Samoilla lauluilla kahteen tilaisuuteen

Meillä oli eilen sellaiset miniharjoitukset. Ne kutistuivat aiotusta sekä ajallisesti että osanotollisesti. Menin ennen viittä Ollinsaaren seurakuntakodille. Muita odotellessani naputtelin pianolla melodioihin kakkosääniä. Kun Saila tuli suoraan töistä vähän ennen puolta, hän katseli ihmeissään ympärilleen, missä kaikki muut olivat. No, Annu oli ilmoittanut minulle sairastuneensa. Terttu tuli heti kun ennätti ja Aulikki ei ollutkaan lukenut sähköpostista, että aloitetaan jo viideltä eikä puoli kuudelta. Liisa oli ollut aikeissa tulla, mutta hänellä oli säilöntäkiireitä niin porkkanan kuin hirvenlihankin kanssa. Liisahan ei ole pääsemässä seuraavalle palveluskeikalle seuroihin, mutta silti hän oli vähän aikonut tulla harjoituksiin. Olin sanonut hänelle, että "tule ihmeessä, jos ei ole parempaa tekemistä". No, sitä kiireellisempää ja sikäli parempaa tekemistä oli ilmaantunut.
Ehdimme ja pystyimme kuitenkin laulamaan lyhyessä ajassa muutamia matkalauluja. Ennestään tutut käytiin nopeasti läpi ja uusia laulettiin hautumaan. Seuraavat harjoitukset sovittiin ensi viikon torstaille, mennään Sailan työpaikalle töiden jälkeen, niin hänellä ei mene aikaa siirtymiseen. Jospa siihen mennessä nuo kakkosäänetkin olisivat hioutuneet muotoonsa. Luulisi, jotta "Kerran kaunehin" -lauluunkin olisi olemassa jo ties kuinka monta sovitusta, mutta viitsinkö yrittää etsiä vai teenkö oman?
Harjoitttelun lomassa Saila kertoi Marjatan kysyneen meitä Sanan ja rukouksen iltaan Pattijoelle samana sunnuntaina, kun on nuo seurat. Ajateltiin, että mennään vaan, samoilla lauluilla, niin ei tarvitse sitä varten erikseen harjoitella - eikä etsiä lauluja.

Arkistosta pölähti

Tietokoneelle oli tallennettuna joukko kuvia, jotka mies nappasi viime keväänä suoraan valkokankaalta, kun katselin vanhoja diakuviamme. Niiden joukosta löysin myös tämän.
Kuva on otettu Raahen lukion juhlasalissa jonain vappuna, 90-luvulla, yhteiskristillisessä vappujuhlassa, jolla on täällä jo pitkät perinteet. Kuvasa näkyy myös ne ensimmäiset esiintymisasumme, jotka paikallinen kotiompelija teki meille, tummansiniset liivimekot. Aivan ihanaa rypistymätöntä kangasta. Mutta joillekin nämä ovat siis jo jääneet pieneksi. Muuten ajaton malli kävisi edelleenkin esiintymisasuksi.
Kuvassa on myös Eeva, joka meidän muidenkin kuvassa olevien tapaan lauloi sekä Saloisten kirkkokuorossa että tässä Jedidot-porukassa. Vasemmalta oikealle Eeva, Sanna, Saila ja Aila. Jaa, näköjään ennenkin on pärjätty neljän hengen kokoonpanollakin, mitä pidämme tällä hetkellä miniminä. Joskus minimisääntöön on tehty poikkeus, yhden kerran muistan. Juu, ja näköjään ennenkin on laulettu mikrofoneihin.

Seuraohjelmasta

Tänään tuli Kalevilta, emeritus kirkkoherralta, sähköpostia liittyen tuleviin syysseuroihin. Viestin liitteenä oli seurojen kaavailtu ohjelma:

Maija Rostedtin lisäksi puheenvuoron käyttävät lähetyssihteeri Henri Oksanen ("olen lähetetty") ja Pattijoen eläkkeelle jäänyt kirkkoherra Tapio Hiltunen ("mikä on keskeistä uskossa"). Pirjo Laukka lausuu runoja, Jedidot laulaa, Tuula-Kaisa ja Keijo Mustonen juontavat ja Heikki Silvola päättää seurat. Lopuksi kahvit ja arvonta.

Tällä viikolla meidän pitäisi jo päästä harjoittelemaan, koskapa yksi laululintusistamme lähtee ulkomaanreissulle jo loppuviikosta, aikoen palata vasta muutama päivä ennen seuroja. Nyt jännään, sopiiko torstai harjoitusillaksi kaikille. Voisimme käydä lauluja läpi Ollinsaaressa käsityöpiirin jälkeen tai aikana.

