keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mukavat synttäriseurat

Eilen juhlimme Aulikkia Eestin ystävyysseurakuntatyön hyväksi. Mitä tulee Jedidot-panokseen, niin - kunnia ja kiitos Jumalalle - vaikka katastrofinkin ainekset olisivat olleet olemassa, niin kaikki sujui loppujen lopuksi aivan hyvin. Mutta ei olisi sujunut, ellei päivänsankari olisi muuttanut suunnitelmaansa. Alunperin Aulikki oli aikonut istua kerrankin vain kuuntelemassa lauluja. Mutta koska kahta laulajaamme kohtasi Force majeure, Aulikki tuli mukaan laulamaan. 
Tunnelma pappilan salissa oli lämmin ja läheinen. Ei mitään hajua jännittämisestä, hermoilusta, käsien vapinasta, edes siinä vaiheessa, kun toinen Jedida ilmoitti esteestään. Eikä silloinkaan, kun minun piti alkaa juontaa. Olin ihmetellyt, ettei Aulikilta ollut kuulunut mitään etukäteen juonnon suhteen, mutta arvelin, että hänellä oli ymmärrettävästi kiireitä, kun edellispäiväksi oli järjestänyt juhlat sukulaisilleen. No, Aulikki kysyi sitten juuri ennen tilaisuuden alkua, enkö ollut saanut häneltä sähköpostia eilen illalla seurojen ohjelmajärjestyksestä... Minne lie bittiavaruuteen mennyt se viesti. No, hänpä mulle äkkiä raapusti rungon paprulle, ja sitten tökättiin yhteislaulujen kohtiin sopivat matkalaulunumerot vaihtoehdoista, jotka olin selannut sillä aikaa, kun päivänsankari otti vieraita vastaan. 
Onnea ja siunausta Aulikille!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Huoh, taas selvittiin

Kun ennen tilaisuuden alkua eilen kokoonnuimme harjoittelemaan, niin pyysin naisia muistuttamaan minua, että mun pitää kieltäytyä, jos joskus vielä pyydetään sanan ja rukouksen iltaan laulamaan. Niin karsea olo, ahdistus mulla jälleen oli aamusta ruveten. Vaan katsotaanpa nyt, millaisesta ramppikuumeesta kärsin Aulikin synttäriseuroissa, jonne hän pyysi minua juontamaan. Jos olo on silloin yhtä karsea, niin se ei sitten liitykään tilaisuuden luonteeseen (siis pelkästään sanan ja rukouksen iltoihin) vaan kenties siihen, että pitää tehdä muutakin kuin laulaa.
No, kuitenkin eilisilta tuntui menevän aivan mukavasti, lauloimme alussa kaksi laulua (Puhakan Älä pelkää ja Simojoen-Kaskisen Mene rauhaan, tyttäreni) ja loppupuolella toiset kaksi (Löytyn Jumalan kiitos ja Voi hänen rakkauttaan, jossa etiopialaisen Almaz Belhun sävel), jotka minusta tuntuivat menevän paremmin kuin ensimmäiset.
Illan aiheena oli "Kelpaanko Jumalalle, ihmisille, itselleni". Kerroin ennen ensimmäistä laulusessiotamme anekdootin, jonka olin vasta kuullut äitini serkulta. Eräs pappi (joka muuten oli kastepappini) oli hänelle kertonut kerrankin seuroissa selvittäneensä pitkään ja hartaasi autuuden asiaa, ja sitten oli joku seuraväestä pyytänyt laulua "on yhä hämärää"... Tuo kelpaamiskysymyskään ei vissiin meinaa kaikille mennä jakeluun, vaikka sitä paljonkin jankattaisiin. Onhan toki niin, että tiedon tasolla asia on selvä, mutta jossain tunteen tai alitajunnan tasolla tulee epävarmuus. Oliko minunkaan ahdistukseni muuta kuin epävarmuutta siitä, kelpaanko tuohon iltaan.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Koolla

