Ystävättärien seurassa

Parin viikon harkinnan jälkeen olemme päättäneet vastata myöntävästi Pulkkilan kutsuun. Toki matka on pitkä, ja vähän hirvittää, miten sunnuntaiaamuksi sinne ehtii, kun varmaan pitäisi olla paikalla hyvissä ajoin ennen kello kymmenen messun alkua. Mutta toisaalta on ilo ottaa vastaan kutsu, joka esitetään noin hyvissä ajoin, kolme kuukautta aikaisemmin.
Eilen illalla kokoonnuimme harjoittelemaan, ja teimme jo alustavaa karsintaa mm.  ehtoollisella laulettavista. Muutamia meille ihka uusiakin pantiin jalalle, kuten sanonta kuuluu. Lähinnä minua kiinnosti kuulostella niihin tekemiäni sovituksia, ovatko käyttökelpoisia.
Heprealaislaulujen valinta jäi vielä kesken, Pulkkilaan tarvittaisiin niitäkin. Mutta varmaan seuraavassa kokoontumisessamme reilun parin viikon päästä pääsemme karsimaan niitäkin.
Kiittelin naisia siitä, kun heille passaa kaikki, mitä keksin ehdottaa. Kyllä tuollaista porukkaa kelpaa luotsata.