Kiitosmessu

Olipa helppo keikka! Tuntui mukavalta mennä laulamaan ja tuntui mukavalta laulaa. Harjoitellessamme Saloisten kirkon urkuparvella kirkko oli vielä kutakuinkin tyhjillään, ja akustiikka mitä mainioin. Vanhastaan hyvin harjoitellut laulut soljuivat ilman kummempaa hiomistarvetta. Toki alkurukous pidettiin ennen harjoittelua, toivoin sen hillitsevän käsien vapinaa, minkä se tekikin.
Kun sitten jumis alkoi, kirkko olikin täyttynyt viimekesäisten Evankeliumijuhlien talkoolaisista, joita oli kutsuttu kiitosmessuun. Laulaessamme vastausmusiikiksi päivän kiitollisuuus-aiheeseen liittyen Paljon on aihetta sai huomata, että täysi kirkko söi ääntämme ja lisättiin pontta sen mukaan.
Ehoolliselle olimme varanneet neljä laulua, ja kanttorin kehotuksesta lauloimme ne kaikki (Siionin Kanteleesta 255 "Kaipaa peura" ja 112 "pyhä ja puhdas Vapahtaja" sekä Tässä pöydässä ja On kaikki valmista). Silti seurakuntakin ehti laulaa vielä molemmat virret ja kanttori etsi vielä lisävirrenkin. Harvinaista, mutta tosi mukavaa, että Saloisissa on noin paljon kirkkovieraita ja ehtoollisella kävijöitä.
Oli kiva kohdata ehtoolliselta palaava Rape, joka kyseli miestäni ja kiitteli laulujamme. Kuulemma soi hyvin ja laulut olivat freesejä.
Lauloimme sitten vielä päätösmusiikiksi Siikkarista laulun 305 "Ei silloin mitään puutu". Korhosen Samuel totesi jumiksen jälkeen, että "hyvä keikka, mä tuun toistekin kuuntelemaan"...

Arkistointi

Sain Liisalta tietooni, mitä naiset olivat Tuomo-kanttorin johdolla laulaneet Pulkkilassa Israel-illassa. Kirjoitin tiedot muistiin. Olen nyt muutaman vuoden pitänyt kirjaa - tai oikeastaan vihkoa - siitä, mitä, missä ja milloin olemme laulaneet. Viime aikoina olen lisännyt vielä tiedon siitäkin, ketkä kulloinkin ovat olleet messissä.
Tänä vuonna huomasin muistiinpanoilla olevan käyttöä sikälikin, kun kirkkoherra kysyi tilastoja varten esiintymislukuja. Itsellemme lisäksi on suureksi muistin tueksi se, että ohjelmisto on pantuna ylähä.

Jedidot-ryhmälle uusi nimi? Perinteinen juhlajälkiruoka yllätysvieraille

Terttu yritti tavoitella minua eilen kesken kuoroharjoitusten. Terttu kertoi, että Mauri oli kertonut, että kirkkoherra oli kysynyt, pääsisikö Jedidot ensi pyhänä laulamaan Saloisiin Evankeliumijuhlien kiitosmessuun. He olivat Pulkkilassa olleiden naisten kanssa jo asiasta keskustelleet, ja heistä kukin saattaisi olla pääsemässä. Vain Liisa oli hieman epävarma. Kyllähän minäkin pääsen, etenkin nyt kun selvisi, että ei meitä Raahen kirkkoon tarvitakaan tekstinlukuun, kun sydänyhdistyksen kirkkopyhään yhdistys on itse joukoistaan jo hommannut tekstinlukijat - kuten itsekseni olin arvellutkin.
"Tulihan tämä vähän äkkiä", totesi Terttu. Ja minä vastasin: "No, eipä ole ensimmäinen kerta. Mutta jokohan tämä olisi viimeinen kerta."
Mietin itsekseni, miksi usein käy niin, että meitä kysytään laulamaan viimetipassa. Johtuuko se siitä, että kukaan muu ei ole ollut käytettävissä/ suostunut lähtemään lyhyellä varoitusajalla? Vai kenties siitä, että musiikkia on tultu ajatelleeksi vasta viime metreillä, ei suinkaan yhtenä oleellisena osana jumalanpalvelusta vaan jonain lisukkeena?
Olen tainnut jo aiemminkin leikitellä ajatuksella, että lauluryhmämme nimi voisi olla kuvaavampi, jos muuttaisimme nimeksemme "Pappilan hätävara".

