Viittaus viimeistä edelliseen

Toissakertaisessa postauksessani uhittelin kirjoittavani myöhemmin lisää siitä, miksi hyppäsin jo vuoteen 2011.
Tämän laulu-uramme aikana olemme usein joutuneet puntaroimaan omia voimavarojamme ja ehtimistämme. Jokainen lähtö on oma vaivansa harjoitteluineen. Siksipä teimme jokusia vuosia sitten jo syksyllä joulun alla periaatepäätöksen, että joulun seudulle emme lupaudu laulamaan kuin yhteen tilaisuuteen, kuka nyt ensiksi ehtii tai hoksaa pyytää. Usein se oli Puhakan Jorma, joka kysyi meitä pienryhmien joulujuhlaan. Olemme kuitenkin joskus olleet mukana Kauneimmissa joululauluissa ja muutamaan kertaan myös Kultalan leirikeskuksessa joko joulupävänä tai tapanina vierailemassa Yksinäisten ja vähävaraisten joulujuhlassa.
Viime vuosina olen törmännyt useampaankin kauniiseen uuteen tai vähän laulettuun joululauluun, joista olen ajatellut, että nämä pitäisi opetella yhdessä. Vaan sille ei ole vielä ilmaantunut tarvetta. Jorma on lähtenyt Himangalle/ Kalajoelle. Kanttorikin on vaihtunut. Viime vuosina ei ole enää tullut sitä ensimmäistäkään pyyntöä tulla laulamaan joululauluja.
Toisaalta olen siitä tietenkin hyvilläni. Joulunedus on vuoden kiireisintä aikaa muutenkin. Ei ehdi edes hiljentyä saati viettää pikkupaastoa. Mutta toisaalta minua ihan pikkuisen harmittaa, että hyvät laulut ovat jääneet käyttämättä. Tosin viime jouluna pyysin Aulikkia kaverikseni lähetyspiirin pikkujouluun, ja lauloimme siellä kaksiäänisesti Ahti Sonnisen ja Une Haarnojan Rauhaa vain rauhaa, joka on nykyisin yksi ehdoton suosikkijoululauluni. Pari muuta uudenpuoleista joululaulua pääsin esittelemään Siionin Matkalauluseuroissa Viattomien lasten päivänä 2008. Että ei pitäisi olla mitään valittamista. Enkähän minä valitakaan. Eläköön laulu ja joulu.