Pidettiin harjoitukset eilen täällä meillä. Jätin joulukoristeet, kuusen ja liinat vielä paikoilleen siksi aikaa, kun vieraita oli. Katoin kahvit jälleen punaisille asettiliinoille, jotka Dalia-jedida aikanaan ompeli Jedidot-kahvitteluja varten. Vaan unohtui ottaa kuva, vaikka oltiin koolla taas koko porukalla. Mutta kunhan Dalia liittyy seuraamme hetkeksi maaliskuussa, niin silloin täytyy saada myös kuvia muistoksi.
Me muut kokoonnuimme jo viiden jälkeen, mutta Aulikki oli pyydetty mukaan vasta kuudeksi. Näin pääsimme häneltä varkain harjoittelemaan lauluja hänen synttäriseurojaan varten.
Löysimme kuin löysimmekin neljä laulua myös ensi sunnuntain palvelutehtävää varten. Minä kyllä olin ajatellut, että kolmekin hyvin piisaa, mutta Liisa sanoi, että lauletaan vaan neljä laulua, kun kerrankin päästään laulamaan :)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Yllättävä puhelu

Olimme kaavailleet kokoontuvamme harjoittelemaan joskus loppiaisen jälkeen Aulikin synttäriseuroja varten. Vaan nyt tuli vähän lisäohjelmaa. Silja soitti aamulla ja kysyi, voisiko Jedidot olla mukana sanan ja rukouksen illassa 12.1. Pahoitteli, että pyyntö tuli näin lyhyellä varoitusajalla. Mutta tehtyäni pikakyselyn naisille sain jo  varmistuksen neljältä, joten uskalsin vastata pyyntöön myönteisesti. Otetaan alkuviikosta harjoitusten ohjelmaan sitten molempien iltojen lauluja.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tilastot 2013

Vuoden 2013 aikana Jedidot palveli yhdeksässä tilaisuudessa, joista messuja oli neljä, yksi Israel-tilaisuus, kaksi sanan ja rukouksen/ seurakuntailtaa ja loput kaksi olivat Uusheräyksen seuroja.


Merkittävin tapahtuma oli eittämättä valtakunnallisten Uusheräyksen kesäseurojen yhteydessä ollut Matkalaulumessu. Siellä avustimme vuorotellen Paljaat jalat – lauluyhtyeen kanssa. Myös vierailu Pulkkilassa messussa ja Israel-tilaisuudessa jäi mukavana mieleen, vaikka aina vähän vastustankin pitkien matkojen taakse lähtemistä. Uusheräyksen seurojen ja messujen lisäksi osallistuimme taas myös Hedbergin syntymäpäiväseuroihin heinäkuussa. Sanan ja rukouksen illassakin laulut menivät aivan hyvin, mutta tilaisuudesta jäi kuitenkin levoton ja tyytymätön mieli, toisin kuin seurakuntaillasta, jonne Teppo-veteraani meidät jälleen pyysi.     

Uuden lauluvuoden alku

Muutama tunti sitten alkaneen uuden vuoden aikana parillakin Jedidalla tulee täyteen pyöreitä vuosia. Ensin Aulikki juhlii nyt kohta tammikuussa, seurat Eestin ystävyysseurakunnan hyväksi. Pyysi meitä laulamaan, aikoo itse jäädä vain kuuntelemaan. Aulikki antoi laulun/ laulujen suhteen vapaat kädet. Täytyykin tempaista kansio kouriin nyt loman aikana.
Maaliskuun lopulla sitten aion itse juhlia synttäriäni, yhteisvastuun hyväksi olisi tarkoitus pitää pienimuotoinen konsertti. Siihen olenkin jo haalinut lauluja sekä Jedidoja että kirkkokuoroa varten. Ystäväni Dalia on jo nyt tehnyt suuren työn kirjoittaessaan nuotit pariin toivelauluuni, ja tarkoitus on, että hän on viuluineen mukana myös konsertissa.
Aika näyttää, laulaako Jedidot ensi vuonna jossain muissa tilanteissa. Syksypuolelle emme kuitenkaan taida juuri tilauksia ottaa, koska vakaa aikeeni on heittäytyä silloin vuorotteluvapaalle, jonka aikana jätän jopa kuoroharrastuksetkin väliin.
Laskeskelin tuossa alustavasti menneen vuoden palvelustehtäviä, ties vaikka niitä kirkkoherranvirastosta taas kyseltäisiin. Jotain kahdeksisen kappaletta niitä oli, tavallista hiljaisempi vuosi siis. Tusinan verran lähtöjä olisi kertynyt, jos olisimme voineet ottaa kaikki kutsut vastaan.