Pulkkila ja Tansania vielä kerran

Eilen kuoroharjoitusten jälkeen huomasin, että Terttu oli yrittänyt soittaa minulle. Juttelimme puhelimessa asiasta, josta kerron seuraavassa postauksessa. Mutta siinä jutellessamme kävi ilmi, että hän oli juuri palaamassa Pulkkilasta Israel-illasta ja että siellä oli mukana ollut muitakin Jedidot-naisia, Liisa, Aulikki ja Saila. En siinä muiden kiireellisten asioiden painaessa päälle ehtinyt tiedustella, mitä olivat laulaneet ja kenen säestyksellä (= oliko entinen kanttori lähtenyt avittamaan) - enkä sitäkään, miten oli mennyt. Haa, sitä kysymystä en ehkä haluakaan tehdä. Mitä jos saan kuulla, että meneekin paljon paremmin, kun minä en ole päsmäröimässä... Oikeasti tämä on minulle suunnaton helpotus. Hienoinen kynnys on ylitetty. Aina ei lähtöjen tarvitse olla minusta ja minun ehtimisistäni kiinni. Jos muilla riittää intoa, niin minun pääsemättömyyteni ei ole keikan esteenä.
Toinenkin helpotuksen huokaus liittyi tähän päivään. Sain aikaiseksi, että otin sen viheliäisen säkissä ostamani sian ja vein sen postiin. Lähetin sen takaisin. Olinpa jopa piilottanut c-kasettikotelon sisään kaksieurosen, korvaukseksi Suomi-Tansania -seuralle lähetyskuluista. Ja tietty maksoin vielä itse toiseen kertaan lähetyskulut. Kuudella eurolla olisin siis "saanut" pitää Taarab-musiikkikasetin, mutta pari euroa pienemmällä satsauksella pääsin siitä eroon ja sain mielenrauhan siitä asiasta. Ehkä sain samaan hintaan vielä yhden tehokkaan oppitunnin hätäisistä sikasäkkiostoksista.

Seurat seurannassa

Tällä tietoa meitä olisi jo se neljän minimi koossa syysseuroja varten. Joten pienellä riskillä saattaisi jo voida luvatakin, että olemme käytettävissä. Särkymävaraa tuossa ei kyllä tahdo olla. Yksi rouva on luvannut ilmoitella vielä, kunhan perheen suunnitelmat selviää. Kuudennesta naisesta ei ole kuulunut vielä juuta eikä jaata.
Vaan tänä aamuna yhtäkkiä hoksasinkin, että kyseisenä viikonloppuna mulla on myös kokousmatka Helsinkiin lauantaina. Koetin tuossa selailla VR:n sivuilta, mihin aikaan junia tulee takaisin, ehtisikö heti kokouksen jälkeen vai pitääkö jäädä stadiin odottelemaan yöjunaa. Olisi kyllä huomattavasti keveämpi nousta omasta sängystä kirkkoon kuin makuuvaunusta.

Eipä ole kuulunut mitään, ovatko muut naiset menossa sinne Pulkkilaan Israel-iltaan laulamaan nyt keskiviikkona ja ovatko saaneet säestäjää esim. entisestä kanttoristamme. Itse menen syksyn ensimmäisiin kuoroharjoituksiin.

Sika säkissä

Viime lauantain piispanvierailua varten koetin kuumeisesti haeskella suahilinkielistä hengellistä (ja riittävän yksinkertaista ja helposti opittavaa) musiikkia. Suomi-Tansania -seuran kotisivuilta löytyi mainos nuottivihkosta ja äänitteestä, sisältäen nimen omaan hengellistä musiikkia. Mutta se oli jo loppuunmyyty - mitä kyllä osasin epäilläkin, kun esittelytekstin yhteydessä luki "loppuu". Minulle tarjottiin toista tansanialaisäänitettä, kuulemma Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla äänitettyä Taarab-musiikkia. Siinä kiireessä ja hätäpäissäni lupasin ottaa sen. Eihän c-kasetti ollut hinnalla pilattu (4€+postikulut), ja ties vaikka siitä olisi jotain hyötyä. No, sitä ei kuitenkaan ehditty lähettää minulle viime viikolla. Piispa tuli ja me lauloimme sitä, mitä oli löytynyt, tervetulolaulun suahiliksi ja sitten yhden laulun suomeksi.
Tänään vihdoin lähetys tuli postissa. Kun lueskelin kasetin mukana tullutta esitettä Taarab-musiikista, aloin pelätä pahinta. "Islamilaista häämusiikkia" - ja kun laitoin kasetin soimaan, pelkoni osoittautui oikeaksi. Juuri sellaista musiikkia, jota minä en jaksa kuunnella. Tietenkin mä maksan Suomi-Tansania -seuralle tuon kasetin, mutta lähettäisinkö sen silti takaisin? Vai keksisinkö ketään, joka voisi tykätä tuosta musiikkilajista. Vai veisinkö esittelyineen kirpputoripöydälle?

