellaisiin kutsuihin, jotka itsekin koemme tärkeiksi evankeliumin asialle.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Omaishoitajien kirkkopyhä tuomiosunnuntaina

Tuntui aluksi hieman oudolta, että omaishoitajien kirkkopyhää vietettiin juuri tuomiosunnuntaina. Mutta kun kuuntelin Kimmo-papin lukemana päivän evankeliumitekstiä, ajattelin, ettei juuri sopivampaa ajankohtaa. Vapaasti muokaten Matteuksen evankeliumin luvusta 25: "Kun minulla oli nälkä, jano, kun olin alaston, sairas... sinä hoidit minua".
Ennen messua kokoonnuimme seurakuntakodille harjoittelemaan muutaman Jedidot-ystävättären voimin. Liisan kanssa pääsimme vauhdikkaasti Aulikin kyydissä. Kuulemma Escortkin kulki hyvin, kun Terttu porhalsi seuraamme suoraan Pattijoen messusta. Diakonissa Niina sattui sopivasti paikalle, jotta päästiin sopimaan lauluista, niiden määrästä ja ohjelmajärjestyksestä.
Hoitavan ja rakentavan messun jälkeen osa kirkkoväestä otti kutsun vastaan ja tuli kirkkokahville. Vaikka meitä olikin koolla vain pieni porukka, tilaisuus oli todella kaunis ja toivottavasti voimaannuttava myös omaishoitajille. Ainakin itse sain sieltä yllättävän paljon; kohtaamisista, musiikista ja erityisesti Aunen runosta.
Kahvittelun jälkeen tilaisuus alkoi ihanalla sellomusiikilla, Sivulan Venla soitti Sauli-kanttorin säestyksellä kaksi Siionin laulua ja lopuksi Sylvian joululaulun. Sitten me lauloimme kaksi laulua, Joensuun lähetysjuhlien tunnuslaulun, jolle olemme antaneet nimeksi "Ilo täydellinen" -saamassamme nuotissa kun ei laulun nimeä näy - ja toisena Laaksosen ja Kaskisen Hän ohitse ei kulje. Vaikka me ihmiset niin usein kuljemme toistemme ohitse, niin kuin olivat tehneet ne vuohet Jeesuksen vertauksessa, niin Jeesus ei hylkää eikä ohita ketään. Aune lausui yhden omatekemän runonsa, jossa hän kertoi vammaisena syntyneestä lapsestaan, joka muuten on täyttänyt jo 50 vuotta, vaikka synnytyslaitoksella oli sanottu, ettei lapsi elä puolta tuntia kauempaa... Aunen runon jälkeen laulettiin yksi virsi, että me ehdimme pyyhkiä silmät, niistää nenät ja koota itsemme viimeisiä lauluja varten. Siionin Kanteleen laulu 305 on Paimenpsalmi, jonka melodiana on tuttu "On kesän kirkas huomen". Ajattelin, että jos paikalla olisi dementikkoja, niin heillekin olisi taatun varmasti ainakin yksi tuttu sävel. Ja Aulikin laulama stemmaääni tekee tuosta kauniista sävelestä entistä kuulaamman ja herkemmän. Lopuksi lauloimme vielä Jaakko Löytyn sävelin ja sanoin: "Viimeisen laulun vielä laulan, ennen kuin matkaa jatketaan, viimeinen huuto vasten yötä: käy, Herra, meitä siunaamaan..."

perjantai 19. marraskuuta 2010

Jännäksi menöö

Meidän oli tarkoitus eilen tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokoontua harjoittelemaan Aulikin luona samalla kun me käsityöpiiriläiset tikkuamme huovutuslapasia. Mutta Liisa soitti vähän ennen kuin olin lähdössä ja sanoi, että älä otakaan suotta kitaraa följyyn, kun ei Terttu pääsekään tänä iltana liikkeelle. Liisa oli ilmoittanut ensin Aulikille, ja Aulikki oli muistanut, että aioin pyöräillä skitta selässä ja kehottanut Liisaa soittamaan mullekin. No, loppuviimeksi en sitten mennyt edes pyörällä. Olin kypärä päässä jo eteisessä, kun ovikello soi, ja toinen Liisa, käsityöpiiriläinen, oli siellä ja tarjosi kyytiä.

Sovittiin sitten Jedidot-naisten kanssa, että harjoitellaan silloin sunnuntaina hyvissä ajoin ennen omaishoitajien kirkkopyhän kahvitilaisuutta. Nyt jänskättää, toipuuko Terttu pyhäksi. Pitäisi varmaan varalta hätyytellä vielä paria naista, vaikka Sailallakin on jo kovasti muuta ohjelmaa pyhälle.

Jossain kokoonpanossa meidän täytyy laulaa, koska muutakaan musiikkiohjelmaa sinne ei nyt ole tulossa. Hätätapauksessa pärjätään kolmestaankin, mutta stressiä tällainen kuitenkin lisää. No, se menee niinkuin on meininki mennä.

Colette

Tuossa blogini kuvassa oleva tumma kaunotar, rovasti Matias Roton rouva Colette löytyi tänään yllättäen Kotimaa -lehden sivulta. He asuvat miehensä kanssa nykyään Suomessa Somerolla, jonne ovat muuttaneet kolme vuotta sitten Kamerunista. Colette oli ollut ehdokkaana seurakuntavaaleissa ja oli tullut valituksi toiseksi suurimmalla äänimäärällä. Onnittelut ja siunausta työhön!

torstai 11. marraskuuta 2010

Tilausta

Meinattiin jo seurojen jälkeen jättäytyä talvilevolle, mutta niin vaan taas lupasin ruveta kasaamaan porukkaa, kun Niina pyysi Jedidot omaishoitajien kirkkopyhään. Sielunhoidollisia lauluja tarvittais. No, itse asiassa lupasin Niinalle tehdä kartoitusta, saadaanko tarpeeksi väkeä koolle, ja ilmoittaa sitten.
Mulle tuli mieleen heti yksi laulu, joka olisi niin kaunis ja niin lohduttava, mutta me emme ole sitä vielä opetelleet, ja tuskin siihen on vielä nuotteja myynnissä. Kyseessä on Saila Seurujärvi trion Puhdasta kultaa -levyltä biisi "Nouse, lounatuuli".
Odotellaan vielä, voiko Liisa varmistaa pääsynsä, ennen kuin ilmoitan Niinalle.
Sanna-kanttorikin soitteli eilen illalla. Kun näin hänen numeronsa, säikähdin ensin, että kyseleekö hän ihmeissään, miksei minua näkynyt adventtivesperin yhteisharjoituksissa. Mutta ei sentään (ainakaan ensi sanoiksi). Hänellä oli evankeliumijuhla-asiaa. Ensi kesän juhlat pidetään Raahessa, ja tietenkin niiden suunnittelu ja järjestely on jo täydessä käynnissä. Ohjelman suunnittelua varten kartoittivat alueen musiikkitarjontaa ja niillä töin Sanna otti minuunkin yhteyttä. Että olisiko Jedidot mahdollisesti käytettävissä juhlien aikana. Uskalsin luvata, kun tiesin meistä muutamien olevan joka tapauksessa muutenkin juhlassa ja talkoissa mukana.