Evankeliumijuhla 2011 Raahessa

Tässä vielä se toinen Aulikilta saamani kuva. Rajasin reunoja pois, oli aika kaukaa otettu, ja me näytimme pikkutytöiltä erheellisesti
;-)
Tuolloin evankeliumijuhlien päätöspäivän aamuhartaudessa meillä oli yllämme ensi kertaa nuo Sailan ompelemat pellavaponchot - joista oli lievää tappelunnujakkaa, kun nopeimmat ehtivät varata värisuosikit... No loppuviimeksi ei tuo oudonvihreä päälläni niin hirveä ole ollutkaan, kun sen kanssa olen pitänyt oranssia hametta ja huivia - omaa lempiväriäni.
Kuvassa vasemmalta lukien Liisa, Annu, Samuel Korhonen (joka juonsi tilaisuuden ja jolla oli yllä juhlien tunnuspaita), Terttu, Saila, Aulikki, minä ja Petri Kolehmainen sähkökoskettimien takana. Petri säesti yhteislauluna olleet laulut, minä kitaralla meidän laulamat laulut.

Evankeliumijuhlien lähetysareenalla

Nyt sain Aulikilta ne kesän Evankeliumijuhlien kuvat, jotka miehensä otti meidän esiintymisistä. Tässä niistä parempi, lähempää otettu. Lähetysteemaan liittyen nuo afrikkalaistunikat. Tosin kietaisuhameen sijaan otettiin vaaleat housut, siksikin koska osan naisista tykkää, että hame on hankala pukea siten, että sen kanssa on helppo liikkua.
Vasemmalta oikealle Liisa, Annu, Terttu, Auliki ja Aila. Saila ei ollut tässä koitoksessa mukana, kun oli lauantain kiinni töissään.

Mehän kiiruhdimme tähän tilaisuuteen suoraan juhlakuoroharjoituksista - tai oikeastaan niistä kesken karaten.

Gideon kyllä

Kuulin eilen illalla käsityöpiirissä Aulikilta, että ehdotukseni otettiin varteen. Naiset saavat nuoren Sannan säestäjäkseen lauantaiksi Gideoneitten aluepäivillä ja -päivällisillä. Tarttee merkata vihkoon ylähä tuokin keikka, että pysyy tilastot ajantasalla.
Meinasi se Aulikki - kun näki minut tervehtyneenä käsityöpiirissä - että nythän minäkin voisin lähteä mukaan laulamaan. Mutta pysyin kovana todeten, että saan kai minäkin joskus vuorollani jäädä pois, kun kerran olivat onnistuneet saamaan säestäjänkin lauantaiksi tilalleni. Ja kun kerta pitkästä aikaa on lapsiakin tulossa viikonlopuksi kotiin. Ja kun viime lauantai meni mulla "omasta erestänsä" potiessa, niin haluan viettää rauhassa kotilauantain välillä. Seuraava mennee synttäriseuroissa ja sitä seuraava vuosikokouksessa.
Aulikki lupasi laittaa sähköpostitse näytille viimekesäisiä kuvia Evankeliumijuhlilla esiintymisistämme. Lähetystorin kuva oli kuulemma ollut aivan hyvä, sen voisi täälläkin sitten julkaista.

Gideon

Ja taas piti yhdestä kutsusta kieltäytyä. Taikka siis minä kieltäydyin, mutta koetin rohkaista muita naisia mukaan, kyllä se säestäjäkin varmaan jostain löytyisi. Ensi lauantaina olisi täällä kotipuolessa jokin Gideoneitten aluepäivä, jonka iltatilaisuuteen oltiin naislaulajia vailla. Ruokaakin kuulemma olisi ollut tarjolla... Mutta viikonloppuni pilannut nuha on tyrehdyttänyt voimani niin, että vastasin omasta puolestani kutsuun: kiitos ei. Miten näitä pyyntöjä on nyt tullutkin "trusapäin"?
Koko ajan pitäisi kuitenkin muistaa pitää mielessä ensi loppukesän koitos, valtakunnallinen Israel-konferenssi, joka järjestetään täällä. Kai olisi pakko jo kevätpuolella yrittää etsiskellä yhteistä harjoitteluaikaa.

Vientiä olisi kuin sammakalla äkehen alla

Listasin tuossa taannoin viimevuotiset lauluvierailut, joiden joukossa oli muutama vierailu myös ulkopaikkakunnille: Lumijoelle, Siikajoelle ja Piippolaan (vai oliko se Pulkkila, mä aina unohdan, kumpi on kumpi). Joinakin vuosina on käyty Oulussa tai jopa Kellossa asti, lähinnä Israel-tilaisuuksissa, ja kerran Himangalla.
Mä en ole vilpittömän ihastunut pyyntöihin lähteä laulamaan kotiseurakuntaa kauemmas. Kyllä nyt joka paikkakunnalta luulisi löytyvän laulutaitoista sakkia omastakin takaa. Ajattelen asiaa ekologisesti: mitä järkeä lähteä ajelemaan - etenkään näillä talvipakkasilla - jonnekin tunninkin ajomatkan päähän. Kotiseurakunnan alueella voin aina valita pyörän menopeliksi, semminkin kun olen hankkinut selkäreppumallisen kitarakotelon Ilkon Kaken musiikkiliikkeestä.
Kuluvalla viikolla olimme kuitenkin jälleen Israel-tilaisuudessa ulkopaikkakunnalla, mutta koska ko. Israel-ilta oli työmatkani varrella, niin jäinkin työpäivän jälkeen luokkaani siivoilemaan ja järjestelemään ja lähdin sieltä päin vasta lauleskelemaan (ja jouduinpa sitten yhteislaulusäestäjäksikin, kun kirkkoherra ei kuulemma ollut vielä kokeillut, osaisiko hän säestää...)
Nyt on tullut taas kaksikin uutta kutsua Israel-tilaisuuksiin, Ouluun ja Rantsilaan. Kieltäydyin molemmista, en pelkästään pitkien matkojen vaan myös päällekkäisyyksien takia (se on olevinaan jotenkin parempi syy kieltäytyä kuin tuo ekologisuus?) Tosin jouduimme sanomaan "EI" myös yhteen oman seurakunnan tilaisuuteen (kynttilänpäivän messu), kun se on vaalipäivänä, jolloin minä ja Saila olemme kiinni vaalilautakunnissa.

Jedidot on toki ollut liikkeellä ennenkin ilman minua, ja olenkin koettanut rohkaista, että jos vain muita laulajia riittää, niin varmaan oisivat löytää jonkun muun säestämään, niin kaikki olisivat tyytyväisiä. Onhan se aivan epistä, jos muut naiset voivat muitta mutkitta jäädä toisinaan pois lafkasta, jos ja kun muita on tarpeeksi, mutta minun pitäisi mukamas olla aina messissä. En ole korvaamaton, enkä kuolematonkaan.