Syysseurat tulossa

Ja välillä taas ihan oikeasti musiikkiasiaakin.

Emeritus kirkkoherra lähetti sähköpostia ja kyseli Jedidoja perinteisesti Uusheräyksen syysseuroihin laulamaan. Seurat ovat 9.10. ja ohjelmaan sisältyy messu, ruokailu ja seurat. "Saarnamiehenä" on kuulemma Maija Rostedt. Vastasinkin jo Kaleville, että minä ainakin tulen seuroihin, jos Jumala suo. Täytyypä ruveta kyselemään muiltakin naisilta, saataisiinko lauluporukkaa kasaan.

Väli-inventaario

Omena- ja kesäkurpitsakuorma ovat huventuneet tähän mennessä kutakuinkin puoleen. Omenoiden kanssa olemme päässeet jo yli puolen välin, kun eilen laitettiin pojalle evästä mukaan ja kun äsken sain antaa puolen sangollista punakanelia Huongille, joka kävi tuomassa meille sangollisen puolukkaa.


Kesäkurpitsajöötejä oli kahdessa isossa paffiloodassa yhteensä neljätoista, tyttärelle jätettiin kaksi, Jedidot-harjoituksiin vein neljä ja yksi on raastettu salaatteihin, yhteen maustekakkuun ja pakastimeen rasioihin uusia kakkuja varten, ja on siitä riittänyt eväspaloja kouluunkin. Kahdeksannesta kesäkurpitsasta raastoin tänään alkupään isännän pannuruokaan.


Äsken pesin yhden sangollisen omenoita tuohon tyrkylle, viimeinen sangollinen odottelee varaston lattialla.


Jos keskiviikkona vapaapäivänäni on kauhea sadesää, enkä viitsi puutarhahommiin, niin viimeistään silloin alan tehdä kurpitsasäilykkeitä. Tarkoitus on tehdä kurkkurelish-mukaelmaa hampurilaisia varten sekä puolukka-kurpitsahilloa. Viimeksi mainittuun käytän ensi alkuun pakastimessa olevat viimevuotiset puolukat ennen kuin kajoan Huongin tuoreisiin. Ajattelin keittää myös viimevuotiset mustaherukat hilloksi, niin on sitten aina jääkaapissa kyytipoikaa kanalle.


Mutta teenkö nimpparipäivän kunniaksi kouluun kurpitsakakkua vai omenapiirakkaa? Molempia, jos vain joudan.


Millan, laitan tulemaan saamani kurpitsakakku- ja omenapiirakkareseptit sähköpostitse.

Ei voi olla totta!! Nyt sitten, kun sain kirjoitettua jutun loppuun, huomasin, että tämä tuli TAAS väärään blogiin. Grrrr!! Ja minä kun en osaa (ja osaako kukaan) kopioida/ leikata enkä liimata bloggeriin kirjoitettua... menköön nyt tänne sitten. Höh.

Piispaa pappilassa

Olipa ihana piispanvisiitti! Meidän pikku lauluporukkamme typistyi entisestään, kun Annulle tuli ylipääsemätön este, mutta vedettiin biisit niinkuin vedettiin. Mies antoi ihan hyvää palautetta.
Pienimuotoinen tilaisuus alkoi kahvittelulla. Hyvä niin, koska olin itse myöhässä. Töistä Ruukista ajelin välillä ylinopeuttakin, ja ehdin kuin ehdinkin ennen piispaa sisään seurakuntakodille. Painelin vessaan vaihtamaan vaatteet ja ehdin sitten kahvittelemaankin. Alpo oli tehnyt hyvää omenapiirakkaa, jonka respetin hän tulosti meille Jedidot-naisille.
Kirkkoherra piti puheen, jossa hän esitteli seurakuntaamme ja hiippakuntaamme. Samoin kirkkoherran puhe lahjan antamisen yhteydessä oli erittäin hyvä. Piispa Andrew Gulle oli miellyttävä herrasmies, jota myös oli ilo kuunnella. Mika Pouke toimi tulkkina ja yhteyslaulun (virsi 501) säestäjänä. Piispa kutsui Raahen seurakuntalaisia käymään Tansaniassa, näkemään sen työn tuloksia, jota seurakuntamme tuki on mahdollistanut.

Tilaisuuden aikana Terttu supatti, voisiko sittenkin ajatella, että Jedidot lähtisi Pulkkilaan Israel-iltaan 21.9. mutta luin juuri Raahelaisesta, että silloin alkaa kirkkokuorojen harjoitukset. Se taisi ratkaista jutun lopullisesti. Esko Rautio voisi pyytää sinne vaikka Aaronin poikia.

Kansion äärellä

Piti vielä kirjoittamani, että harjoitusten jälkeen olisi pitänyt alkaa laatia historian koetta, mutta otinkin laulukansion siivouksen alle. Irtonuotteja oli vieläkin kesän jäljiltä siellä täällä, laittelin niitä aakkosjärjestyksessä takaisin kansioon. Samalla kun etsiskelin sitä huomenna tarvittavaa "Kaikki kansat" -nuottia. Toki se osataan ulkoa, mutta halusin varmistua, että annoin aloitusäänen oikealta korkeudelta, se kun lauletaan ilman kitarasäestystä, tällä kertaa siis rumpusäestyksin.
Eikä sillä hyvä, että järjestin nuotit kansioon. Selailin kansioni joululauluja, joita sitten ryhdyin pianon ääressä laulamaan. Siinä lauleskellessa joku tuli sisään. Luulin, että mies palasi asuntovaunuaskareiltaan, mutta iloiseksi yllätyksekseni tulija olikin keskimmäinen poika, joka yllättäen tuli käymään viikonlopuksi.
Pitkään laulamattomuus ja sen jälkeen liika laulu tuntuu nyt kurkussa. Oikeastaan mukava, että kuorot aloittavat taas pian uuden toimintakauden.

Piispankahvit

Tänään pitkästä aikaa pienimuotoiset harjoitukset Ollinsaaren srk-kodilla. Lähtiessä mulla keikkui fillarin korissa pieni pakastelaukku, jossa oli jäistä kaljamallasta Aulikille sämpylätaikinaan, sekä kassissa nuotit ja neljä kesäkurpitsaa. Selässä vinksotti kitarapussi. Ilokseni kaikki kesäkurpitsat tekivät kauppansa, kun Aulikki, Annu, Terttu ja Henri kukin valitsivat itselleen sopivan kokoisen.
Henri-lähetyssihteeri kysyi meitä piispankahveille laulamaan huomenissa, ja siksi kokoonnuimme harjoittelemaan tänään. Henri lupautui säestämään meitä afrikkalaisella rummulla. Tuo kyseinen piispavieras Andrew Gulle tulee nimittäin Tansaniasta.
Aluksi arastelimme ryhtyä käsiksi 7/4-tahtiseen suahilinkieliseen lauluun, mutta Henrin rummutus tuki tahdissa pysymistämme, kun vauhtiin päästiin. Toisena lauluna sitten vanha tuttu "Kaikki kansat", joka tosin on namibialainen sävelmä.
Pakkaan vaihtokamppeet nyt illalla jo valmiiksi autoon huomista varten, jotta pääsen jouheasti töistä, urheilukilpailuista kahvitilaisuuteen kahdeksi.
Meillä oli tänä iltana muuten Henrin lisäksi myös yllätysvahvistusta, kun Tertun lapsenlapsi Jenninoora lauloi kanssamme "Karibuni sana marafiki. Halleluja." Hän lupasi tulla huomennakin mukaamme. Keksi-ikämme laski roimasti :)

Seurakuntavierailu Tansaniasta

Eilen koulupäivän päätteksi lähetyssihteeri soitti ja kertoi, että seurakuntaan on tulossa viikon päästä harvinainen ja arvokas vieras, tansanialainen piispa. Hän kysyi, josko Jedidot voisi tulla laulamaan laulun tai pari suahiliksi. Nauroin ääneen ja vastasin, että tottahan toki, kas kun luulin, että hän puhui leikkiä. Mutta kyllä hän oli tosissaan. No, olemmehan laulaneet heprean lisäksi joskus ranskaksikin, vaikkei kukaan meistä ole sitä(kään) koskaan opiskellut. Lupasin alkaa selvittää, saadaanko porukkaa kasaan ja alkaa etsiä lauluja. Mutta se on vaikeaa, kun en erota edes khoisan-kieliä bantukielistä, saati bantukieliä toisistaan.
Perästä kuuluu.